-----------------
PIISPA
Piispan motto: "älä kuse sähköpaimenen langalle niin kuin Valtionsyyttäjä sanoo rikoksenaan tehneensä. Käytä sviitin toilettia."
---------------------
Aamupala ei tänään maistu piispalle. Hän juo vain lasillisen shampanjaa. Piispa on lukenut Tuomas Akvinolaisen, anteeksi Tuomas Enbusken häntä julmasti herjaavan blogin eilisestä Iltalehdestä hiippakunnan hänelle virkakäyttöön antamalla uudella iPhone X:llä. Vaikka Piispa on pystynyt tekemään ihmeitä, hän tietää nyt olevansa oman Via Dolorosansa päässä. Omillaan. Yksin. Matka on tehtävä, risti kannettava.
Piispa on viisas mies. Tyhmä ei voi olla piispa, mutta toki ajatus on teoreettinen, sillä vain viisas voi olla piispa. Ja hän on piispa. Piispa oli opiskeluaikoinaan koetellut uskoaan. Kilvoitellut, tuhannen kuppilan ja studion kautta, menettänyt uskoon perustuvan uskonsa ja ajautunut piispaksi. Eihän hänellä ollut muutakaan polkua. Tai oli. Piispalla oli yritys yritysten johdon sparraamiseen ja piispalliseen paimentamiseen eettisissä kysymyksissä. Piispansauva antoi siihen kompetenssin ja kruunun. Piispa tiesi sen.
Piispa kärsii nyt. Ottaa toisen aamupalaskumpan. Hän tietää uhrautuvansa. Hän tietää uhrautuvansa muiden piispojen puolesta. Narratiivi on tuttu. Makean elämän risti on kannettava piispojen tuomiolle. He määräävät kuka tuomitaan, kuka saa syntyä uudelleen. Niin kuin eräs piispa, joka uhrattiin haureuden harjoittamisesta kansanedustajaksi, muiden puolesta. Hän pyrkii nyt arkkipiispaksi.
Piispa ei rukoile aamiaisella. Hän ei usko sen voimaan. Ulkoministeri ja presidenttiehdokas rukoilevat aamiaisilla. Piispa tietää, ilman rukousta, mitä elämä hänelle tuo. Julkisuutta. Hyvää tai huonoa. Sillä on elettävä.
Enää hän ei pysty ihmeisiin. Hän ei enää pysty olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaan shampanja-aamiaisella. Ei edes kuittien mukaan.
Arkkipiispa-ainesta. Piispa tietää sen.