torstai 26. syyskuuta 2019

YHTEISKUNNAN TEHTÄVÄ. VAI TEHTÄVÄT?

Tänään, torstaina, 26.9. 2019 on Euroopan kielipäivä. Euroopassa puhutaan noin 225 kieltä.
Erilaisten määritelmien mukaisia yhteiskuntia on vähemmän.

Yhteiskuntien olemassaolojen oikeutuksen vaatimus, tai niiden kiistäminen on aiheuttanut pääosan sodista ja sisällissodista. Edelleenkin usein terrorismi peilaa epätäydellistä yhteiskuntaa, jossa määrittely jää toteutukseltaan epätäydelliseksi. Olisiko aika määritellä yhteiskunta uudelleen? Muuten, tuo noin 225 eurooppalaista kieltä on vain noin 4% maailman kielistä.



Yhteiskunnalla on lukuisa määrä tehtäviä. Historiallisen, poliittisen käsityksen mukaan yhteiskunnan tehtävät ovat vaihdelleet niin laadullisesti kuin määrällisestikin.

Pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa yhteiskunnalla oli paljon keskeisiä tehtäviä ja niiden laatua parannettiin nopeasti aina 80-luvun loppulle. Sen jälkeen on alkanut erityisesti määrällinen alasajo ja siirto yksityiselle sektorille.

Amerikkalainen malli korosti ja korostaa sen sijaan yksilön vastuuta, jossa yhteiskunta oli ja on vain mahdollistaja ja yövartioyhteiskunta.

Neuvostoliitossa ja monissa sosialistisissa valtioissa yhteiskunnan tehtävät olivat keskeiset. Yhteiskunta tarjosi, tai pyrki tarjoamaan jäsenilleen kaiken. Tarjottiin tarpeiden mukaan ja otettiin kykyjen mukaan. Tai ainakin niin sanottiin tehtävän. Laatuun, määrän kustannuksella, ei haluttu panostaa. Sen mahdollisti yksilöiden vapauksien rajoittaminen ja keskitetty hallinto. Ne johtivatkin alkaneen globalisaation myötä kustannuskriisiin ja nopeaan muutokseen ja lähes vastakkaiseen järjestelmään.

Entä nyt? Mikä on yhteiskunnan tehtävä?

Kun katselee modernin tiedonvälityksen ikkunasta, sekasortoisen maailman, yhäti monimutkaistuvien yhteiskuntien sekasortoa, tulee käsitykseen, että yhteiskunnan keskeisin tehtävä on määriteltävä uudelleen.

Yhteiskunnan keskeisin tehtävä tulisi olla jäsentensä kokoaminen yhteen, yhteiskunnaksi, toimimaan yhdessä siten, että mahdollisiman moni kokisi kuuluvansa yhteiskuntaan ulkopuolisuuden sijasta. Vain siten yhteiskunta pystyy määrittelemään tasapainoisesti muut tehtävänsä ja suhteen muihin yhteiskuntiin.

Globalisaation, mcluhanilaisen maailmankylän myötä yhteiskuntien muutoksen evoluutioprosessi on kiihtynyt. Ymmärrys siitä aiheuttaa yhteiskunnille merkittävän haasteen uusien, maailmanlaajuisten uhkien edessä: yhteiskunnan tärkein tehtävä on koota ihmiset yhteen yhteiskunnaksi, toimimaan yhdessä. Ei soolona toisiamme vastaan.

perjantai 13. syyskuuta 2019

MAASTAMUUTTO JA MAAHANMUUTTO.


"Tutkin" maahanmuuton epätasaista jakautumista EU:n alueella. Muuttoa ei voi tutkia ilman lähtömaiden tilanteen selvittämistä. Sekin vaikuttaa muuton suuntautumiseen.

Karkeasti ottaen massamuuton käynnistymiseen vaikuttaa 4 pääasiallista syytä.

Sotatilanne, joka uhkaa henkeä, on selkeä poismuuton syy. Irak ja Afganistan ovat parhaat esimerkit, osin myös muutamat Afrikan maat.

Poliittinen ja uskonnollinen vaino ovat yhä useammin  lähdön syitä. Esimerkeiksi käyvät Venäjällä jehovantodistajiin kohdistuvat vainot, Turkin tilanne ja suuressa mittaluokassa Balkanin ja Myanmarin etniset puhdistukset, sekä eripuolilla maailmaa säännöllisen säännöllisesti tapahtuvat vallankumoukset, joissa oppositio joutuu uhatuksi.

Toimeentulon huononeminen siinä määrin, että lähdetään etsimään parempaa tulevaisuutta, on nopeimmin kasvava lähdön syy. Osasyynä ovat ilmastonmuutos, merien ryöstökalastus ja erityisesti väestön alueellinen liikakasvu. Lajille ominaisesti lähdetään etsimään parempia elinolosuhteita.

Massamuutto on käynnissä juuri nyt kolmelta alueelta maapallolla kohti pohjoista. Keski-Amerikasta ja Etelä-Amerikasta lähdetään, kirjaimellisesti, vaeltamaan kohti Yhdysvaltoja ja myös pois Venezuelasta, Bangladeshista Intian suuntaan ja Afrikasta Eurooppaan.

Neljäs ja nopeasti kasvava muuttoaallon syy on työperäinen muutto. Se on kiihtymässä erityisesti matalapalkaisille aloille länsimaihin. Muuttoa tapahtuu erityisesti Aasiasta. Oma ilmiönsä on kiinalaisten järjestelmällinen, valtiotuettu muutto erityisesti huonon talouden omaaviin maihin, erityisesti Afrikassa ja Etelä-Amerikassa kiinalaisomistusten myötä, mutta merkittävissä määrin Italiassakin.

--------

Juuri nyt tilanne on se, että muuttovirrat ns. hallitsemattomalta muutolta Eurooppaan, on padottu hetkellisesti Välimeren eteläpuolelle, mutta muuttajien määrä edelleen siellä kasvaa. Muuttoa silti Euroopaan Välimerenkin yli jatkuvasti tapahtuu. Useita tuhansia kuukaudessa. Toistaiseksi Turkki, maksua ja sormien läpi katselemista vastaan, patoaa itäisen reitin. Kukaan ei tiedä kuinka kauan. Presidentti Ergoğan on jo pakolaisten päästämisellä Eurooppaan uhannut. Sen sijaan itse turkkilaisia lähtee yhä enemmän.

Venäjä on myös johdonmukaisen arvaamaton muuttajien suhteen. On nähtävissä, että tietyssä tilanteessa, ahdistettuna poliittisesti nurkkaan, Venäjä saattaa antaa Euroopan maistaa jotain eurooppalaista lääkettä, mistä Venäjällä ei pidetä. Se saattaa avata rajansa muuttajille Eurooppaan.

Yhdysvallat on hetkeksi padonnut pohjoiseen suuntautuvan hallitsemattoman muuton eteläiselle rajalleen, mutta on lähes varmaa, että nykyisen hallinnon kaaduttua tapahtuu antiteesi. Sitä ovat osaltaan varmistamassa yhä useammat afrolatinalaiset senaattorit ja muut paikallispoliitikot. Yhdysvallat onkin väestölaskentojen mukaan juuri nyt muuttumassa afrolatinalaisenemmitöiseksi.

--------

Euroopassa on tapahtumassa suuri ja nopea muutos suhteessa Eurooppaan kohdistuvaan muuttoon.

Kansallismielisyys on nousemassa kaikkialla Euroopassa, jonka mukaan rajat yksiselitteisesti, vaikka voimalla, on suljettava muutolta. Kansallismielisten puolueiden nopea nousu on ollut siinä määrin merkittävää, että kansallismieliset puolueet on otettu historiallisen nopeasti huomioon EU:n jäsenvaltioiden politiikassa, sen sijaan, että jatkuvasti eristettäisiin, mutta nyt myös EU:n omassa politiikassa.
Uuden, pian aloittavan EU:n komission kokoonpano ja komissaarien tehtävien kuvaukset kertovat tästä.

"Suurinta ihmetystä ja jopa huvittuneisuutta on herättänyt kreikkalaisen Margaritis Schinasin salkku. Schinasista tulee eurooppalaisen elämäntavan komissaari" ( Yle 11.9. ).
 Laajalti pahennusta on herättänyt eurooppalaisen turvallisuuden kytkeminen euroopalaisen elämäntavan säilyttämiseen. Tämä on kuitenkin ainakin ymmärrettävää, jos ei muuta, sillä terrorismi on lisääntynyt ja tilastollisesti voidaan osoittaa maahanmuuttajataustaisen väestön tekevän tiettyjä rikoksia Euroopan alueella ylivertaisesti enemmän kantaväestöön verrattuna. Näin esimerkiksi Ranskassa ja Ruotsissa ja miksei Suomessakin ainakin seksuaalirikosten osalta.

Tilastoja:

https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Migration_and_migrant_population_statistics/fi

Kuuntelin, jos en nyt herkällä korvalla, niin kuitenkin, kreikkalaisen tulevan komissaarin ajatuksia jo viime vuonna. Hänen mukaansa Euroopan yksikään valtio ei saa islamisoitua ja nopea islamisoituminen on saatava heti loppumaan. Hän muistaakseni oli tuolloin yksi EU:n tiedottajista ja lausuntojen vuoksi hänen erottamistaan vaadittiin. Siksi komissaarinimitys tuli yllätyksenä. Ainakin minulle.


Suomikin saa osansa. Jutta Urpilainen saa komissaarin salkun, jossa on Afrikka. Painava salkku. Hän joutuu yhdessä ulkosuhteista vastaavan EU:n korkean virkamiehen ( EU:n ulkoministerin ) ja em. kreikkalaisen komissaarin kanssa muotoilemaan ja linjaamaan EU:n maahanmuuttopolitiikkaa. Tehtävä ei ole helppo.





Eurooppa on jakautunut suhteessaan vastaanottaa maahanmuuttajia.

Joillakin EU-mailla on lähes 0-toleranssi ottaa yhtäkään maahanmuuttajaa, ei edes yhteisesti sovittujen kiintiöpakolaisten kiintiöistä. Näitä ovat Puola, Viro, Itävalta, Tanska, Romania, Slovenia ja erityisesti Unkari, joka ei ota pakolaisia lainkaan vastaan ja on nihkeä EU:n sisäisellekin, vapaalle työnhaulle ja muutolle. Tämä oli myös tärkein kysymys Britanian brexit-äänestyksessä.

EU:n sääntöjen vastainen, yhteisestä sovitusta poikkeava maahanmuuttopolitiikka on koitumassa EU:n tuhoksi. Vai onko? Viitteitä muusta antaa uusi komissio ja sen linjaukset. On myös tietenkin todettava, että EU on vielä pystyssä sen ansiosta, että se on jatkuvasti rikkonut omia sääntöjään vastaan muun muassa velkakysymyksissä. Uskon, että maahanmuuttokysymyksissä tullaan myös hiljaisesti hyväksymään kansallisvaltioiden omat toimet. EU eurooppalaisena unionina nähdään liian arvokkaana, että se päästettäisiin hajoamaan. Ja monet maat sen hyvin tietävät.


Mikäli vähääkään tuntee eurooppalaista lähihistoriaa, on lähes kylmäävää, vaikka Helsinkiä, Tukholmaa, tai Frakfurt am Mainia ajatellen ( 2,3 miljoonasta asukkaasta yli puolet maahanmuuttajia, tai maahanmuuttajalähtöisiä ), kulkea Budapestin, tai Ljubljanan kaduilla. Olen äskettäin kävellyt. Maahanmuuttajia katukuvassa ei ole. Heitä ei ole piilossakaan. Ljubjanassa alkuviikosta en nähnyt yhtäkään afrikkalaista alkuperää olevaa ihmistä. En yhtäkään ja kyseessä on eurooppalaisen eu-maan pääkaupunki. Tuo ero kaupunkien välillä ei voi olla vaikuttamatta eurooppalaiseen käsitykseen maahanmuutosta. Segretaatio on tosiasia, jolla on seurauksensa eurooppalaiseen ajatteluun. Mihin suuntaan ja millä seurauksilla, sitä voi vain arvailla.


Entä Suomi? Olemmeko eurooppalaisen kehityksen ulkopuolella maahanmuuton kontekstissa. Emme ole. Meillä on kasvava määrä maahanmuuttajia, meillä on jatkuvaa keskustelua maahanmuutosta, meillä on maahanmuuttovastainen poliittinen puolue, meillä on poliittisia voimia, jotka tuomitsevat suuren osan asiallistakin maahannuuttokeskustelua rasismiksi. Osin juuri siitä syystä keskustelua jopa pelätään.  Ja onhan meillä jo nyt maahanmuuttajia keskeisillä poliittisilla paikoilla ja johtotehtävissä.


Lisäksi juuri nyt on käymässä Suomessakin selviksi maahanmuuton muassaan tuomat ongelmat. Muualla ne ovat olleet jo luettavissa. 


Tilastot ovat yksiselitteiset. Maahanmuuttajien työllisyysaste on alhaisempi kuin kantasuomalaisten, maahanmuuttajat syyllistyvät suhteellisesti ottaen enemmän rikoksiin kuin kantasuomalaiset ja jopa absoluuttisesti tiettyihin seksuaalirikoksiin. Samalla on käymässä selväksi, Suomessakin, että ns. kotouttamispolitiikka epäonnistuu aina, kun tietylle alueelle muuttaa riittävä määrä erityisesti etnisesti samanlaisia ihmisiä. Näin muun muassa Saksan isoista kaupungeista löytyy alueita, joissa 4 polven saksanturkkilainen ei juurikaan osaa saksaa. Lisäksi tulevat ( omien tapojen, joka ei ole tietenkää ole tuomittavaa, vaan jopa rikkaus ), omat lait, oma "minivaltio" ja omat rikollisjengit.  Se tietenkään ei voi tulla kysymykseen.


Parhaillaan Suomessa on käynnissä voimakas maahanmuuttajaväestön keskittyminen, hyvin paljon Ruotsin mallin mukaisesti. Mitä se tarkoittaa on tulevaisuutta. Lisämielenkiintonsa keskusteluun antoi eilen ( 12.9.) A-studiossa työnantajien edustaja, joka pikinmiten vaati satojatuhansia työperäisiä maahanmuuttajia Suomeen. Myös matalapalkka-aloille.


Kuriositeettina otan tämän päivän lehdestä uutisen, jonka mukaan turkkilaiset pakolaisstatusta haluavat ovat nouseet Suomeen pyrkivistä pakolaisista toiseksi suurimmaksi ryhmäksi heti irakilaisten jälkeen. En tiedä mitä ajatella tästä Nato-maasta. Tai tiedän, mutta en kerro.


https://ls24.fi/lannen-media/turkista-saapuu-ennatysmaarin-turvapaikanhakijoita-suomeen-vain-yhden-maan-kansalaiset-enaa-edella-tilastossa