Arvoisat yrittäjät, erityisesti pienet ja osa keskisuurista yrityksistä, tämä kirjoitus ei ole teitä vastaan, vaan ehkä päinvastoin.
Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään kulutuksessa näkyvän merkkejä piristymisestä. Vähän mulkaisin. Teki jotenkin pahaa. Ajauduin tuosta hetkellisesti miettimään kulutusta.
Kun kulutetaan, tapahtuu kulumista. Kulunut vaihdetaan uuteen, kierrätetään, jätetään jätteeksi, tai kulutetaan loppuun. Kuten vaikkapa jäätelötötterö.
Kulutukselle on keskeistä energia ja sen käyttö. Biologisen organismin kannalta keskeistä kulutusta on kuluttamalla saada energiaylijäämää jatkuvuuden varmistamiseksi yli itse kuluttamistapahtuman tarvitseman energiamäärän. Sitoa energiaa.
Useinmiten tuolloin on kyseessä energian olomuodon muuttuminen. Fysiikan tuntemissa ilmiöissä eri energianmuotojen summa kuitenkin pysyy vakiona, toisin sanoen energiaa ei synny eikä häviä. Suhteellisuusteorian mukaan myös aine ( massa ) sisältää energiaa. Energia voi vapautua aineesta esimerkiksi Loviisassa ydinreaktiossa.
Teoreettisesti ajateltuna alkuperäisin ihmisten käyttämä energian muoto on lihasenergia, eli ihmisten lihasten käyttämä osa ravintoenergiasta, joka hänen liikkuessaan muuttuu liike-energiaksi ja näkyy työnä, joka mahdollistaa lajin jatkuvuuden. Kaikki muu, purjehduskin, on turhaa.
Tätä ajatusta peilaten sadalla kielellä hyvää huomenta toivottava robotti on täysin turha lajin säilymisen kannalta. Vai onko?
Keskustelu lajien tulevaisuudesta kiteytyy yllä lausuttuun ajatukseen ja kysymykseen, jakaen ajattelua. Välillisesti pieni robotti voikin olla tärkeä askel nähtäessä lajimme parhaat tyttäret ja pojat matkaamassa horroksessa kohti uuden universumin utopiaa. Juuri nyt itse en sitä näe, etenkään missään suhteessa elonkehän tarvitsemaan kokonaisresurssin määrään, jonka maaplaneetta voi tarjota. Kulutamme liikaa ja mahdollisesti turhaan, erityisesti loistavaa tulevaisuuttamme ajatellen.
Ihmispopulaation lähetessä 8 miljardin rajaa, on hyvinvoinnin takaamiseksi ollut välttämätöntä luoda kulutusta, jota emme tarvitse, mutta joka toimii kuten pakollinen kulutus. Kuka meistä tarvitsee omaan kulutukseensa tietokoneohjattua toilettia, tai pikku robottia joka tervehtii sinua tullessasi kotiin? Ei kukaan! Ja lista vastaavista on lähes loputon. Noita tuotteita tekevä tehdas kuitenkin maksaa valmistuksesta ja siten ylläpitää elämän mahdollistumista tässä nyt. Armottoman pienen aikaikkunan tarpeisiin. Seuraavan aterian vuoksi. Siksi niitä on.
Kulutus liittyy lähes uskonnolliseen talousdogmiin, joka liittyy kasvuun ja sen myötä hyvinvoinnin lisääntymiseen. Jos emme kuluta, jostain syystä, kasvuun perustuva talous sakkaa. Muutamaksi kuukaudeksi kävi nyt niin.
Kun lasketaan maaplaneetan kaikki kulutukset mahdollisimman tarkoin yhteen, näemme, että tarpeettoman kulutuksen aiheuttamien haittojen lisäksi kulutus tulee hiipumaan ja ennen pitkää käy mahdottomaksi. Siitä seuraa, että globaali talouskasvu jää vuosi vuodelta yhä enemmän kulutuksen jälkeen. Kulutus ei enää ruoki kasvua. Kokonaan toinen keskustelun aihe on sitten kasvun ja kulutuksen epätasainen jakautuminen.
Kaikillehan tämä on selvää. Purin vain itseäni viikonlopun, jos ei nyt kunniaksi, niin ainakin edessä. Pisti tuo lööppi harvinaisen kipeästi silmään. Let's rock til the end!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti