KAIKKI KAIKESTA

Ne, joihin kolahtaa, ovat muutoksen tilassa.

Jos joku uskoo tietävänsä kaikesta kaiken, on väärässä. 

Jos joku sanoo, "että onhan se vaikeaa olla sellaisen ihmisen kanssa tekemissä, joka uskoo tietävänsä kaiken", ei tiedä juuri sitä tosiasiaa, että kukaan ei voi tietää kaikesta kaikkea. Sanoja jää itsensä vangiksi. Silloin tuota ääneen lausuttua ajatusta käytetään tietoisesti kevyenä solvauksena.

Tässä tietenkin puhun itsestäni ja omista kokemuksistani.

Joku vuosi sitten puolituttu face-kaverini sanoi, että häntä ärsyttää, kun "tiedän" kaikesta kaiken ja esitän asian niin, ettei ole muita totuuksia kuin omani. Tämä kyseinen henkilö tuli siinä samassa paljastaneeksi itsestään ymmärryksen "oman tasonsa", sen joka meillä kaikilla on. Hän ei tullut käsittäneeksi tosiasiaa; kukaan ei voi tietää kaikesta kaikkea. Hänelle olisi ollut myös jokseenkin tarpeetonta tuota tosiasiaa alkaa perustelemaan. Niinpä ykskantaan sanoin, että poistan hänet fb-kaverilistoilta, etten aiheuta lisää ahdistusta. Ja näin tapahtui ja uskoakseni rauha palasi hänelle.

Toisen kerran vastaavan eteen jouduin tänään. Kaverilleni sanottiin, että on se vaikeaa olla sellaisen kaverin kanssa, joka tietää kaikesta kaiken. Neuvoin auton parkkeerauksessa. Ajattelin ääneen, että olisihan sitä voinut jättää vähän enemmän rakoa kaverin maasturille. 

En juurikaan ole tekemisissä arvion esittäneen henkilön kanssa ja hän onkin muodostanut käsityksensä myös facebookissa. Se on tänään aivan normaalia.

Tästä pääsenkin kahteen asiaan liittyvään arviooni, nimittäin oikeuteen olla tiukasti jotain mieltä ilman, että se tuomitaan kaikkitietävyydeksi ja toiseksi suomalaisten alemmuudentuntoon. Siitä tässä on myös kyse.

Tiedän, että pääsääntöisesti, ei kokonaan, julkikuvani on muodostunut sosiaalisessa mediassa. Olen kiinnostunut monista asioista. Perehdyn niihin. Jopa joskus tutkinkin. Ja otan kantaa ja sanon mielipiteeni, kritisoin. Se ärsyttää monia, heidän ymmärtämättään, että mielipiteeni on subjektiivinen, yhden kansalaisen mielipide, minun mielipide. 

Suomalaisen jäppisen mielestä se on outoa. Vielä oudommaksi asia heidän mielestään tulee, kun kirjoitan asian auki tyylillä, joka ei jätä mielipiteelleni tulkinnanvaraa. He eivät ymmärrä, että se on vain yhden henkilön mielipide. Niitä maailmaan mahtuu. He ärsyyntyvät. Suomalaisuuteen kuuluu tietty "tekovaatimattomuus" ja niskakarvat ovat pystyssä, jos joku sanoo tietävänsä suomalaisessa "tiedähäntä-yhteiskunnassa". 

Näin käy esimerkiksi metsäkeskustelussa, jossa esitän eriäviä mielipiteitä "metsänhoidosta", tai metsäpolitiikasta. Sama koskee kuntapolitiikkaa. Näen asioita niin toisin, että se sattuu moniin. Seurauksena on nimittelyä "kaikkitietävyydestä", tai "kylähulluudesta". Miksi se niin sattuu?

Se, että esittää hyvinkin erilaisia näkemyksiä valtavirran näkemyksiä kohtaan, on tietenkin tutun, perinnäisen ja turvallisen rikkomista. Yhteisö tietenkin vastaa monin keinoin. Se jättää huomioimatta, humoristisoi, jopa pyrkii nokkeluuksin tekemään naurunalaiseksi, tuomitsee tietämättömäksi. Pienillä paikkakunnilla suhtauminen saa jopa tragikoomisia piirteitä, kun tervehtimisen sijaan käännetään pää pois. On loukkaannuttu käytäntöjen arvostelusta.

Mutta lopuksi takaisin itseeni. Ajattelen niin, että tämän tekstin voin niin kauan kirjoittaa, kun minusta löytyy alttius ja kyky muutokseen ajattelussani. Toistaiseksi on löytynyt. Pystyn muuttamaan mielipiteeni. Näin on käynyt muun muassa metsien suhteen. Ymmärrän niiden merkityksen ja hyödyntämisen täysin toisin kuin vielä 25 vuotta sitten. Tai soiden kuivatuksen. Pidin soiden kuivatusta järkevänä. Jouduin kuitenkin sellaisten argumenttien eteen, että muutin mieleni. Lista asioista, joista olen mieleni muuttanut, on pitkä. Mutta se asialista, josta puhun tunteella, omalla tyylilläni ja tiukastikin, on vielä pitempi. Siispä eteenpäin.