JOSEPH STIGLITZ

 Muutama minuutti sitten sain luettua Joseph Sieglitzin suomennetun kirjan "Globalisaation sivutuotteet", 2000-luvun alkupuolelta ja jatkan harmaan aamun lennossa uusimman pään tuotannostaan "The Euro: And its Threat to the Future of Europe", vuodelta 2016.

Joseph Stiglitz on ristiriitainen henkilö amerikkalaisten taloustieteilijöiden joukossa. Hän muun muassa on toiminut Maailmanpankin ekonomistina, mutta jo ennen postiaan arvostellut Maailmanpankin toimintaa. Olen ihmetellyt pitkään, miten tämä jihadistineokeynesiläinen ( oma tulkintani ) on voitu, edes jotenkin hyväksyä taloudellisen vallan linnakkeissa. Nyt asiaan enemmän, silti pintapuolisesti tutustuttuani, uskon, että häntä ajatuksineen on pidetty paineentasaajana ja varoventtiilinä vallan linnakkeissa, globalismin itseriittoisessa tilanteessa.

Tässä, jo nyt pitkässä postauksessa, on mahdotonta mennä yksityiskohtiin, siksi jotain keskeisiä Stieglitzin ajatuksia, niin kuin minä niistä jotain ymmärrän. Olen lukenut ja kuunnellut monia tulkintoja, mutta monista niistä en ole ymmärtänyt yhtään mitään.

Lähtökohtana voisi olla Stiglitzin moneen kertaan väännelty ajatus siitä, että globalisaatiotilanteessa länsimaiden ihmisten (taloudellinen)eriarvoisuus ei ole syntynyt ikään kuin sattumalta, vaan kyseessä on tunnettujen mekanismien aiheuttama ilmiö ja siten tietoinen valinta. Ylipäätään hän pitää maailman ihmisten suurta ja kasvavaa eriarvoisuutta kaikkien uhkien äitinä ihmiskunnalle. Tämä voisi olla keskeinen lähtökohta ajattelulleen ja tutkimukselleen. Tai sitten ei.

Uudemmassa tuotannossaan ja opetusmateriaaleissaan hän käsittelee laajalti tekoälyn vaikutusta taloudessa. Stiglitz väittää tekoälyn nykykehityksen lisäävän monin tavoin ihmisten eriarvoisuutta. Jo aiemmin hän puhui robotisaation ongelmista, sen orastavassa historiassa, tässä samassa asiayhteydessä. Nämä ovatkin juuri nyt aktualisoitumassa länsimaailmassa ja Aasiassa monin tavoin.

Erityisesti Euroopassa keskustelussa olleita kansalaispalkkamalleja hän pitää itse asiassa "järjestelmän" edunvalvontana, tilkkeenä ja pitää niitä typerinä. Hän sanookin, että talouksien järjestelmävirheiden vuoksi ainoastaan mittavat ja rakenteelliset tulonsiirtojärjestelmät ovat ainoa toimiva ratkaisu.

Eurooppaan päästyämme pysytään Euroopassa. Eurojärjestelmän Stiglitz sanoo olevan järjestelmään kuuluvia maita vammauttava. Kun rahapolitiikan säätelyn mekanismit on yksittäisiltä jäsenvaltioilta viety, jäljelle ei jää juurikaan mitään keinoja. Monissa yhteyksissä kautta vuosikymmenen Stiglitz, tähän liittyen ja muutenkin, on pitänyt julkisenvallan leikkauspolitiikkaa rahapolitiikan jatkeena lähes tuhoisana. Tähän hän palaa monissa asiayhteyksissä aina uudelleen. Hän jopa listaa asiaa esimerkein maailmalta julkiseen talouteen tehdyistä mittavista leikkauksista ja mihin ne ovat johtaneet. Usein miten lamaan. On muuten joskus ottanut jopa kantaa Suomen leikkauspolitiikkaan vuonna 2015, joka Suomessa vaiettiin kuoliaaksi, näin: "Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz arvostelee Suomen leikkauksia ja työmarkkinauudistuksia. Stiglitz moittii Helsingin Sanomille, että Suomen hallituksen talouspolitiikka on epäonnistunutta.

- Sisäiset devalvaatiot eivät ole toimineet lähes koskaan, hän sanoo viitaten hallituksen suunnitelmiin leikata palkkoja viennin edistämiseksi.

Nobelisti ihmettelee ajatusta, että leikkaukset ovat välttämättömiä, koska lastenlapsille ei haluta jättää velkataakkaa. Hänen mukaansa Suomi päinvastoin ryöstää lapsiltaan, kun se ei tee järkeviä investointeja lainarahalla."

Että näinkin. Nythän tappisilmäiset puhuvat siitä, että ei ole vaihtoehtoja. Tässä pidän tappisilmäisinä, asiayhteydestä riippumatta niitä, jotka kieltävät tässäkin asiassa vaihtoehtojen mahdollisuuden kategorisesti. Tuolloin muuten lainaraha oli kalliimpaa kuin nykyisin.

Lopuksi, tietysti vähän juttuni ulkopuolelta, on mainittava, että Stiglitz on ollut kehittämässä työttömyyteen liittyvää, selittävää mallia, joka tunnetaan nimellä Shapiro-Stiglitz-malli. Tätä ei ole syytä jättää pois puhuttaessa Stiglitzistä, vaikka minua ei juurikaan värisytä.

Joseph Stiglitz sai taloustieteen Nobelin palkinnon vuonna 2001 kolmen muun tutkijan kanssa tutkimuksistaan, jotka kohdistuivat, suomeksi sanottuna hömpän ja huhujen vaikutukseen taloudessa. Häntä pidetään naurettavalla taloustieteilijöiden ranking-listalla neljänneksi vaikutusvaltaisimpana alallaan maailmassa.

1Arhi Kuittinen