Kerättyäni parikymmentä Venäjän johdon, tai sitä lähellä olevien ihmisten kommenttia ydinaseiden käytöstä, on minussa herännyt hämmentynyt uteliaisuus. Pakeneeko voitto, jota kukaan ei saa, avaruuteen, yhtyen Linnunradan tähtipölyyn? Mikä on ajattelun logiikka tavoiteltaessa voittoa, joka saavutetaan, mutta josta kukaan ei voi jäädä nauttimaan. Venäjälläkin asia ymmärretään. Ymmärretään, ettei rajoitettua, "pientä ydinasesotaa" voida käydä. Tai voidaan, mutta sitten kuolla kuuluu. Näin muun muassa venäläisiä jo valmistetaan yllättävänkin rehellisesti ydinsodan lähestyvään mahdollisuuteen. Prime time katseluaikaan Venäjän suurimmilla valtakunnallisilla tv-kanavilla suoraan kerrotaan kansalaisille, että "joskus kaikkien on kuoltava" ja viitataan ydinsotaan. Kylmäävää kuin itse ydintalvi.
"Venäjän entinen presidentti ja nykyinen turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev uhkasi torstaiaamuna ( 14.4. ) suoraan, että Venäjä ”ryhtyy toimenpiteisiin” Itämerellä, jos Suomi ja Ruotsi hakeutuvat sotilasliiton jäseniksi" ja viittasi ydinaseisiin. Tämä lainaus ( IL ) valitettavasti on ydinaseretoriikan "miedoimmasta päästä", jota Venäjän johdon välityksellä ja hyväksynnällä viljellään. On kuitenkin katsottava tarkemmin lausuntojen viestien reunaehtoja. Enemmän kuin ne ovat tarkoitettu Lännelle pelotteluksi, kertovat lausunnot oman poliittisen perälaudan tiivistämisestä ja sen reunan nostamisesta. Viestit ovat myös sisäpoliittisia, tarkoituksena saada kansa uskomaan Venäjän suvereenin neuvotteluaseman vahvuuteen tuomiopäivän aseen myötä.
Venäläisessä sotadoktriinissa on kaksi merkille pantavaa seikkaa.
Ensimmäinen on, taktisten ydinaseiden mittakaavassa, hyvin pienien ydinaseiden suuri lukumäärä, erityisesti verrattuna Lännen vastaavaan. Lännessäkin taktisia ydinaseita vähäisissä määrin on, mutta Lännessä ei uskota "pienen ydinasesodan" pysyvän pienenä. Ajatellaan, ettei ole viisasta käyttää pienen alueellisen hallinnan saavuttamiseksi yksittäisessä taistelussa taktista ydinasetta. Käytännössä ajattelun hyväksyminen aiheuttaisi reaktiivisen sodankäynnin muodon, jossa kaupunki kaupungilta, sotilaskohde sotilaskohteelta ja viimein strateginen kohde strategiselta kohteelta tuhottaisiin taktisin ydinasein. Venäjän sotilasdoktriinissa tämä on kuitenkin nähty mahdolliseksi, ikään kuin taktisten ydinaseiden käyttö ei yksittäisen taistelun voittamiseksi olisi vielä ydinsotaa. 2000-luvulla Venäjä on myös julkisesti ilmoittanut, aseen laatua erittelemättä, varaavansa itselleen mahdollisuuden ehkäisevään ensi-iskuun mikäli kokee olevansa uhattuna. Lännen sotilasdoktriinissa ydinaseiden käyttö on aina ydinsotaa. Tämä myös Ukrainan kriisin yhteydessä selvästi on tuotu esiin.
Toinen keskeinen doktriini Venäjän johdolla on ympäripyöreä toteamus strategisten ydinaseiden käytöstä, mikäli Venäjän olemassaolo on uhattuna. Tämä on tietenkin vaikea rasti niin Venäjän johdolle kuin myös Lännelle. Milloin kukakin näkee Venäjän olemassaolon olevan uhattuna? Liittyykö asiaan tiettyjen ihmisten olemassaolo, vai kuolema? Kuka määrittelee ja millä perustein Venäjän olemassaolon uhanalaisuuden. Tähän on liitettävä ennustettavuuden vaikeus, liittyen poliittiseen arvaamattomuuteen ja Venäjän ulkopolitiikkaan olennaisena osana liittyvään harhautusoppiin. Siksi kaikki arviot Venäjän aikeista ovat vain uskon varassa. Sekin, yleinen väittämä, ettei Venäjä käytä ydinasetta, vaikka hyökkäys kohdistuisi suoraan sotaa käyvää Venäjää vastaan. Uskokoon ken uskoo.
Ydinaseiden käyttöön liittyy aina tänä päivänä lopullisuuden ja ihmislajin rationaalisuuden tematiikka. Tietysti on selvää, että niin Lännessä kuin Idässäkin tunnetaan kertomus Pyrrhoksen voitosta, jossa voitto on pienempi kuin sen saavuttamiseksi koetut menetykset. Ydinsodassa kyse on enemmästä. Kyse on siitä, ettei ydintalven pimeydessä ole voittajia juhlimassa voittoa. Sinänsä globaali ydinsota maa-planeetalla olisi nopea ihmislajin loppu, verrattuna nykyiseen "hitaaseen itsemurhaan", mutta asettaa sanan "rationaalinen, järkeen perustuva" olemattomaan valoon ihmisistä puhuttaessa. Tiedostava sivistys olikin ydinsodan kohdatessa harhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti