IHAN VÄHÄN POLITIIKKAA JA PIKKU PETOKSIA.

On tullut virkistävän erilaista palautetta YouTubeen tekemästäni abadocista. Sanon siinä, että olen nyt täysin kaikkien Suomen eduskuntapuolueiden ulkopuolella. Tarkoittaa myös sitä, etten enää voi äänestää näihin puolueisiin kuuluvaa ehdokasta. Missään vaaleissa. En nimittäin halua tehdä itsestäni yhtä epä-älyllistä idioottia. Sitähän se tarkoittaa, jos annan ääneni ehdokkaalle, joka on sitoutunut jatkuvan taloudellisen kasvun paradigmaan. 

Puolueissa uskotaan jatkuvan taloudellisen kasvun olevan keskeinen, onnellisen valtion elementti, pyrittäessä selviytymään tämän tutkitusti onnellisen valtion onnellisuuden monistamisessa ja kirittämisessä jatkoon. Selkosuomella tarkoittaa velkojen poismaksua. Ja jos ei nyt ihan realistisesti valtionvelkojen poiskuittaamista, niin ainakin velanoton hidastamista. Todennäköisesti tässä talousmallissa on kuitenkin se raja ylitetty, jolloin enää kumpikaan vaihtoehto ei toteudu. 

Big bang kuittaa velat. Siis todella iso maailmallinen romahdus, jonka yksi ydin on talouksien romahdus. Sitä tässä viikolla on jo Kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n pääjohtajakin maalaillut. Tämä yksinkertainen johtopäätös tulee suoraan ja vääjäämättä tietenkin tuosta aiemmin mainitsemastani epä-älyllisestä talousjärjestelmästä. Se imee kaiken tyhjiin ihmisistä, maakuoren raaka-aineista ja elinympäristöstä lajeineen. Tyhjästä on sen jälkeen paha nyhjäistä. Tänään olemme siinä kohtaa matkallamme, jossa elinkelpoinen maapinta-ala nopeasti vähenee, raaka-aineet hupenevat, makea vesi vähenee, ruoantuotanto vähenee, ihmispopulaatio kasvaa edelleen ja uusi, massiivinen lajien sukupuuttoaalto koittelee. 

Tuskin muistan aikaa, kun ihmisiä oli tällä planeetalla 2,5 miljardia. Synnyin silloin. Nyt ihmisiä on 8 miljardia. On paradoksaalista, että kuitenkin juuri nyt planeetan varallisuus kertyy muutamien harvojen hallintaan ja viisaus on muuttumassa kohtalokkaaksi tyhmyydeksi. Ihmisiä on paljon, viisaita ihmisiä yhä vähemmän.  Ja tietenkin sukupuuttoaalto vyöryy meillekin, mutta laajemmin asiasta ei välitetä. Vie ihmislajinkin. Nyt rokataan. Loppuun asti. Räystäspääsky saa mennä ja mitä helvettiä me nokikanoillakaan teemme. 

Ruotsalaisesta kansanpuolueesta tuli hallituksen tekijä, tai paremminkin Perussuomalaisten tekijä. Ennen vaaleja puolueen puheenjohtaja sanoi hyvin selväsanaisesti, ettei Rkp mahdu persujen kanssa samaan hallitukseen. Viime viikkoina lausunnot ovat liudentuneet. Enää ei kategorisesti sanota ei. Nyt odotellaan hallitusneuvotteluita. Ilman kristillisten ja ruotsalaisten tukea ei perussuomalainen enemmistöhallitus toteudu. Tässä siis oli ensimmäinen takinkääntö. Luvattiin ettei mennä, mutta ehkä mennäänkin. Luulen, että Rkp on huuto tuuleen tyynessä kesäyössä, puheenjohtajansa henkäys.

Toisen vaalipetoksen äänestäjiä kohtaan teki Kokoomus. Siis sellaisen, joka näki päivänvalon viikko vaalien jälkeen tänään. Kokoomus sanoi ehdottomasti haluavansa hallitusohjelmaan niin sanotun terveysveron. Verolla pyrittäisiin tyhmiä ihmisiä, joita totisesti olemme, ohjaamaan terveempään elämään ja tuottamaan pitempään. En sano että tuottamaan mihin ja kenelle pitempään, mutta sellaisen veron halusivat. Verotusta olisi kiristetty sokerin, rasvan, suolan ja tupakan osilta. Alkoholiin ei koskettaisi, paitsi kabineteissa. Tänään Kokoomus sanoo, että tuskin toteutuu. Epärealistinen. Petos mikä petos.

Moni kysyy, että mihin tässä joudutaan tällä takinkääntövauhdilla, eikä edes Kepu ole nyt hallituskaavailuissa mukana. Minäpä kerron. Ei yhtään mihinkään. Nämä kaikki ovat ihmislajin nopeaa katoamista kannattavia puolueita, siis jos katsoo niiden puolueohjelmia. Puolueet tarjoavat meille parhaimman live performansen lintujen laulun sijaan. Nauttikaamme keväästä! 

KANSA HALUSI JA SAI.

Vaalien jälkeinen huhtikuun aamu valkenee kylmänä. Kovettunut lumi Saimaalla kantaa pilkkijän. Lähden pilkille. Tai lähden jäille miettimään Suomen tulevaisuutta. Ainakin mietin globalistiseen uusliberalismiin perustuneen vapaakaupan vähenemisen  vaikutuksia konservatiiviseksi ja äärinationalistiseksi kääntyneelle Suomelle. Asiasta ei lainkaan vaalikeskusteluissa puhuttu. Ei sanakaan. Tänä aamuna kuin piruuttaan, Hesari Vision ottaa asian esille. Ja se asia on kohtalon kysymys.

Talous on toinen juttu, mutta näen myös poliittista epävakautta edessä. Kaukana ovat puolueiden poliittiset linjaukset toisistaan. Ja ovat monet linjauksetkin puolueiden sisällä hämmästyttävän erilaisia. Vai miten voi tulkita vaikkapa Perussuomalaisten Putkosen vaatimuksen kikyssä työntekijöille siirretyn työnantajien eläkemaksun siirtämiseksi takaisin. Tämän kuitenkin puheenjohtaja Purra torppasi. Kyse on äänestäjien hämäämisestä. Se kuuluu ääriliikkeiden toimintatapoihin.

Kokoomuksen rooli tulevassa hallituksessa tulee olemaan vaikea. Orpon morsiammena tulee olemaan joko Purra, tai Marin. Kysymys kaasoista ja bestmanneista onkin sitten vaikeampi. Kokoomuksen Orpon on tarkkaan mietittävä hallituksen "sisäistä dynamiikkaa". Niin sitä nykyisin kutsutaan, mutta erityisesti hallituksen sisäisiä voimasuhteita on aprikoitava. Väärillä comboilla saattaa osa vaalivoitosta sulaa nahkapäätöksiksi ja niiden myötä sulaa myös keskeisten, uusien hallituspuolueiden kannatus. 

Uskon, että tulevan hallituksen alkutaival kertoo paljon. Kipeimmät päätökset on tehtävä etupainotteisesti, puolueiden "kynnyskysymyksistä" huolimatta. Loppupeleissä sellaisia ei ole. Kynnyskysymyksiä. Sen suomalaisen poliittisen historian aapiset kertovat. Kokoomus on kertonut tiukasti, ettei leikkaa terveydenhuollosta, ei koulutuksesta, ei sisäisestä- eikä ulkoisesta turvallisuudesta, eikä myöskään eläkkeistä. Siis Kokoomus ei juurikaan leikkaa. Se on sanonut hillitsevänsä indeksejä, leikkaavansa asumistuista ja työttömyysturvasta. Kokoomus haluaa voimakasta maahanmuuttoa, Perussuomi ei sellaista halua. Tässä muuten tulikin Perussuomalaisten ohjelma kerrottua. Rajat kiinni.

Suomessa on ollut historiallisesti poliittista yhteistyökykyä. On sitä vieläkin. Siitä pitää huolen ihmeellinen koheesiovoima; valta. Hallitusohjelma on kompromissien summa. Se on aina sitä ja toimii yleensä sinne hallituskausien loppupuolelle. Niin nytkin. Kynnyskysymykset muuttuvat vaatimuksiksi ja siitä edelleen liudentuvat kirjauksiksi. 

Tiedämme jo lähihistoriasta, että Kokoomus-vetoinen hallitus tulee lyömään päätään Hakaniemen petäjään. Ammattiyhdistysliike on edelleen voimissaan. Siitä vakuuttavasti kertoo talven ja kevään sopimuskierros. Uutena elementtinä Perussuomalaisten myötä tulee ilmastonmuutoksen kieltäminen ja hiilinielujen "EVK-asenne". Eli ei voisi vähempää kiinnostaa. Se taas ei lainkaan sovi teollisuudellemme, joka haluaa kiihkeästi mukaan vihreän siirtymän rahanjakoon. Patruunoilla on edelleen oma massi tyynyn alla. 

Ei tarvitse olla pääsiäisnoita ennustaakseen turbulenssia ja epävakautta Suomeen. Yksioikoiset, hyvääkin tarkoittavat vaaliteemat saattavatkin kääntyä Suomelle kalliiksi, jopa kohtalokkaiksi. Kun yhtäältä leikataan, niin toisaalla tarvitaan tukea. 

Kaiken maalaamani pimeyden yllä leijuu kuuluisa "kansan tahto", eikä se tosiaankaan aina ole oikeassa. Sen verran johdateltavia me olemme. Samaa muuten tapahtuu Venäjällä. Vai olemmeko vain tyhmiä ja tietämättömiä.