Miksi Jumalaa pitää palvella? Miksi mitään jumalia missään pitää palvella? Olen kysynyt tätä yhä useammin, yhä moninaisemmissa tilanteissa.
Jumalien näkökulmasta en usko, pitkällisen teosofisfilosofisen ajatteluni perusteella, erityisesti heidän oman panos- tuotosajattelunsa pohjalta, että heitä ihmisten tulisi palvella. Ajatus perustuu jumallisuuden käsitteen autonomiaan. Ylimaallisina jumalat eivät ole ihmisistä riippuvaisia. Jos olisivat, eivät olisi jumalia, vaan ihmisiä loisivia taruolentoja.
Tarkasteluun jumalista ihmisten suuntaan, kuuluu olennaisena lähtökohtana lähes kaikkien jumalien jumalallinen kaikkivaltius ja ylivoimaisuus kaikessa yli ihmisen. Tässä aiheen kontekstiin liittyy ristiriita. Tuskin jumalienkaan näkökulmasta heillä on tarvetta saada ihmisiltä palvelua. Missään muodossa. Mahdollinen tarve kumoaisi jumalallisuuden yliuniversaalisuuden ja täydellisen riippumaattomuuden jumalallisuuden. Jumalat eivät voi olla ihmisistä riippuvaisia, mikäli ovat jumalia.
--------------
Ihmisten näkökulmasta jumalien palvelemisessa on yksinkertaisesti kyse itsensä palvelemisesta. Jumalia halutaan eri muodoin palvella uskonnollisen, itsekkään utilitarismin periaatteen vuoksi. Halutaan moraalisen, omana aikanaan hyväksyttävän etiikan mukaisesti palvella jumalia, jotta saataisiin maksimaalinen hyöty arjelle. Hyöty uskotaan saatavan elämän aikana, mutta myös kuoleman jälkeen. Jälkimmäisessä kyse on tutusta "ei vara venettä kaada" teoriasta.
Jumalien hyväksikäyttö on viety pisimmälle Intiassa. Hindulaisuudessa löytyy jumala kaikille ihmisten tarpeille. Polyteistinen uskontojen kudelma onkin eräs vuosituhansien aikana kehittynyt, ihmisen näkökulmasta monipuolisin jumalajärjestelmä. Oleellista siinä on ihmisten kaikkien ominaisuuksien projisointi nimettyihin jumaliin, yksinkertaisesti arjen käytännöllisyyden nimissä.
Ihmiskunnan ajallisen kehityksen myötä
pragmaattisuuden lisääntyessä jumalallisuus ihmisen ajattelussa siirtyi kohti panteismia. Oli kätevää niputtaa jumalien elämää edesauttavat voimat yhteen jumalaan. On käytännöllisempää palvella yhtä jumalaa. Syntyivät monoteistiset uskonnot.
Tänään pääosa, yli puolet maailman ihmispopulaatiosta tunnustaa abrahamilaisia uskontoja eri lahkoineen. Kyseessä on kuitenkin mielestäni enemmän ekumeeninen kielikuva kuin yhtenäinen monoteistinen uskontoperhe, sillä niin kaukana toisistaan ne ovat, itse jumaluutta lukuunottamatta. Islam, kristinusko ja juutalaisuus.
On merkittävää, että islam on 1900-luvun alun 200 miljoonasta kannattajasta kymmenkertaistanut jäsenmääränsä. Syynä on, paradoksaalista kyllä, yhtäältä islamilaisen Jumalan ehdoton säälimättömyys ihmistä kohtaan, mutta toisaalta kaiken läpäisevän julmuuden sitominen tulevaisuudellisuuteen, joka näkyy muun muassa yksityiskohtaisessa paratiisiutopia- ja martyyriusopeissa, sekä jumaluskonnon muuttuminen maallisen yhteiskuntajärjestelmän keskeiseksi opiksi. Polygamian hyväksyntääkään huomioimatta, joka oli historiallisesti islamin syntysijoilla eräs keskeinen elinehto.
Jumalien palvelemisen ihmisen näkökulmasta, jumalathan eivät palvele ihmisiä, voi sanoa olevan ihmislajin selviytymiseen ja ahneuteen perustuva riitti. Hyvien sattumien, mutta myös epäonnen on katsottu olevan jumalien, joilla on ajateltu olevan ihmisten tunneälyä yhdistettynä tuomiovaltaan, monimuotoisia tekosia.
Aluksi lähdin ajattelemaan kirkollisten instituutioiden jumalanpalvelusoppia elinympäristömme resursseja riistävinä prosesseina. Sitä ne ehdottomasti ovatkin. Sellaisina voimme ajatella, laajasti ymmärrettynä, jumalanpalvelustyöhön osallistuvia ja heidän ylläpitoaan, fyysisiä rakenteita ja niiden ylläpitoa, maaomaisuuksia ja muita omistuksia, tai sodan tukitoimia, kuten juuri nyt Venäjällä. Jumalien palvelukset siis kuluttavat käsittämättömiä määriä maaplaneetan resursseja, eivätkä jumalat sitä vaadi. Ihmiset palvelevat jumalia itsensä vuoksi. Jumalien palvelusajatus ja siihen liittyvä toiminta sopii ja tulee kyseenalaistaa.
Ihmisten näkökulmasta jumalien palvelemisessa on yksinkertaisesti kyse itsensä palvelemisesta. Jumalia halutaan eri muodoin palvella uskonnollisen, itsekkään utilitarismin periaatteen vuoksi. Halutaan moraalisen, omana aikanaan hyväksyttävän etiikan mukaisesti palvella jumalia, jotta saataisiin maksimaalinen hyöty arjelle. Hyöty uskotaan saatavan elämän aikana, mutta myös kuoleman jälkeen. Jälkimmäisessä kyse on tutusta "ei vara venettä kaada" teoriasta.
Jumalien hyväksikäyttö on viety pisimmälle Intiassa. Hindulaisuudessa löytyy jumala kaikille ihmisten tarpeille. Polyteistinen uskontojen kudelma onkin eräs vuosituhansien aikana kehittynyt, ihmisen näkökulmasta monipuolisin jumalajärjestelmä. Oleellista siinä on ihmisten kaikkien ominaisuuksien projisointi nimettyihin jumaliin, yksinkertaisesti arjen käytännöllisyyden nimissä.
Ihmiskunnan ajallisen kehityksen myötä
pragmaattisuuden lisääntyessä jumalallisuus ihmisen ajattelussa siirtyi kohti panteismia. Oli kätevää niputtaa jumalien elämää edesauttavat voimat yhteen jumalaan. On käytännöllisempää palvella yhtä jumalaa. Syntyivät monoteistiset uskonnot.
Tänään pääosa, yli puolet maailman ihmispopulaatiosta tunnustaa abrahamilaisia uskontoja eri lahkoineen. Kyseessä on kuitenkin mielestäni enemmän ekumeeninen kielikuva kuin yhtenäinen monoteistinen uskontoperhe, sillä niin kaukana toisistaan ne ovat, itse jumaluutta lukuunottamatta. Islam, kristinusko ja juutalaisuus.
On merkittävää, että islam on 1900-luvun alun 200 miljoonasta kannattajasta kymmenkertaistanut jäsenmääränsä. Syynä on, paradoksaalista kyllä, yhtäältä islamilaisen Jumalan ehdoton säälimättömyys ihmistä kohtaan, mutta toisaalta kaiken läpäisevän julmuuden sitominen tulevaisuudellisuuteen, joka näkyy muun muassa yksityiskohtaisessa paratiisiutopia- ja martyyriusopeissa, sekä jumaluskonnon muuttuminen maallisen yhteiskuntajärjestelmän keskeiseksi opiksi. Polygamian hyväksyntääkään huomioimatta, joka oli historiallisesti islamin syntysijoilla eräs keskeinen elinehto.
Jumalien palvelemisen ihmisen näkökulmasta, jumalathan eivät palvele ihmisiä, voi sanoa olevan ihmislajin selviytymiseen ja ahneuteen perustuva riitti. Hyvien sattumien, mutta myös epäonnen on katsottu olevan jumalien, joilla on ajateltu olevan ihmisten tunneälyä yhdistettynä tuomiovaltaan, monimuotoisia tekosia.
Aluksi lähdin ajattelemaan kirkollisten instituutioiden jumalanpalvelusoppia elinympäristömme resursseja riistävinä prosesseina. Sitä ne ehdottomasti ovatkin. Sellaisina voimme ajatella, laajasti ymmärrettynä, jumalanpalvelustyöhön osallistuvia ja heidän ylläpitoaan, fyysisiä rakenteita ja niiden ylläpitoa, maaomaisuuksia ja muita omistuksia, tai sodan tukitoimia, kuten juuri nyt Venäjällä. Jumalien palvelukset siis kuluttavat käsittämättömiä määriä maaplaneetan resursseja, eivätkä jumalat sitä vaadi. Ihmiset palvelevat jumalia itsensä vuoksi. Jumalien palvelusajatus ja siihen liittyvä toiminta sopii ja tulee kyseenalaistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti