TOUKON AALLOT

Kävin läpi vanhoja kirjoituksiani. Palauttaakseni sanomisiani tähän hetkeen. Olen nimittäin joutunut Vihreiden massahyökkäyksen kohteeksi. Linkolaisuuteen viittaavat ajatukseni ja Touko Aallon valintaan ja toimintaan kohdistamani vaatimaton kritiikki on sen tehnyt. Yllättävää, vaikka en ole poliittinen toimija. En minkään puolueen äänenkannattaja. "Kalikkaefekti"? "Kakanlentoefekti"?

En lähde toistamaan, enkä siteeraamaan sanomisiani. Ei minun tarvitse. Määrittelen itse itseni. Se välillisesti riittäköön.

Yleisemmällä tasolla voin toki toistaa ajatukseni, että pidän Vihreiden poliittista toimintaa "yleispuoluehingussa" typeränä ja hampaattomana. Ja sanoin T. Aallon valinnan yhteydessä hänen mittakaavaistavan Vihreät takaisin mariginaaliin. Ja sanoin, jälkeenpäin,  T. Aallon omien toimien olevan huonoja puolueen kannatusluvuille. Kun niitä "toimia" tuli, en T. Aaltoa ihmisenä tuominnut. Sen tekevät aivan muut. Tänäänkin. Linkistä luettavissa.

Kun Eero Paloheimon kanssa keskustelimme pitkään, höyrypilvi päiden yllä, 80-luvun alussa, Hämeenlinnan kirjastossa, mahdollisen puolueen perustamisen seurauksista, näyttävät monet uhkat toteutuneen.

Tässä yhteydessä minulla on oikeus, maailmantuhon edessä, haikalla toimintamallia, jonka kautta Koijärven veteraaneja nousi kokemusmaailmoineen Eduskuntaan. Kyse oli tuolloin puhtaasti yhdenasian liikkeestä. Elämän jatkuvuuden turvaamisesta maa-planeetalla. Turha sitä on hävetä. Minä sen sijaan häpeän nykyisin Vihreiden yleispuoluemallia.

Omieni sanomisieni lisäksi katselin myös Vihreiden päätöksentekoa Eduskunnassa. Huomioita tuli kaksi.

Ensiksikin Vihreiden kannanotot Eduskunnassa ovat pehmeämpiä ja pääosin henkilöiden sanomisiin kohdistuvia kuin talon ulkopuolella. Vastaamista heittoihin. Tämä on jossain määrin ymmärrettävää talon toimintatavoista johtuen. Mutta silti.

Tärkein fakta on kuitenkin se, että Vihreät ovat vuosien mittaan olleet osaltaan hyväksymässä päätöksiä, JOTKA PERUSTUVAT JATKUVAN KASVUN IDEOLOGIALLE. Kaikista sellaisista päätöksistä, sekä markkinafundalismiin ( raha edellä ennen ihmistä ) perustuvista päätöksistä tulisi pidättäytyä kategorisesti ja jokaisen kohdalla kertoa kansalle miksi.

Nykyisellä politiikanteolla Vihreät tekevät, ovat jo tehneetkin, itsensä tarpeettomiksi ja rakentaneet itsensä sisään muihin puolueisiin. Se ei riitä. Tästä kertoo ympäristöpuolueiden ahdinko Euroopassa. Viimeinen niukka rimanylitys nähtiin Ruotsissa. Katoavaa kansanperinnettä.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809112201191765_pi.shtml

LISÄYS:
On oleellista, että Vihreät osallistuisivat merkittäviin hankkeisiin, joilla raiskataan planeettaa, vastustavana voimana. Puolueena. Olemalla paikan päälläi. 

Nykyinen vähäinen ympäristöpoliittinen liikehdintä kulminoituu erilaisiin pro-liikkeisiin, joista Vihreät sanoutuvat irti. Olemalla poissa. Torien vaaliteltat eivät riitä. 

Ympäristön tuhoavan markinafundalismin mukaan on tärkeää integroida ympäristöliikkeet vallitsevaan järjestelmään ja loppujen osalta sirpaloittaa.

LISÄYS 17.9.2018
Näin Vihreiden Jani Toivola.
Aate ei kanna. 

TOUKOTÖITÄ

Helmikuussa 1987 perustettu valtakunnallinen poliittinen puolue, Vihreä Liitto rp., on eurooppalaisessakin puoluekentässä erikoinen ilmiö. Erikoinen siksi, että kasvaessaan lähes "pääministerimittaan", se alkaa kutistaa itse itseään. Järjestelmä on kirjoitettu puolueen sääntöihin.

Ennen puolueen perustamista iloitsin liikkeen iloisesta hajaannuksesta, sisäisestä keskustelusta, suorasta toiminnasta ja erityisesti liikkeen näkyvästä vaikutuksesta muihin puolueisiin. Puolueiden ohjelmiin tulivat erilliset ympäristöohjelmat viittausten sijaan ja tietoisuuden määrä elokehästä kasvoi. Vastustin idealistisesti puolueen perustamista.

Tuon ajan perintönä näen edelleen ympäristöliikkeen velvollisuuden ja keskeisen tehtävän olla vaikuttamassa kaikessa päätöksenteossa tuomalla ympäristönäkökulma kaikkeen päätöksentekoon. Jo 80-luvun alussa kävin Koijärviliikkeen johtohenkilöiden kanssa keskusteluita, mutta vasta tohtori Eero Paloheimo hahmotteli toimintamallin. Itsekin pääsin niistä hänen kanssaan keskustelemaan.

Nyt malli on heitetty muiden leegojen kanssa vintille. Pääministeripuolueen vallanhalun unelmassa yhä useammin Vihreiden toimissa ei näy minkäälaista kytkyä, edes rajapintaa, elonkehän suojeluun. Vaikka sellainen aina löytyy.

Vihreä liitto rp. joutuu sääntöjensä mukaan valitsemaan uuden puheenjohtajan kolmen kaksivuotiskauden jälkeen. Näin taas tapahtui tänä vuonna.

Puolueen puheenjohtajan merkitys on kasvanut tulkittaessa kannatuslukuja. Keskustelussa on samankaltaisuutta jääkiekkojoukkueen valmentamiseen. Tulosta tai vaihtoon. Edellinen puheenjohtaja onnistui nostamaan kannatusluvut ylös, Touko Aalto vetää ne jälleen alas. Prosentit eivät ratkaise, mutta mistä löytyisi johdonmukainen ympäristönäkökulma asiaan kuin asiaan. Yleispuolueena Vihreät ei tule onnistumaan.