KUNNANJOHTAJIA JA SIKOJA

Kuntatiedotteessa 1/2014 eteläsuomalaisen kunnan kyläpäällikkö kirjoittaa nasakasti: ”...keskustan alueella on yllättävänkin runsaasti rakentamattomia tontteja joiden toivottaisiin tulevan rakennetuiksi. Näin saisimme varmasti myös uusia asukkaita.”

Tänään ( 20.2. ) myös kerrotaan valtalehdissä ( omistuksien ketjuuntumisen vuoksi lue yksi, luet kaikki), että ruuhkasuomessa ale-tontit eivät käy kaupaksi ja samalla omakotikiinteistöjen hinnat ovat laskussa kautta koko maan.

Minun on helppo jeesustella trendillä ja skenaariolla. Olen sen esittänyt 2005 ja on luettavissa. Kunnanjohtajien ei vain pitäisi toivoa. Toivo onkin turhaa 80-luvulle jämähtäneellä toimintatavalla. Sitä paitsi ”Toivo-talkoot” ovat tältä erää förbi.

SIKA tonkii tässä keskeistä kasaa. Otus voi pohjolassa hyvin ilman Kreikan aurinkoa. Kreikassahan kansanliikkeen toimesta opastetaan ja rakennellaan parvekeryytimaita, parvekekanaloita, aurinkovoimalla toimivia kastelujärjestelmiä, muovipullokasvihuoneita, sekä muita elämän mahdollistajia. Pakon edessä. Siitä huolimatta kaupungeissa kurjuus ja suoranainen hätä lisääntyvät komission tieten tietämättä . Suomessa prosessi on käynnissä. Se on alkanut.

Satasen tontit eivät tuo nuoria maaseutupitäjään, ainakaan siinä mittakaavassa, että huoltosuhde saataisiin kääntymään porakaivon pohjaa kummenpaan suuntaan. Koko tämä paska prosessi on pääosin muiden kuin kuntien aiheuttama. Samainen kelpo ja laatuisa kunnanjohtaja mainitsee em. kuntatiedotteessa: ”...nyt olevan menossa kuntien eloonjäämisvuodet.” Näin on. Mutta missä on pitkän iän salaisuus.

Sahurin neljän sormen tönkkösääntö pitää ottaa uusiksi.

- Tietotekniikka ja some pitää ottaa seurailusta eturintamaan. 

- Kuntaa pitää mainostaa. Pitää mainostaa kuin yritystä. Valtakunnallisesti. 

- Kunnan pitää profiloitua voimakkaasti ja sitoutuneesti. Vaikkapa cleantech.

- Kunnasta on tehtävä mahdollisimman ekologisesti  ja omavaraisesti toimiva yksikkö.

- Koulutuspaikkoja tulee lisätä ja vanhoista tulee pitää kiinni. Lukio lienee oleellinen. 

- Sikojen, lampaiden, kanojen ja muiden hyötyeläinten kotitarvekasvatukseen, sekä kotitarveviljelyn edistämiseen tulee satsata, varsinkin kaava-alueilla ja niiden reuna-alueilla ( asukaskolhoosi? ). Kunnan oltava aktiivinen lähiruoan tuotannossa ja jakelussa. 

- Kuntalaisia ja heidän resurssejaan käytettävä vanhusten huollossa ja monessa muussakin. 

- On sisäistettävä, että käynnissä on suhteellisen lyhyt ylimenokausi, jonka jälkeen maaseudun arvo elämän ylläpitäjänä kasvaa ja tulee ihmisille oleellisesksi ruoan ja suojan suhteen. 

- Kunnan on varauduttava poikkeuksellisiin aikoihin tyystin eri tavalla kuin nyt. On rakennettava energian- ja elintarvikkeiden varmuusvarastointi paikkakunnalla, sekä aloitettava ensisuojien varaaminen ja rakentaminen kunnan kokoon nähden suuressa mittakaavassa. 

- On varauduttava hallittuun ja hallitsemattomaan kunta-ja maahanmuutoon. 

- On voitava leikata ja uudelleen kohdentaa resursseja ennen todellista hätätilaa kunnan elinkelpoisuuden ( myös uudessa ja laajassa kontekstissa ) säilyttämiseksi. 

- Tiedottaminen ( interaktiivinen ) on pystyttävä hoitamaan kunnan sisällä myös kriisitilanteessa.

Lukija, sinusta ajatukseni tuntuvat naurettavilta. Monissa maissa, nyt siis jo Euroopassa, todellisuus on helvettiä ja helvetti on hätätila, kriisi, nälkä, hoitamaton vanhus, hoitamaton sairaus, lapsi ilman koulutusta, sota, loppu. Just name!
Tai naura.

LOPETTAA JA ALOITTAA

En ole vielä pystynyt sanomaan itselleni mitä hetkellinen tyhjyyden tunne minulle tarkoittaa.
Tuntuu kuin olisin jättänyt pyrkimykseni vain päämääräni nimeämiseen ja siten enemmän kuin puolitiehen.

Elämän lainalaisuudet ovat minulle yksinkertaisia, hyväksyttäviä ja helposti ymmärrettäviä. Ihmiset elämän ympäröiminä, kiinni elämän verkossa, ovat sensijaan osa avaruuden big dataa. Hallitsemattoman tiedon ja typeryyden määrä lisääntyy, monistuu, monimutkaistuu ja kahlitsee. Täysi vesisaavi jäätyy pakkasella. Nuoskan tullen se antaa yli.

Päämäräni oli ymmärtämisen prosessin kautta löytää hiljaisuus ja yksinkertaisuus.
Olen saavuttanut ajoittaisen mielen tyhjyyden. Pelottavan tyhjyyden.

En tarkoittanut budhalaisuuteen oleellisesti kuuluvaa dukkha-käsitettä, joka usein virheellisestikin käännetään vain ”kärsimykseksi”, vaikka se sisältää kielteisiä tunteita tyhjyyden tunteesta aina henkiseen ja fyysiseenkin kipuun.

Olen kuitenkin vakuuttunut, että tyhjyys ja sen tavoittelu ilman päämäärän ”tuotteistamista” on vahingollista. Päämäärän vankina voi tyhjyys muuttua loputtomaksi mielen yksinäisyydeksi. Silloin lähestytään dukkha-käsitteen seurauksia.

Minun on siis asetettava uusi päämäärä. Lopullinen. Mielen tyhjyyden on oltava vain välitila, siirryttäessä uuteen, vakaampaan mielen ja kehon tilaan. Laatuaikaan, tappiin asti, itselle, paikkaan ja aikaan katsomatta.

HUIJAUS on vastaanottajan tiedonvajetta.

Ei mennyttä, ei nykyisyyttä, ei tulevaisuutta. Aikaa ei ole.

Vuolessani valkokanervan juuripalasta piipun näköistä aihiota, kirkastui työhuoneeni seinälle auringon valoa. Aihion muodot muuttuivat. Maisema oli uusi, todellisuus muuttumaton.

Luettuani Adam Frank'in kirjan  "About time", käsitykseni ajan konkreettisuudesta nivoutuivat yhteen; sitä ei ole.

Ajan mittaamisen voi jättää omaan arvoonsa, mutta rannekelloa ei kannata hukata. Juutalaisilla on ajanlaskunsa, arabeilla ja iranilaisilla omansa. Kymmenjärjestelmän mukaan lasketaan kymmenen sormea, mutta reliktiksi on jätetty babylonialainen 60-järjestelmä. 60 minuuttia on tunti. Aika ja ajan mittaaminen ovat oikeastaan kaukana toisistaan. Kello toimii sopimuksen varaisesti.

Nykyisyyttä ei ole. On vain ääretön määrä maisemia. Hetken pituus ei ole mitattavissa. Se on äärettömän lyhyt. Se juoksee kuin vesimolekyyli virrassa. Juokseeko aina alkuräjähdykseen asti. Vai onko sekin ollut vain yksi maisema?

Einstein'in mukaan ajalla on neljä ulottuvuutta. Kvanttifyysikan keinoin on jo pystytty todistamaan ajan ulottuvuuksien keskinäisten suhteiden paikkansapitämättömyys. 14.3.2013 kerrottiin vuonna 2012 Cernissä löydetyn uuden hiukkasen, teorian kehittäjän mukaan Higg'sin hiukkanen. Puuttuva, selittävä lenkki. Se selittäisi alkeishiukkasten erilaisiin massoihin kohdistuvan ongelman, mutta samalla avaa uudelleen aikakäsityksen kesämökin huussissa tuumittavaksi.

Mutta toisaalta Ksenofanes (570 - 480 eKr) sanoi, että puhdasta totuutta ei kukaan ole tavannut, eikä tule tapaamaankaan. Se, että aikaa ei ole, näyttää jo antiikin Kreikassa ymmärretyn. Demokritos (460 - 371 eKr) lausahti, että elämä on läpimatka ja maailma näytäntösali. Tullaan sisään, katsotaan ja lähdetään. Hän myös sanoi totutuudesta, että se on niin syvällä, ettemme tiedä siitä mitään.

Uusi käsite "syvältä" ei vielä antiikin ajattelijoiden repertuaariin kuulunut ja halveksunta puettiin joko runon kauniiseen muotoon, tai kohteen eristämiseen. Kieli kehittyy.

Minulle sopii Michael de Montaigne'n  ( 1533 - 1592) käytännön läheinen ajatus: filosofointi on kuoleman ajattelua, mutta sanoi myös, off topic, sokean naisen ja kuuron miehen kesken luulisi syntyvän hyvän avioliiton.

28.1.2014
Arto Bäcklund

MITEN SELÄTTÄÄ PETTYMYS
LYHYT OPPIMÄÄRÄ LAITTOMAN KAADON KAUHISTUKSESTA

Edellinen kirjoitukseni, jossa tein kirja-arvostelun Remeksen uusimmasta, on häipynyt. Poistunut. Kadonnut. Pyynnöistäni huolimatta ei palautettu. En ottanut valitettavasti kopiota.
Syitä voin vain arvella. Oliko liian...??
Pettymys.

Otsikko on wrightiläisen humanismin selityksen sivutisle. Onko se nieltävä?

Vaikka tiedänkin leimakirveen heilahtavan kerettiläisyyteni taimikossa ajatellessani ääneen koko kristilliseen etiikkaan perustuvan ihmiskeskeisen ajatuskudelman, HUMANISMIN, olevan feikki tukirakennelma, jolle länsimainen ja länsimaistuva yhteiskuntarakenteemme perustuu, on se loppupelissä kohtalokas virheoppi. Se jalustaa ihmisen kaiken muun elollisen yläpuolelle ja unohtaa elonkehän kokonaisuuden. Ihanteena pidetty ismi riistää. Sillä vain ihmisen kunnioitus ei riitä. Totuuskin palaa Ekokemillä.

Pettymys nähdään eteenpäin vieväksi voimaksi. Se on tunne, joka on epäonnistumisen seuraus ja aiheuttaa pääosin harkitsemattomia tekoja. Hyviä tai huonoja. Pään hakkaaminen etelä-karjalaiseen mäntyyn on siis humanismin rakenneosa. Vai onko?

Olen pettynyt. Olen aivan saatanan pettynyt itseeni, ja muihin. Olen pettynyt moniin nimeltä kutsumiini. Olen pettynyt tuntemattomiin. Kohdistetettu pettymys on terävä molemmista päistään. Se sattuu myös itseen. Sattuu myös pettymyksen kuviteltuun aiheuttajaan, jos kivi heitetään. Passiivinen pettymys on vaarallisin ja yleensä se on kollektiivinen. Se saattaa sytyttää sotia.

Pettymyksen vähäinenkin ymmärtäminen ja sen kuvitellusta ymmärtämisestä aiheutuvat teot ovat mielenterveyden säilyttämisen edellytys. Pettymyksen kokeminen on tietenkin syvältä. Syvälle on siis päästävä. Tiedostetusti. Koska SE ON syvällä.  Se on raskasta. Voi jopa sairastua.

Kadehdin tunne-elämältään köyhiä. Miksi, se on oma stoorinsa. Elävällä organismilla on luontainen pyrkimys energian säästöön ja olemisen kaikkinaiseen helppouteen. Tunneköyhä toteuttaa yhtälön vaatimuksen parhaiten.

Tunnen pintapuolisesti sijoituspankin, talletuspankin, aikapankin, veripankin ja spermapankin.
Haluaisin perustaa maaseudun elinvoimaisuuden lisäämiseksi pettymyspankin. Asiakkaalla olisi mahdollisuus tallettaa pettymyksensä pettymyspankkiin, libertalististen periaatteiden mukaisesti toki maksua vastaan. Tai ostaa spekulatiivisia pettymysjohdannaisia. Siinähän ei olisi mitään uutta. Jo nyt tehdään omaisuuksia alenevilla pörssikursseilla. Siis pettymyksillä. Pettymykset pankki voi myydä eteenpäin, ympäristölle vaaralliset luottotappiopettymykset myydä Ekokemille positiivisen energian tuotantoon, tai jakaa osuusmaksujen palautuksina ja bonuksina seutukunnan asukkaille. Pankki voi myös ns. talousdemokratia-opin mukaisesti luoda uusia pettymyksiä itse. Keksityt pettymykset ovatkin vaikutuksiltaan yhteiskunnassa vaikuttavimpia.
Sote-uudistus, vanhustenhoitolaki ja nuorisotakuu ovat erinomaisia pettymysvitsejä. Ne takaavat valtakunnalliselle pettymyspankille Basel II mukaisen vakavaraisuusvaatimuksen täyttymisen.

Kollektiivinen kokeminen on tietenkin pienten randomipettymysten kanssa helpompaa. Historiakin tästä jotain kertoo. Vaikka historia ei mitään näytä meille opettaneenkaan. Toki asiakas voi nostaa pettymyksensä myöhemmin omaan käytöönsä, vaikkapa lopullisia ratkaisujaan varten.

Ajatukseni on vakavasti otettava, varsinkin kun tarkastellaan miten immateriaalista kauppaa laajassa kontekstissa maailmalla nyt käydään. Pettymyskauppa antaa euforisen tunteen siinä missä jokin muukin onnistunut kauppa, vaikka normi-hulluus-shoppailu. Win–win tilanteen hurmion kokeminen oikeasta aivolohkosta singoten aina munaskuihin asti antaa hyvän tripin. Onnistumiset parantavat. Onnistumiset loisivat tavallisista taaveista addiktoituneita, onnellisia pettymyspörssimeklareita. Terapioiden, perheneuvonnan, syrjäytymissenttereiden ja muiden yhteiskunnallisten palveluiden tarve vähenisi. Tämäkin on linjassa valtakunnan säästöpolitiikan kanssa, jossa säästökäsite on muuttunut pettymyksiä aiheuttaviksi veronkorotuksiksi.

Lukijani, luuletko, että olen täysjärkinen ja tosissani ehdotukseni kanssa? No en ole! Nyt pety!
Olen perinteinen arvokonservatiivi, isänmaan ystävä, rasisti, viherpipertäjä ja punaniska. Minulle ovat perinteiset pettymyksen käsittelyprosessit kunniassaan. Juodaan viinaa ja sitten taas juodaan viinaa, pureksitaan ja sauhutellaan cannabista, napostellaan muuta kuin pompan nappeja, paetaan postinhakumatkalla pipo silmillä vuorille, sairastutaan täydelliseen puhumattomuuteen ja kuurouteen ja sitten, ehdon täyttyessä, kuollaan pois kansantalouden uudesta on-line tilinpidosta. Kuollaan joko kertaslaagiin, oman käden kautta, tai morapuukotettuna.

Kirjotin tämän, sillä juuri nyt eräs pettymykseni on muuttumassa krooniseksi vitutukseksi. Looginen ajattelykykyni on samentunut. En edes ilmoita sen määrää Twitterissä. Hymiö. Tarvitsen pettymyspankin. Tekisin jättitalletuksen puhtaaksipestyä pettymystä.

Kunnian päivät ovat kadonneet.

Arto Bäcklund
26.1.2014

UUSKOLONIALISMIN NISKALENKKI KIRISTYY

Suurimmalta osalta suomalaisia on mennyt täysin ohi globalisaation uusin ja merkittävin pelinavaus. Viime heinäkuussa aloitettiin neuvottelut, EU:n ja USA:n välillä, vapaakauppasopimuksen aikaan saamiseksi kariutuneen ACTA-sopimuksen raunioille.

Tuolloin kesällä eurooppalaisten päähuomio kohdistui juuri tehtyihin paljastuksiin USA:n harjoittamasta laajasta vakoilusta, joka kohdistui myös liittolaismaihin. Se, että Saksan liittokansleri Angela Merkel'in kännyä salakuunneltiin oli tuhannesti suurempi uutinen kuin itse sopimusneuvottelut, tai niiden sisältö. Neuvottelijoista, neuvoteltavista asiakokonaisuuksista ja varsinkaan sopimuksen tavoitteiden seurauksista ei annettu tietoa. Uutisen pitikin jäädä pieneksi ja kansalaiskeskustelun ulkopuolelle.

Asia on niin herkkä ja mullistava, että uutena ilmiönä kansalaisten lisäksi salailulla on pyritty ensimmäistä kertaa pitämään KAIKKI asiantuntijat keskustelun ulkopuolella. Kukaan ei tiedä mistä tarkasti ottaen keskustellaan, eikä kukaan, eikä mikään voi vaikuttaa neuvottelujen kulkuun.

NWO ( Uusi Maailman Järjestys ) edellyttää ( next step ), että jättiläismäisille, monikansallisille yrityksille taataan vapaa pääsy sopimuskumppaneiden markkinoille. Äkkiseltään tämä kuulostaa hyvältä. Tuohon pyrkimykseen liittyy kuitenkin kosolti enemmän ongelmia kuin auvoa.

Yhdysvallat on parhaillaan sopimassa kahta maailman suurinta vapaakauppasopimusta. Suurempi, Trans-Pacific Partnership ( TTP ) on USA:n  Kanadan, Meksikon, Australian, Japanin, Malesian, Chilen, Singaporen, Vietnamin, Uusi-Seelannin ja Brunein välinen sopimus. Sen on määrä kattaa kaikesta maailman kaupasta lähes 40%.

On käynyt selväksi ( merkittäviä WikiLeaks vuotoja, jotka todennettu ), että sopimuksessa on puhtaasti kyse ensimmäistä kertaa korporaatiovallasta, jossa yritysjohtajat neuvottelevat sopimusvaltioiden kesken toisena osapuolena. Samoin on myös tullut ilmi sopimuksen pakottavan lainsäädännön ja yhdysvaltalaisen lainsäädännön yhdenmukaisuus.

Nyt on ilmoitettu hyvin ylimalkaisesti ja niukasti ( edes EU:n parlamentille ei juurikaan ole kerrottu yhtään mitään ), että EU:n kanssa solmittava sopimus Transatlantic Trade and Investment Partnership ( TTIP ) nojaa perustaltaan samaan amerikkalaiseen laisäädäntöpohjaan, sillä korporaatioiden toimintakentässä ei uusissa sopimusmaissa katsota voitavan tehdä tiukennuksia. Siis säännöt on oltava samat, joihin monikansalliset yritykset ovat tottuneet kehitysmaissa ja osin USA:ssa. Tämä yksinkertaisesti tulee tarkoittamaan, kansallisten lainsäädäntöjen, sekä myös EU-lainsäädännön ylityksiä.

Akatemiaprofessori Matti Koskenniemi sanoo: "Tärkeimpinä toimijoina tässä ovat suuret ylikansalliset yritykset. Niiden kannalta ei ole mitään järkeä tuoda julkisuuteen tätä prosessia, jonka tarkoituksena on lisätä ainoastaan heidän etuuksiaan."

Riski demokratialle on, että sopimuksiin ujutetaan sellaisia pykäliä, joiden sisällöistä ei voida olla varmoja. On myös muita giganttisia uhkia, joista osa on jo konkretisoitunut mm, vastaavan kauppasopimuksen myötä, jossa kaivosyhtiö on nostanut jättimäisen kanteen Costa Rican valtiota vastaan huonojen toimintaedellytysten vuoksi.

Kaivosoikeudet, niiden myöntäminen ja mahdolliset toiminnan rajoitukset koskevat mitä suurimmassa määrin Suomea. Edes Talvivaara-keissin tyyppisiin ympäristön taloussanktioihin ei tulisi olemaan mahdollisuuksia. Päinvastoin ja irvokkaasti, kaivosyhtiöillä tulisi olemaan mekanismit ja sopimuspohjainen oikeutus korvausoikeudenkäynteihin valtiota vastaan.

 - Jos esimerkiksi amerikkalainen kaivosyritys tulisi Suomeen ja vaatisi Suomea muuttamaan ympäristölakejaan niin, että voitot turvataan, ja Suomi ei siihen suostuisi, voidaan asia riitauttaa ylikansalliseen ICSID - tuomioistuimeen ( Maailmanpankin perustama investointiriitoja käsittelevä ns. tuomioistuinmenettely ). Suomella ei tällaisessa oikeustapauksessa ole mitään virallista asemaa, vaan vastaajana toimii EU. Unioni tulkitsisi tapausta oman ympäristölainsäädäntönsä näkökulmasta, eikä päätöselimessä välttämättä tiedetä, mitä se tarkottaisi esimerkiksi Pohjois-Savon elämänlaadulle, jos alueelle tulisi amerikkalaista kaivosteollisuutta, sanoo akatemiaprofessori Matti Koskenniemi.

Demokratia-ongelmien ja luonnonvarojen käytttöproblematiikan lisäksi tulee kolmas merkittävä sopimusasia esille. Sopimuksissa määritellään patenttioikeus koskemaan sopimusvaltioita. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. esim. kotoperäisten viljalajikkeiden patentoimista ylikansallisten yhtiöiden omaisuudeksi. Tarkoittaa käytännössä sitä, että siemenvilja tulee kolmansissa valtiossa yhtiöiden omaisuudeksi. Geenimanipuloitu ruoka tulee sopimuksen myötä kainuulaiseenkin pirttiin. Toinen esimerkki kertoo lääkepatenttien jatkamisoikeuksista sopimuksessa. Ns. halpalääkkeet siirtyisivät historiaan. Ja siirtyvät.

Vapaakauppasopimusten tulisi olla kritiikille avoimia. Niiden tulisi olla etusivun uutisia. Näin ei ole, sillä tieto on eristetty. Siirtomaavalta jatkuu. Se ei ole mihinkään kadonnut. Se muuttaa vain muotoaan. Nyt, loppuun kalutuille luille löydetään vapaakauppasopimuksin uutta lihaa. Korporaatiot ovat siirtomaaisäntiä, tulevaisuudessa myös ns. kehittyneissä valtiossa. Afrikka on jo alistettu. Turha ihmetellä korruption lisääntymistä.

Jouluaattona 2013
Arto Bäcklund
24.12.2013

POMMI JA MUSTA JOULU

Erään ranskalaisen nettilehden englanninkielisessä versiossa, alapalstan jutun sivulauseessa oli minulle uutinen. Ja oli helpottava. Yhdysvaltalainen virasto "National Security Agency", paremminkin tunnettu vain nimensä lyhennelmällä NSA, on kuulemma ihmeissään suomenkielen ja sitä kautta tietysti suomalaisten kanssa. Sietääkin olla!

Suomalaisten arkiseen kielenkäyttöön, toisin kuin anglosaksisessa maailmassa, on vakiintunut runsaasti sanoja, joita NSA:n tietokonerobotit siirtelevät uudelleenanalysoitavien boxiin. Ne ovat ns. uhkasanoja spesifillä alueella. NSA:n tarkoituksena on, kuten virastonkin nimi sanoo, pilkkoa, selventää ja poistaa kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia. Pureksittua pähkinämössöä myös jaetaan liittolaismaille, sillä pähkinät edistävät terveyttä.

"Helkkarin terroristi", sanoo isä leikillisesti WhatsApp-viestillä pojalleen, joka jäi kaukalossa laitataistelun miinaan sen sijaan, että olisi tehnyt kunnon pommin vastustajan maaliin. No, nämäkin pommintekijät siirtyvät jatkossa NSA:n takapihoille viestittelemään ja "pommittamaan" NHL:ään.

Ei ole tutkittu miksi terrorismin vastaiseen sotaan liitetyt sanat ovat lisääntymässä suomalaisten muuttuvassa arkiäidinkielessä. Ja tuskin tutkitaankaan. Mutta tämäkin teksti tutkitaan. NSA:n toimesta, ainakin hyvin alustavasti, to level 1. Googlehan on heidän tärkein yhteistyökumppaninsa ja symbioosin toinen osapuoli.

Mahdolliset "syylliset" on helppo sitten saada poseen, vaikka laittamalla matkalaukullinen huumeita auton takapaksiin ja tekemällä ilmianto. Niin ja Afganistanissahan kasvatetaan nykyisin unikkoa ( oopiumia ) enemmän kuin koskaan. Off topic, mutta mitenkähän Wall Street saa Paavin kiikkiin, kun ovat leimanneet marxilaiseksi? Ko. herra ei juuri autoile, vaan liikkuu Rooman joulukaduilla sala-asussa.

Se että yksityisyys on mennyt somessa ym. digitaalisessa tallennusmaailmassa huoletti minua aiemmin enemmän kuin nyt. Tutkikoot! Toistaiseksi en jätä jälkiä maailmaan niin, että ne huolestuttaisivat muita kuin minua.


Duoda duoda, ei lunda ei sada lunda ei, Musta Joulu paljasti Joulupukin


Meteorologit ovat yksimielisiä. Etelä-Karjalassa Joulupukki ei pääse marketteihin, eikä koteihin perinteisin menetelmin. Ja paikalliset porot, joita hätätapauksessa olisi voinut lainata feikkaamiseen ovat pääsääntöisesti omistajaltaan karkuteillä. Näin uutisoi Etelä-Saimaa lähes viikottain etelä-karjalaisen tokan elosta.

Meillä on "man's cave'n" perällä lapsityövoimalla toimiva audioimaton pakkaamo ja välivarasto. Joulupukin oikeasta karaktääristä meillä ei milloinkaan ole keskusteltu, eikä todellisuutta ruodittu. Jos sellaista tässä tapauksessa edes on. En kuitenkaan usko kakaroille syntyneen traumoja. Heitä ei kuitenkaan ole heitetty hankeen, niin kuin tässä jossain päin pikkuvauvalle oli tehty. Eikä täällä sitä paitsi ole hankeakaan.
Tonttuja kuitenkin on useita ja he roudaavat talouselvytyksen välikappaleet, joululahjat, kuusen juurelle ennen riisipuuroperformansea.

Hyvä Joulun aikaa!

Arto Bäcklund
16.12.2013

HYVÄÄ KANSALLISPÄIVÄÄ

Minulle Itsenäisyyspäivä on muuttunut Kansallispäiväksi. Muistelen itsenäisyyttä, joka valtiopetoksella perustuslain vastaisesti annettiin pois. Vuoden 2011 laittomat perustuslain muutokset takaavat sen, ettei itsenäistä Suomea enää ole. Se käy selväksi lukemalla perustuslain 1§, 94§ ja 95§.

Itsenäisen valtion tulee täyttää tietyt vaatimukset voidakseen tulla hyväksytyksi itsenäisten valtioiden joukkoon. Lista on pitkä.

Yksi tärkeimpiä on oma, ylittämätön ja suvereeni lainsäädäntövalta. Sitä ei meillä ole. Se on annettu pois. Tämä näkyy EU:n Suomi-alueella kaikkialla, kaikessa ja kansalaisen jokapäiväisessa arjessa.

Ylikansallisen lainsäädännön toimin mm. oma keskuspankkisäätelymme on hävitetty ja siten Suomi ei voi laajemminkaan vaikuttaa ihmisten arkeen Suomessa sopivalla talouspolitiikalla, vaan joustot haetaan ajamalla työmarkkinamme kilpailukykyisyyden tilaan köyhdyttämällä maamme kehitysmaatasolle. Maaseutu tullaan ( on jo voimakkaasti aloitettu ) autioittamaan ns. rakennemuutoksen avulla, jonka sisällä taloudellinen eriarvoisuus, kuntaliitokset, diktatuuriset vastuukunnat ja sote-uudistus ovat eu-uskovaisten uusliberalistien työkaluja.

Ajattelen myös autonomian ajan historiaa, joka sekin kaikessa sorrossaan oli jopa vähemmän kahlitsevaa kuin nykyinen olomme.
Eikä varmaankaan Yhdysvaltojen osavaltioita voi sanoa itsenäisiksi valtioiksi, vaikka niillä on enemmän poliittista ja taloudellista liikkumavaraa kuin Suomella.

Hyvää Kansallispäivää!
En sytytä kynttilää. Poltan päreen ja kuuntelen sodissa kaatuneiden vaikerrusta haudoissaan.

Arto Bäcklund
6.12.2013

P.S. Lähes heti kirjoitettuani yllä olevan tekstin, huomasin oman kunnan kansanedustajan R. Tossavaisen kirjoittaneen hyvin samankaltaisen tekstin. Koska uskon, että kirjoitukset on tehty toisistamme tietämättä, jätän tänne omani.

Sama