NÖF NASUNEN EI MUUTTANUT TÄTILÄÄN, KOSKA YMMÄRSI, ETTEI HISTORIAA SAA TAKAISIN

Saatoin sanoa itselleni;

tämä Etelä-Karjalan kolkka on kaukana,

kaikesta siitä minkä kuvittelin takaisin

sillä silloin vasta ymmärsin mitä olen menettänyt,

tahtomattani, käsittämättä sitä aikaa

josta kerroit joskus niin vain tapahtuvan

Ja vitut!

Siksi jäin. Siksi jäin lähelle.

Ja olen etäällä,

jatkuvan täyttymyksen tunnetta

onnea jossa on onnettomuutta

Ja olen lähellä osaa minusta potkimassa palloa

lähellä osaa minusta sukimassa varsaa

lähellä viimeistä sieluni huutokauppaa

Syvyyksien vaaroille nauran, kuolemalle ilakoin

Enää en jaksa hakea uutta, en muuta

en muuttaa mitään

tappelen vanhasta, tehdäkseni jotain hyödytöntä

vaikka tiedänkin häviäväni

menettäväni lopun mahdollisuudet

ennen pimeääni

En vain jaksa enää matkustaa

en usko sieluni konfiskaatioon

en maan matosiin

Meri, sinuun olen hukkumassa

ja se tuntuu hyvältä
Sieluni meri huutaa;
"Keep Your dog on a lead"

Ja nyt nauran
nauran kanssasi
Siksi taas kerran kirjoitin nämä tyhjänpäiväiset riimit

OIKEUS.FI

Eilen ( 24.9. ), Helsingin Kärjäoikeuden työntekijät kävelivät ulos kesken työpäivän vastalauseenna kapasiteetin ylittävälle työtaakalle. Edelleen jatkuvat resurssien vähentämiset tulevat aiheuttamaan, joistakin perumisista huolimatta jopa lähes 50 syyttäjän irtisanomistarpeen. Nämä resurssoinnit on päätetty jo aiemman budjetin mukaisesti. Miten käy kansalaisten oikeusturvan?

Samanaikaisesti valtio on uudella lainsäädännöllään lisännyt oikeuslaitoksen kuormaa. Mm. 2014 alusta tullut uusi rikosnimike "vainoaminen" aiheuttaa päänvaivaa. Rikosnimike ei ole asinomistajarikos, vaan syyttäjän on otettava mahdolliseen syyteharkintaan kantaa esitutkinnan perusteella. Enimmäisrangaistus on 2 vuotta vankeutta.

Tänä vuonna arvioidaan vainoamisrikosilmoitusten määrän nousevan jopa 500 kappaleeseen. Tuomioita on annettu vasta alle kymmenen. Lähes kaikissa on ollut lähestymiskiellon rikkomisia ja muita oheisrikoksia. Nyt on kuitenkin tultu tilanteeseen, jossa syyttäjä joutuu harkitsemaan syytteen viemistä oikeuteen, vaikkapa vain pelkkien tekstiviestien pohjalta, jotka lyhytaikaisesti tramatisoitunut puoliso, saatuaan toisen kiinni "rysänpäältä", on lähettänyt. Aiemmin saatettiin vastaavassa tilanteessa tarttua astaloon, nyt turvaudutaan paineita tasattaessa onneksi tekstareihin. Kumpi on parempi? Aina kuitenkin näissä tilanteissa ihminen reagoi negatiivisesti. Kukkia ei anneta. Vaikka lain mukaan ehkä niin tulisi toimia, ettei olisi moitittavaa.

Edellinen esimerkkinä siitä, että jos ihminen tuntee itsensä sanomisen ja tekstiviestien perusteella uhatuksi ja ahdistavaksi, ilman että uhkaillaan väkivallalla, on syyttäjän rikosilmoituksen perusteella tehtävä syyteharkinta. Tämä on johtamassa oikeuslaitoksen kannalta aivan absurdiin tilanteeseen. Oikeushistoriaa rikosnimikkeestä ei juuri ole ja taas sopii kysyä vastaajien oikeusturvan perään.

Sen lisäksi, että oikeuslaitoksen kuormittuneisuus alkaa vaikuttaa kansalaisten oikeusturvaan ja uskoon oikeusjärjestelmäämme laajalti, on uskoa oikeuden toteutumiseen horjuttamassa lisäksi muun muassa niin sanottu "Aarnion-tapaus" ja "Auer-farssi". Mitä pitäisi ajatella? Lisäksi Suomi on saanut useampaan kertaan moitteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta prosessien venymisen vuoksi. Mitään ei ole saatu aikaan. Eiko Suomi tässä kohtaa olekaan EU:n mallioppilas?

P.S. Olen ollut kyvytön kirjoittamaan kesästä alkaen. Syksy sai sormet taas juoksemaan. Kiitos kaikille teille, jotka olette ainakin kyselleet perääni. Kun ihminen on hukkumassa omaan sisäiseen tyhjyyteensä, ymmärrän, etteivät kaikki "ystävät" halua hypätä perässä. Hukkumaan. Hengenpelastajiakin löytyy. Kiitos!

Savitaipale
25.9.2014
Arto Bäcklund

TAKAISIN, BUT NOT IN BUSINESS

Erään ajatusten turhanpäiväiseksi transformaattoriksi unohduksen tyhjyyteen tarkoitetun pehmeäkantisen kirjan ( John Grisham ) omistuskirjoitus oli osoitettu epätavallisen kauniille naiselle, pettämättömän lojaalille ystävälle, myötätuntoiselle kriitikolle, rakastavalle äidille, täydelliselle vaimolle.

Sallittua on kirjoittaa vastatuulen omistuskirjoitus kaikille sanoilleni. Osoittamatta sitä kenellekään yksittäiselle ihmiselle.

Myötätunnosta itseäni ja veljiäni kohtaan omistan kaiken kirjoittamani tästä päivästä alkaen niille miehille, puolisoille ja isille, joiden vaimo ei ollut epätavallisen kaunis, petti, eikä ollut lojaali ystävä, ei ollut vähääkään myötätuntoinen kritiikissään, ei ollut aidosti ja sitoutuneesti rakastava äiti, eikä siis missään määrin täydellinen vaimo ylipäätään.

Avioerotilanteessa nainen näyttää todellisen luonteensa sateenkaaren ( eräs asianajaja ).
Yhtä hyvin voin inttää, että mikään hyvä teko ei jää rankaisematta, tai että valheet ovat vain rakkauden korvike. Tosin Oscar Wilde sanoi, että jos puhuu totta, jää ennen pitkää kiinni.

Tämän yksittäisen tekstin omistan kaikille niille 22.540 päivälle joina olen silmäni pitänyt auki. Ajasta ennen sitä en muista mitään. Noin pirun monta yötä vaatii hyvän sängyn.

REINKARNAATIO

Tyttären äidin eron reinkarnaatio
elävään kuolemaan tuomittun tuskassa
Karkoitus, nyt taas, ja aina


Minä se olen ja muut
siinä suvussa
rakkauden kuoleman ylin aste
rikoksesi rangaistus syyttäjänä
tuomarin vartijana sinulle
joka rikoksen teit
ja vihdoin, vihdoin
monadin valo näyttää sielusi karman
Edes sitä ei ole


Meitä on nyt kaksi, kaksi isää
meitä oli tuhatkin
ja sinä teit ne kaikki
ja äitisi uuden syntymän
Mihin menevät tyttäreni, poikani
uudet syntymät
huudan, itken


Sinä naurat kukkamekossasi ja iloitset
ei häpeää ei syyllisyyttä
Olet hetkesi onnessa hekumassa
kutittava sammunut kuun erektio
punainen lyhty sisälläsi
ymmärtämättä itsestäsi, rakkaudesta


Te itkette kuolemassa
minä elämässä
Sinä naurat alasti ja iloitset
valkoisten unisireenien varjoissa
ajattelemattomiesi ajatusten vankina


Olen uudelleen syntymässä
Siitäkään sinä ja ne muut
ette mitään tiedä
Mutta äidistäsi minä en valoon tule
Jumal auta. Minä rakastan Sinua vielä
RisuaitaHarkinta-aika





Lennolla 22.7. testailen uusia
yhteyksiä, universumiin. Värssyä, riimiä, jättiläisvitutusta.
Täällä on iloisia lapsia matkalla lomalle.
Yritän saada tartuntaa.
Minä en ole menossa lomalle, en töihin.Taistelen hengestäni.
Suruni elävistä on suurempi kuin kuolleista.


ABä
Häädetty
Se hyvis #mitenhelvetissäonmahdollista
Ex-mies ilman historiaa, ilman tulevaisuutta. Vain ex.
P.S. Naapuririvin ylivilkas tyttönen kaatoi tuplakonjakin syliini.
Ällistys; Norweigian pyytämättä siirsi minut eturivin vip-paikalle. Tarjosi what so ever. #+++++
Ilo alkaa tarttumaan, ainakin housuihin.

PICKNIC

Folks FYI

19.7. Klo 1600 Savitaipaleen keskustassa Hakamäellä lämminhenkinen rock- ja blueskonsertti.

Viime vuonna tilaisuus oli raameihin nähden jättimenestys. Hakamäelle saapui pitkälle yli 1000 ihmistä piknikille ja samalla kuuntelemaan nostalgista musiikkia. Jäi hyvä mieli.

Tänä vuonna panemme paremmaksi. Omien eväiden puutteessa Hakamäellä saa ostaa mm. kalasoppaa. Omien alkoholipitoisten juomien tuonti on alueelle sallittua, sillä alueella ei ole alkoholimyyntiä.

Tilaisuuden hienous on siinä, että tilaisuuden tulot menevät lyhentämättöminä nuorisotyöhön, mm. Savitaipaleen Urheilijoiden juniorityöhön.
Viime vuonna teemana oli Pro Kuolimo; puhtaiden vesien puolesta.

Tulkaa viettämään kesäinen, erilainen päivä kanssamme Hakamäelle!
Majoitusta: Kantrihostel, Olkkolan hovi, Karhurinteen loma.

Parkkipaikat ovat pieni ongelma, mutta tulkaa kävellen,  pyörillä, liftillä, junilla, ratikoilla ja ilmalaivoilla. LOL.

THE LOST GENERATION, AGAIN AND A...

There is no limitations in the insanity and the idiotism of the so called "thinking human beings".
Please take Your time to watch this video from Easter-Ukraine. There is war crimes done by both fighting sides, but I wonder EU PM's outcomings say this is legal acts by Kiev regime. Confirmed as well our PM Mr. Stubb by his statements. I AM  ASHAMED!

https://www.youtube.com/watch?v=mlKacrqOmIw&app=de

I did deliver this to Mr. Stubb in his Twitter account due to his activity in that media. Same time NSA gets more office work on these poor times of the mass unemployment on our way to NWO ( New World Order = One and only global regime ).

SYÖKSYTORVIEN VAIHTOVIIKKO

Ajattelin ensin kirjoittaa tiukasti vain siitä mitä näin. Se on helppoa, kun vielä näkee. Luettelointia. Proosallisesti väännettyjä ranskalaisia viivoja.

Laatokan ukkoskuurot käänsivät pelastusliivini ja laajennan paikoin näkyni tulkinnaksi.

Pietarissa on ollut syöksytorvien vaihtoviikot. Kaikkialla, talon ulkoiseen kuntoon katsomatta, syöksytorvet on uusittu. Ainakin tarvittavilta osin. Kyseessä on mitä ilmeisemmin paikallishallinnon nerokas, ukaasiin perustuva ilmestys saattaa sadevesijärjestelmät kuntoon ja näin toimien taata uuden ikuisen kaupungin nimitys. Sen vanhan "ikuisen" tilalle. Kolmas Rooma. Pietarin tulee säilyä. Ja ilman homekeskustelua. Toistaiseksi pysyykin.

Pyrin tästä keskustelemaan Euroopan upeimmaksi hotelliksi rankatun , palatsihotelli Four Season St. Peterburg, brunchi-huoneeseen paikallisten autokuskillisten kaljupäiden kanssa. Ihan vakavasti. Ilmeisesti rähjäisen olemukseni ja dokumentaatiolaitteideni vuoksi en päässyt edes aivan paraatiovelle. Tuli painava stoi. Jo siinä MB 550 4-matic rivistön vieressä.

Näin, että pietarilaisilla on kadulla kulkiessaan nappi korvassa. Näin, että pietarilaiset lukevat kovasti kulkiessaan. Pitää olla lukulaite, tai tabloidi. Siis pitää. Yhden kerran näin ihmisen puusta tehty kirja kädessään hänen ollessaan liikkellä.

Harrastin Pietarin syvää metroa. Se ei kuitenkaan ole syvältä. Ajettuani kaikki linjat, seisaaltani, totesin metron soveltuvan joukkokuljetuksiin urbaanissa yhteisössä. Sopii myös suojaamaan kranaatti- ja tykistötulelta.
Metro on aina ruuhkainen. Väärin hinnoiteltu. 28 ruplaa kerta-ajo. Metroa rakennetaan jatkuvasti. Tämäkin nähty. Vain kerran eksyin pubin jalkapallopelin jälkeisessä viinipäätilanteessa väärään junaan. Olen tottunut vääriin valintoihin.

Jos piirretään Nevskiy Prospect metroasema keskipisteenä 1 kilometrin säteellä ympyrä, saadaan monin määrein eurooppalaistakin kaupunkia eurooppalaisempi Pietari. Olin lomasellani Pietarissa liiankin kotonani.

Näin muutaman näyttelyn. Valokuvanäyttely teki pienen vaikutuksen ja modernintaiteen näyttely ison vaikutuksen. Palaan.

Näin vähän kauniita venäläisiä naisia. Toki muutaman näin. En lähde myyttiä murtamaan, totean vain sarkastisesti kauniiden venäläisten naisten liikkuvan katukuvassa mustien autojen tummennetuiden lasien takana. Mustia mersuja on paljon. Vaikka jo olenkin laumastaan syrjäytetty wannabee-alfauros, sanon kuitenkin, että naiset AINA silmissäni ovat kauniita. Kaikki.

Pietari loppuu Hiitolassa. Laatokan äärimmäisessä luoteisnurkassa lähellä Rautjärveä. Ihan niillä nurkilla, jossa käyn metsästämässä Obelix'in sapuskaa. Villisikoja. Uusia datshoja joka kylässä, hienot uudet tiet 24 / 7 huoltoasemineen. Marketit, rautakaupat. Viipurinkin on lähtenyt kasvamaan Terijoen suuntaan voimalla. Ajettu ohi ja nähty. Ken Allegrolla matkustaa, kehityksen suunnan itsekin huomaa. Viipuri sinänsä olisi toisen jutun arvoinen. Olen siinä pertti. En ex pertti.

Kevennys. Koska olen irtautumassa kronologisesta kerronnasta, nyt viimeisen kerran, selvennän kevennyksen Laatokalla tapahtuneen matkani alussa. Viittaamatta Laatokkaan, selviää miksi ajauduin Pietariin.

Alkuviikosta olin kalassa venäläisen toverini kanssa Käkisalmen lähistöllä. Paikassa, josta vastarannalle on matkaa reilut sata kilometriä. Aamun tunteina saimme 3 pientä lohta. Syöty. Sitten ukkoskuurot määräsivät maihin. Rantautuessa iso aalto heitti minut yli Busterin laidan. Pakkuliivi poksautti pintaan. Sittemmin lämmitimme vanhan banjan ja joimme enemmän kuin 10 grammaa vodkaa. Lämmikkeeksi.

Epilogi.
Kaikken voi tiivistää. Täkyraksia irroittaessani Laatokan lohititti, tai koukku puraisi kevyesti tärkeään, oikeaan etusormeeni. Venäläinen, ankara bakteeri ajoi minut eilen omaan terveyskeskukseeni. Mädän poisti virolainen lääkäri. Ja määräsi lääkkeen ja kuurin.
Opin tästä sen, että on koiraa karvoihin katsominen. Opin perustella tein päätöksen kirjoittaa nämä rivit. Kaikki on politiikkaa ja rakkautta. Näin sanoi minulle ex meppi Eija-Riitta Korhola. Minä en uskalla niin sanoa.

5.7.2014
ABä

P.S. Olen saanut runsaasti painostavaa palautetta siitä, etten kirjoita lainkaan rakkaudesta. Totta. Kirjoitan enemmän Onnista ja veljestään Tuurista. Annan nyt periksi itselleni. En todellakaan teille. Teen kauniin videon kesäisestä Pietarista. Siinä voi kokea rakkautta.
Löytyynee pikapuoliin YouTubesta haulla "Arto Bäcklund"

Sama

Nyt löytyy tästä: http://youtu.be/Bkuf-KOonP8