OIKEUS.FI

Eilen ( 24.9. ), Helsingin Kärjäoikeuden työntekijät kävelivät ulos kesken työpäivän vastalauseenna kapasiteetin ylittävälle työtaakalle. Edelleen jatkuvat resurssien vähentämiset tulevat aiheuttamaan, joistakin perumisista huolimatta jopa lähes 50 syyttäjän irtisanomistarpeen. Nämä resurssoinnit on päätetty jo aiemman budjetin mukaisesti. Miten käy kansalaisten oikeusturvan?

Samanaikaisesti valtio on uudella lainsäädännöllään lisännyt oikeuslaitoksen kuormaa. Mm. 2014 alusta tullut uusi rikosnimike "vainoaminen" aiheuttaa päänvaivaa. Rikosnimike ei ole asinomistajarikos, vaan syyttäjän on otettava mahdolliseen syyteharkintaan kantaa esitutkinnan perusteella. Enimmäisrangaistus on 2 vuotta vankeutta.

Tänä vuonna arvioidaan vainoamisrikosilmoitusten määrän nousevan jopa 500 kappaleeseen. Tuomioita on annettu vasta alle kymmenen. Lähes kaikissa on ollut lähestymiskiellon rikkomisia ja muita oheisrikoksia. Nyt on kuitenkin tultu tilanteeseen, jossa syyttäjä joutuu harkitsemaan syytteen viemistä oikeuteen, vaikkapa vain pelkkien tekstiviestien pohjalta, jotka lyhytaikaisesti tramatisoitunut puoliso, saatuaan toisen kiinni "rysänpäältä", on lähettänyt. Aiemmin saatettiin vastaavassa tilanteessa tarttua astaloon, nyt turvaudutaan paineita tasattaessa onneksi tekstareihin. Kumpi on parempi? Aina kuitenkin näissä tilanteissa ihminen reagoi negatiivisesti. Kukkia ei anneta. Vaikka lain mukaan ehkä niin tulisi toimia, ettei olisi moitittavaa.

Edellinen esimerkkinä siitä, että jos ihminen tuntee itsensä sanomisen ja tekstiviestien perusteella uhatuksi ja ahdistavaksi, ilman että uhkaillaan väkivallalla, on syyttäjän rikosilmoituksen perusteella tehtävä syyteharkinta. Tämä on johtamassa oikeuslaitoksen kannalta aivan absurdiin tilanteeseen. Oikeushistoriaa rikosnimikkeestä ei juuri ole ja taas sopii kysyä vastaajien oikeusturvan perään.

Sen lisäksi, että oikeuslaitoksen kuormittuneisuus alkaa vaikuttaa kansalaisten oikeusturvaan ja uskoon oikeusjärjestelmäämme laajalti, on uskoa oikeuden toteutumiseen horjuttamassa lisäksi muun muassa niin sanottu "Aarnion-tapaus" ja "Auer-farssi". Mitä pitäisi ajatella? Lisäksi Suomi on saanut useampaan kertaan moitteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta prosessien venymisen vuoksi. Mitään ei ole saatu aikaan. Eiko Suomi tässä kohtaa olekaan EU:n mallioppilas?

P.S. Olen ollut kyvytön kirjoittamaan kesästä alkaen. Syksy sai sormet taas juoksemaan. Kiitos kaikille teille, jotka olette ainakin kyselleet perääni. Kun ihminen on hukkumassa omaan sisäiseen tyhjyyteensä, ymmärrän, etteivät kaikki "ystävät" halua hypätä perässä. Hukkumaan. Hengenpelastajiakin löytyy. Kiitos!

Savitaipale
25.9.2014
Arto Bäcklund