sunnuntai 28. syyskuuta 2014

NÖF NASUNEN EI MUUTTANUT TÄTILÄÄN, KOSKA YMMÄRSI, ETTEI HISTORIAA SAA TAKAISIN

Saatoin sanoa itselleni;
tämä Etelä-Karjalan kolkka on kaukana,
kaikesta siitä minkä kuvittelin takaisin
sillä silloin vasta ymmärsin mitä olen menettänyt,
tahtomattani, käsittämättä sitä aikaa
josta kerroit joskus niin vain tapahtuvan
Ja vitut!

Siksi jäin. Siksi jäin lähelle.
Ja olen etäällä,
jatkuvan täyttymyksen tunnetta
onnea jossa on onnettomuutta
Ja olen lähellä osaa minusta potkimassa palloa
lähellä osaa minusta sukimassa varsaa
lähellä viimeistä sieluni huutokauppaa

Syvyyksien vaaroille nauran, kuolemalle ilakoin
Enää en jaksa hakea uutta, en muuta
en muuttaa mitään
tappelen vanhasta, tehdäkseni jotain hyödytöntä
vaikka tiedänkin häviäväni
menettäväni lopun mahdollisuudet
ennen pimeääni
En vain jaksa enää matkustaa
en usko sieluni konfiskaatioon
en maan matosiin

Meri, sinuun olen hukkumassa
ja se tuntuu hyvältä
Sieluni meri huutaa;
"Keep Your dog on a lead"

Ja nyt nauran
nauran kanssasi
Siksi taas kerran kirjoitin nämä tyhjänpäiväiset riimit



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti