Suurimmalta osalta suomalaisia on mennyt täysin ohi globalisaation uusin ja merkittävin pelinavaus. Viime heinäkuussa aloitettiin neuvottelut, EU:n ja USA:n välillä, vapaakauppasopimuksen aikaan saamiseksi kariutuneen ACTA-sopimuksen raunioille.
Tuolloin kesällä eurooppalaisten päähuomio kohdistui juuri tehtyihin paljastuksiin USA:n harjoittamasta laajasta vakoilusta, joka kohdistui myös liittolaismaihin. Se, että Saksan liittokansleri Angela Merkel'in kännyä salakuunneltiin oli tuhannesti suurempi uutinen kuin itse sopimusneuvottelut, tai niiden sisältö. Neuvottelijoista, neuvoteltavista asiakokonaisuuksista ja varsinkaan sopimuksen tavoitteiden seurauksista ei annettu tietoa. Uutisen pitikin jäädä pieneksi ja kansalaiskeskustelun ulkopuolelle.
Asia on niin herkkä ja mullistava, että uutena ilmiönä kansalaisten lisäksi salailulla on pyritty ensimmäistä kertaa pitämään KAIKKI asiantuntijat keskustelun ulkopuolella. Kukaan ei tiedä mistä tarkasti ottaen keskustellaan, eikä kukaan, eikä mikään voi vaikuttaa neuvottelujen kulkuun.
NWO ( Uusi Maailman Järjestys ) edellyttää ( next step ), että jättiläismäisille, monikansallisille yrityksille taataan vapaa pääsy sopimuskumppaneiden markkinoille. Äkkiseltään tämä kuulostaa hyvältä. Tuohon pyrkimykseen liittyy kuitenkin kosolti enemmän ongelmia kuin auvoa.
Yhdysvallat on parhaillaan sopimassa kahta maailman suurinta vapaakauppasopimusta. Suurempi, Trans-Pacific Partnership ( TTP ) on USA:n Kanadan, Meksikon, Australian, Japanin, Malesian, Chilen, Singaporen, Vietnamin, Uusi-Seelannin ja Brunein välinen sopimus. Sen on määrä kattaa kaikesta maailman kaupasta lähes 40%.
On käynyt selväksi ( merkittäviä WikiLeaks vuotoja, jotka todennettu ), että sopimuksessa on puhtaasti kyse ensimmäistä kertaa korporaatiovallasta, jossa yritysjohtajat neuvottelevat sopimusvaltioiden kesken toisena osapuolena. Samoin on myös tullut ilmi sopimuksen pakottavan lainsäädännön ja yhdysvaltalaisen lainsäädännön yhdenmukaisuus.
Nyt on ilmoitettu hyvin ylimalkaisesti ja niukasti ( edes EU:n parlamentille ei juurikaan ole kerrottu yhtään mitään ), että EU:n kanssa solmittava sopimus Transatlantic Trade and Investment Partnership ( TTIP ) nojaa perustaltaan samaan amerikkalaiseen laisäädäntöpohjaan, sillä korporaatioiden toimintakentässä ei uusissa sopimusmaissa katsota voitavan tehdä tiukennuksia. Siis säännöt on oltava samat, joihin monikansalliset yritykset ovat tottuneet kehitysmaissa ja osin USA:ssa. Tämä yksinkertaisesti tulee tarkoittamaan, kansallisten lainsäädäntöjen, sekä myös EU-lainsäädännön ylityksiä.
Akatemiaprofessori Matti Koskenniemi sanoo: "Tärkeimpinä toimijoina tässä ovat suuret ylikansalliset yritykset. Niiden kannalta ei ole mitään järkeä tuoda julkisuuteen tätä prosessia, jonka tarkoituksena on lisätä ainoastaan heidän etuuksiaan."
Riski demokratialle on, että sopimuksiin ujutetaan sellaisia pykäliä, joiden sisällöistä ei voida olla varmoja. On myös muita giganttisia uhkia, joista osa on jo konkretisoitunut mm, vastaavan kauppasopimuksen myötä, jossa kaivosyhtiö on nostanut jättimäisen kanteen Costa Rican valtiota vastaan huonojen toimintaedellytysten vuoksi.
Kaivosoikeudet, niiden myöntäminen ja mahdolliset toiminnan rajoitukset koskevat mitä suurimmassa määrin Suomea. Edes Talvivaara-keissin tyyppisiin ympäristön taloussanktioihin ei tulisi olemaan mahdollisuuksia. Päinvastoin ja irvokkaasti, kaivosyhtiöillä tulisi olemaan mekanismit ja sopimuspohjainen oikeutus korvausoikeudenkäynteihin valtiota vastaan.
- Jos esimerkiksi amerikkalainen kaivosyritys tulisi Suomeen ja vaatisi Suomea muuttamaan ympäristölakejaan niin, että voitot turvataan, ja Suomi ei siihen suostuisi, voidaan asia riitauttaa ylikansalliseen ICSID - tuomioistuimeen ( Maailmanpankin perustama investointiriitoja käsittelevä ns. tuomioistuinmenettely ). Suomella ei tällaisessa oikeustapauksessa ole mitään virallista asemaa, vaan vastaajana toimii EU. Unioni tulkitsisi tapausta oman ympäristölainsäädäntönsä näkökulmasta, eikä päätöselimessä välttämättä tiedetä, mitä se tarkottaisi esimerkiksi Pohjois-Savon elämänlaadulle, jos alueelle tulisi amerikkalaista kaivosteollisuutta, sanoo akatemiaprofessori Matti Koskenniemi.
Demokratia-ongelmien ja luonnonvarojen käytttöproblematiikan lisäksi tulee kolmas merkittävä sopimusasia esille. Sopimuksissa määritellään patenttioikeus koskemaan sopimusvaltioita. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. esim. kotoperäisten viljalajikkeiden patentoimista ylikansallisten yhtiöiden omaisuudeksi. Tarkoittaa käytännössä sitä, että siemenvilja tulee kolmansissa valtiossa yhtiöiden omaisuudeksi. Geenimanipuloitu ruoka tulee sopimuksen myötä kainuulaiseenkin pirttiin. Toinen esimerkki kertoo lääkepatenttien jatkamisoikeuksista sopimuksessa. Ns. halpalääkkeet siirtyisivät historiaan. Ja siirtyvät.
Vapaakauppasopimusten tulisi olla kritiikille avoimia. Niiden tulisi olla etusivun uutisia. Näin ei ole, sillä tieto on eristetty. Siirtomaavalta jatkuu. Se ei ole mihinkään kadonnut. Se muuttaa vain muotoaan. Nyt, loppuun kalutuille luille löydetään vapaakauppasopimuksin uutta lihaa. Korporaatiot ovat siirtomaaisäntiä, tulevaisuudessa myös ns. kehittyneissä valtiossa. Afrikka on jo alistettu. Turha ihmetellä korruption lisääntymistä.
Jouluaattona 2013
Arto Bäcklund
24.12.2013
tiistai 24. joulukuuta 2013
maanantai 16. joulukuuta 2013
POMMI JA MUSTA JOULU
Erään ranskalaisen nettilehden englanninkielisessä versiossa, alapalstan jutun sivulauseessa oli minulle uutinen. Ja oli helpottava. Yhdysvaltalainen virasto "National Security Agency", paremminkin tunnettu vain nimensä lyhennelmällä NSA, on kuulemma ihmeissään suomenkielen ja sitä kautta tietysti suomalaisten kanssa. Sietääkin olla!
Suomalaisten arkiseen kielenkäyttöön, toisin kuin anglosaksisessa maailmassa, on vakiintunut runsaasti sanoja, joita NSA:n tietokonerobotit siirtelevät uudelleenanalysoitavien boxiin. Ne ovat ns. uhkasanoja spesifillä alueella. NSA:n tarkoituksena on, kuten virastonkin nimi sanoo, pilkkoa, selventää ja poistaa kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia. Pureksittua pähkinämössöä myös jaetaan liittolaismaille, sillä pähkinät edistävät terveyttä.
"Helkkarin terroristi", sanoo isä leikillisesti WhatsApp-viestillä pojalleen, joka jäi kaukalossa laitataistelun miinaan sen sijaan, että olisi tehnyt kunnon pommin vastustajan maaliin. No, nämäkin pommintekijät siirtyvät jatkossa NSA:n takapihoille viestittelemään ja "pommittamaan" NHL:ään.
Ei ole tutkittu miksi terrorismin vastaiseen sotaan liitetyt sanat ovat lisääntymässä suomalaisten muuttuvassa arkiäidinkielessä. Ja tuskin tutkitaankaan. Mutta tämäkin teksti tutkitaan. NSA:n toimesta, ainakin hyvin alustavasti, to level 1. Googlehan on heidän tärkein yhteistyökumppaninsa ja symbioosin toinen osapuoli.
Mahdolliset "syylliset" on helppo sitten saada poseen, vaikka laittamalla matkalaukullinen huumeita auton takapaksiin ja tekemällä ilmianto. Niin ja Afganistanissahan kasvatetaan nykyisin unikkoa ( oopiumia ) enemmän kuin koskaan. Off topic, mutta mitenkähän Wall Street saa Paavin kiikkiin, kun ovat leimanneet marxilaiseksi? Ko. herra ei juuri autoile, vaan liikkuu Rooman joulukaduilla sala-asussa.
Se että yksityisyys on mennyt somessa ym. digitaalisessa tallennusmaailmassa huoletti minua aiemmin enemmän kuin nyt. Tutkikoot! Toistaiseksi en jätä jälkiä maailmaan niin, että ne huolestuttaisivat muita kuin minua.
Duoda duoda, ei lunda ei sada lunda ei, Musta Joulu paljasti Joulupukin
Meteorologit ovat yksimielisiä. Etelä-Karjalassa Joulupukki ei pääse marketteihin, eikä koteihin perinteisin menetelmin. Ja paikalliset porot, joita hätätapauksessa olisi voinut lainata feikkaamiseen ovat pääsääntöisesti omistajaltaan karkuteillä. Näin uutisoi Etelä-Saimaa lähes viikottain etelä-karjalaisen tokan elosta.
Meillä on "man's cave'n" perällä lapsityövoimalla toimiva audioimaton pakkaamo ja välivarasto. Joulupukin oikeasta karaktääristä meillä ei milloinkaan ole keskusteltu, eikä todellisuutta ruodittu. Jos sellaista tässä tapauksessa edes on. En kuitenkaan usko kakaroille syntyneen traumoja. Heitä ei kuitenkaan ole heitetty hankeen, niin kuin tässä jossain päin pikkuvauvalle oli tehty. Eikä täällä sitä paitsi ole hankeakaan.
Tonttuja kuitenkin on useita ja he roudaavat talouselvytyksen välikappaleet, joululahjat, kuusen juurelle ennen riisipuuroperformansea.
Hyvä Joulun aikaa!
Arto Bäcklund
16.12.2013
Suomalaisten arkiseen kielenkäyttöön, toisin kuin anglosaksisessa maailmassa, on vakiintunut runsaasti sanoja, joita NSA:n tietokonerobotit siirtelevät uudelleenanalysoitavien boxiin. Ne ovat ns. uhkasanoja spesifillä alueella. NSA:n tarkoituksena on, kuten virastonkin nimi sanoo, pilkkoa, selventää ja poistaa kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia. Pureksittua pähkinämössöä myös jaetaan liittolaismaille, sillä pähkinät edistävät terveyttä.
"Helkkarin terroristi", sanoo isä leikillisesti WhatsApp-viestillä pojalleen, joka jäi kaukalossa laitataistelun miinaan sen sijaan, että olisi tehnyt kunnon pommin vastustajan maaliin. No, nämäkin pommintekijät siirtyvät jatkossa NSA:n takapihoille viestittelemään ja "pommittamaan" NHL:ään.
Ei ole tutkittu miksi terrorismin vastaiseen sotaan liitetyt sanat ovat lisääntymässä suomalaisten muuttuvassa arkiäidinkielessä. Ja tuskin tutkitaankaan. Mutta tämäkin teksti tutkitaan. NSA:n toimesta, ainakin hyvin alustavasti, to level 1. Googlehan on heidän tärkein yhteistyökumppaninsa ja symbioosin toinen osapuoli.
Mahdolliset "syylliset" on helppo sitten saada poseen, vaikka laittamalla matkalaukullinen huumeita auton takapaksiin ja tekemällä ilmianto. Niin ja Afganistanissahan kasvatetaan nykyisin unikkoa ( oopiumia ) enemmän kuin koskaan. Off topic, mutta mitenkähän Wall Street saa Paavin kiikkiin, kun ovat leimanneet marxilaiseksi? Ko. herra ei juuri autoile, vaan liikkuu Rooman joulukaduilla sala-asussa.
Se että yksityisyys on mennyt somessa ym. digitaalisessa tallennusmaailmassa huoletti minua aiemmin enemmän kuin nyt. Tutkikoot! Toistaiseksi en jätä jälkiä maailmaan niin, että ne huolestuttaisivat muita kuin minua.
Duoda duoda, ei lunda ei sada lunda ei, Musta Joulu paljasti Joulupukin
Meteorologit ovat yksimielisiä. Etelä-Karjalassa Joulupukki ei pääse marketteihin, eikä koteihin perinteisin menetelmin. Ja paikalliset porot, joita hätätapauksessa olisi voinut lainata feikkaamiseen ovat pääsääntöisesti omistajaltaan karkuteillä. Näin uutisoi Etelä-Saimaa lähes viikottain etelä-karjalaisen tokan elosta.
Meillä on "man's cave'n" perällä lapsityövoimalla toimiva audioimaton pakkaamo ja välivarasto. Joulupukin oikeasta karaktääristä meillä ei milloinkaan ole keskusteltu, eikä todellisuutta ruodittu. Jos sellaista tässä tapauksessa edes on. En kuitenkaan usko kakaroille syntyneen traumoja. Heitä ei kuitenkaan ole heitetty hankeen, niin kuin tässä jossain päin pikkuvauvalle oli tehty. Eikä täällä sitä paitsi ole hankeakaan.
Tonttuja kuitenkin on useita ja he roudaavat talouselvytyksen välikappaleet, joululahjat, kuusen juurelle ennen riisipuuroperformansea.
Hyvä Joulun aikaa!
Arto Bäcklund
16.12.2013
perjantai 6. joulukuuta 2013
HYVÄÄ KANSALLISPÄIVÄÄ
Minulle Itsenäisyyspäivä on muuttunut Kansallispäiväksi. Muistelen itsenäisyyttä, joka valtiopetoksella perustuslain vastaisesti annettiin pois. Vuoden 2011 laittomat perustuslain muutokset takaavat sen, ettei itsenäistä Suomea enää ole. Se käy selväksi lukemalla perustuslain 1§, 94§ ja 95§.
Itsenäisen valtion tulee täyttää tietyt vaatimukset voidakseen tulla hyväksytyksi itsenäisten valtioiden joukkoon. Lista on pitkä.
Yksi tärkeimpiä on oma, ylittämätön ja suvereeni lainsäädäntövalta. Sitä ei meillä ole. Se on annettu pois. Tämä näkyy EU:n Suomi-alueella kaikkialla, kaikessa ja kansalaisen jokapäiväisessa arjessa.
Ylikansallisen lainsäädännön toimin mm. oma keskuspankkisäätelymme on hävitetty ja siten Suomi ei voi laajemminkaan vaikuttaa ihmisten arkeen Suomessa sopivalla talouspolitiikalla, vaan joustot haetaan ajamalla työmarkkinamme kilpailukykyisyyden tilaan köyhdyttämällä maamme kehitysmaatasolle. Maaseutu tullaan ( on jo voimakkaasti aloitettu ) autioittamaan ns. rakennemuutoksen avulla, jonka sisällä taloudellinen eriarvoisuus, kuntaliitokset, diktatuuriset vastuukunnat ja sote-uudistus ovat eu-uskovaisten uusliberalistien työkaluja.
Ajattelen myös autonomian ajan historiaa, joka sekin kaikessa sorrossaan oli jopa vähemmän kahlitsevaa kuin nykyinen olomme.
Eikä varmaankaan Yhdysvaltojen osavaltioita voi sanoa itsenäisiksi valtioiksi, vaikka niillä on enemmän poliittista ja taloudellista liikkumavaraa kuin Suomella.
Hyvää Kansallispäivää!
En sytytä kynttilää. Poltan päreen ja kuuntelen sodissa kaatuneiden vaikerrusta haudoissaan.
Arto Bäcklund
6.12.2013
P.S. Lähes heti kirjoitettuani yllä olevan tekstin, huomasin oman kunnan kansanedustajan R. Tossavaisen kirjoittaneen hyvin samankaltaisen tekstin. Koska uskon, että kirjoitukset on tehty toisistamme tietämättä, jätän tänne omani.
Sama
Itsenäisen valtion tulee täyttää tietyt vaatimukset voidakseen tulla hyväksytyksi itsenäisten valtioiden joukkoon. Lista on pitkä.
Yksi tärkeimpiä on oma, ylittämätön ja suvereeni lainsäädäntövalta. Sitä ei meillä ole. Se on annettu pois. Tämä näkyy EU:n Suomi-alueella kaikkialla, kaikessa ja kansalaisen jokapäiväisessa arjessa.
Ylikansallisen lainsäädännön toimin mm. oma keskuspankkisäätelymme on hävitetty ja siten Suomi ei voi laajemminkaan vaikuttaa ihmisten arkeen Suomessa sopivalla talouspolitiikalla, vaan joustot haetaan ajamalla työmarkkinamme kilpailukykyisyyden tilaan köyhdyttämällä maamme kehitysmaatasolle. Maaseutu tullaan ( on jo voimakkaasti aloitettu ) autioittamaan ns. rakennemuutoksen avulla, jonka sisällä taloudellinen eriarvoisuus, kuntaliitokset, diktatuuriset vastuukunnat ja sote-uudistus ovat eu-uskovaisten uusliberalistien työkaluja.
Ajattelen myös autonomian ajan historiaa, joka sekin kaikessa sorrossaan oli jopa vähemmän kahlitsevaa kuin nykyinen olomme.
Eikä varmaankaan Yhdysvaltojen osavaltioita voi sanoa itsenäisiksi valtioiksi, vaikka niillä on enemmän poliittista ja taloudellista liikkumavaraa kuin Suomella.
Hyvää Kansallispäivää!
En sytytä kynttilää. Poltan päreen ja kuuntelen sodissa kaatuneiden vaikerrusta haudoissaan.
Arto Bäcklund
6.12.2013
P.S. Lähes heti kirjoitettuani yllä olevan tekstin, huomasin oman kunnan kansanedustajan R. Tossavaisen kirjoittaneen hyvin samankaltaisen tekstin. Koska uskon, että kirjoitukset on tehty toisistamme tietämättä, jätän tänne omani.
Sama
tiistai 26. marraskuuta 2013
ABSOLUUTTINEN TOTUUS
Kun absoluuttinen totuus löytyy vain omista mielipiteistä, kokemuksista, tai painetusta sanasta, niin ainakin poliitikkojen ja korkeimpien virkamiesten toiminta kansalaisyhteiskunnan taholta on kyseenalaistettava. Takajaloilleen!
Vielä 80-luvulla sotakouluissa ei juurikaan kyseenalaistettu yksittäisen käskyn järkevyyttä, varsinkaan yllättävässä ja nopeasti muuttuneessa tilanteessa taistelukentällä. Toki päätöksen takana oli aina oltava saadun informaation jälkeinen tilanteenarviointi. Kun päällikkö oli päätöksensä tehnyt, ei ollut varaa epäröidä. Meni sitten syteen tai saveen.
Runoilija Yrjö Jylhä on saanut syyt ja seuraukset sodan päätöksenteosta karmaisevalla tavalla ilmestyneeseen runokokoelmaansa "Kiirastuli" vuodelta 1941. Etsikää käsiinne ja lukekaa!
https://docs.google.com/document/d/1tkbu6_ClmG_a-90hZ83PdLcJm7GNZgHGPQ-yo8pAgYY/edit
Tänään taistelukentänkin päätöksentekoprosessi on muuttumassa. Syitä on monia. Käsitykset joukkojen johtamisesta noudattavat aina tiettyjä lainalaisuuksia, mutta apuvälineitä johtamiseen on tullut lisää ja käsityksemme taistelukentästä on muuttunut mm. tappavien lennokki-iskujen myötä ja samalla sodan käsite on laajentunut. Joustavuudelle ja uudelleenarvioinnille on annettu roolinsa. Enää se ei ole heikkouden osoitus. Samanaikaisesti yksittäisten, toisiinsa liittyvien operaatioiden aikaikkuna on kasvanut, mutta samalla pirstoutunut. Seuraavakin vaihe ja sodankäynnin uusi elementti on jo ovella, nimitäin taistelukenttä on robotisoitumassa. Yhtä kaikki sodankäynnin teoria on kehittynyt paremmin kuvaamaan nykyistä maailmaamme ja kiinalaisen Sun Tzu:n teos; "Sodankäynnin taito" ja Carl von Clausewitz:n "Vom Kriege" kuvaavat enemmänkin sodankäynnin filosofiaa historiallisesta näkökulmasta. Onko poliittinen päätöksentekoprosessi ja -uskallus jämähtänyt talvisodan aikaisiin poteroihin?
Sanoessani "paremmin" teen vertailua. Olen vakuuttunut, että pääministerimme yksi totuus talouspolitiikkamme linjasta ei ole ainoa oikea. On kriittisesti suhtauduttava aika-akselilla oman päätöksenteon seurauksiin, tulevaisuusmalleihin ja valitun suuren linjan rationaalisuuteen. Onko kurssia muutettava?
Kirjoitin nämä rivit luettuani kriittisen puheenvuoron oman rahapolitiikan puutteesta suhteessa yhteiskunnassa tapahtuviin traagisiin muutoksiin. Nyt pitäisi kiivetä korkealle vuorelle, sieltä näkyy kauemmaksi. Ja sitä paitsi paljon purjehtineena tiedän, ettei purjevene juurikaan liiku vastatuuleen. Se on absoluuttinen totuus.
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/11/25/ex-jenkkiministeri-suomelle-miettisitte-edes-eroa-eurosta/201316369/12
Arto Bäcklund
26.11.2013
Vielä 80-luvulla sotakouluissa ei juurikaan kyseenalaistettu yksittäisen käskyn järkevyyttä, varsinkaan yllättävässä ja nopeasti muuttuneessa tilanteessa taistelukentällä. Toki päätöksen takana oli aina oltava saadun informaation jälkeinen tilanteenarviointi. Kun päällikkö oli päätöksensä tehnyt, ei ollut varaa epäröidä. Meni sitten syteen tai saveen.
Runoilija Yrjö Jylhä on saanut syyt ja seuraukset sodan päätöksenteosta karmaisevalla tavalla ilmestyneeseen runokokoelmaansa "Kiirastuli" vuodelta 1941. Etsikää käsiinne ja lukekaa!
https://docs.google.com/document/d/1tkbu6_ClmG_a-90hZ83PdLcJm7GNZgHGPQ-yo8pAgYY/edit
Tänään taistelukentänkin päätöksentekoprosessi on muuttumassa. Syitä on monia. Käsitykset joukkojen johtamisesta noudattavat aina tiettyjä lainalaisuuksia, mutta apuvälineitä johtamiseen on tullut lisää ja käsityksemme taistelukentästä on muuttunut mm. tappavien lennokki-iskujen myötä ja samalla sodan käsite on laajentunut. Joustavuudelle ja uudelleenarvioinnille on annettu roolinsa. Enää se ei ole heikkouden osoitus. Samanaikaisesti yksittäisten, toisiinsa liittyvien operaatioiden aikaikkuna on kasvanut, mutta samalla pirstoutunut. Seuraavakin vaihe ja sodankäynnin uusi elementti on jo ovella, nimitäin taistelukenttä on robotisoitumassa. Yhtä kaikki sodankäynnin teoria on kehittynyt paremmin kuvaamaan nykyistä maailmaamme ja kiinalaisen Sun Tzu:n teos; "Sodankäynnin taito" ja Carl von Clausewitz:n "Vom Kriege" kuvaavat enemmänkin sodankäynnin filosofiaa historiallisesta näkökulmasta. Onko poliittinen päätöksentekoprosessi ja -uskallus jämähtänyt talvisodan aikaisiin poteroihin?
Sanoessani "paremmin" teen vertailua. Olen vakuuttunut, että pääministerimme yksi totuus talouspolitiikkamme linjasta ei ole ainoa oikea. On kriittisesti suhtauduttava aika-akselilla oman päätöksenteon seurauksiin, tulevaisuusmalleihin ja valitun suuren linjan rationaalisuuteen. Onko kurssia muutettava?
Kirjoitin nämä rivit luettuani kriittisen puheenvuoron oman rahapolitiikan puutteesta suhteessa yhteiskunnassa tapahtuviin traagisiin muutoksiin. Nyt pitäisi kiivetä korkealle vuorelle, sieltä näkyy kauemmaksi. Ja sitä paitsi paljon purjehtineena tiedän, ettei purjevene juurikaan liiku vastatuuleen. Se on absoluuttinen totuus.
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/11/25/ex-jenkkiministeri-suomelle-miettisitte-edes-eroa-eurosta/201316369/12
Arto Bäcklund
26.11.2013
torstai 21. marraskuuta 2013
HIILTÄ JA VETTÄ
Ihminen on hiiltä ja vettä. Minuutin ajattelu tosiasian ympäri rauhoittaa kummasti. Kiihkeänä käyvä ravintokeskustelukaan ei minussa enää aiheuta reaktioita.
Aivan 2000-luvun alussa sain työterveydestä statiineita kohonneiden kolestrolitasojen pitämiseksi kurissa. Taisi kokonaiskolestroliluku pyöriä siellä 6,5 paikkeilla. Paino pysytteli itsepintaisesti sadankilon hujakoilla. Laihdutustulokset olivat rankan työn takana ja aina väliaikaisia. Olin väsynyt ylipäätään ja aamuheräämiset olivat vaikeita.
Vuonna 2002 keskustelin entisen opiskelukaverini kanssa, joka nykyisin on lääkäri, sokeriaineenvaihdunnasta. Mieleeni jäivät sanat; vaikka söisit paketin voita päivässä, se ei vyötäröllesi tartu. Se täyttää vain energiatarpeen ja sen jälkeen "ylimääräiset" hiilihydraatit muuttuvat sokereiksi monimutkaisen prosessin jälkeen ja painonnousu voi alkaa. Näin se suunnilleen meni.
Ensimmäisen kerran jo tuolloin laihdutusmielessä jätin päivittäisen hiilarin saanin tarkasti alle 40g vuorokaudessa. Henki haisi, mutta ketoosiin en vajonnut. Karppaus oli tuntematon sana suomenkielessä. Paino putosi alle aktiivikilpaurheiluaikojeni, eli alle 70 kilon. Se oli liian paljon. Ahvenkosken rysäkeppi. Nykyinen kymppikilo enemmän on parempi.
Vajaan vuoden kolestrolilääkkeiden käytön jälkeen ne hylkäsin ja siirryin pääosin voin käyttöön. Ja grillikyljen. Samalla aloitin kalamaksaöljyn päivittäisen käytön ja hetkeä myöhemmin d ja c-vitamiini ilmestyvät hyllylle.
Miten tänään?
Syön vähän liikaa hiilihydraatteja, mutta säännöstellen. Ei siis mitään Atkinsia. Painoni pysyy hyvin kurissa. Kolestroli- ja verenpainearvot ovat alhaiset, paineet joskus liiankin ja pumppu jyystää levossa alhaisella tasolla. Suuri juttu minulle, korostan minulle, kuitenkin on yleinen fyysinen hyvänolontunne. Ja olen aamuvirkku! Unen tarve on vähentynyt oleellisesti.
Linkkinä taas uusi "jymyjuttu". http://www.makuja.fi/artikkelit/1833597/ajankohtaista/neurologin-hurja-vaite-hiilihydraatit-madattavat-aivomme/?fb_action_ids=10201209480185185&fb_action_types=og.recommends&fb_source=other_multiline&action_object_map=%5B589406091107902%5D&action_type_map=%5B%22og.recommends%22%5D&action_ref_map=%5B%5D Näitä riittää.
Lääkäri Antti Heikkilän ajatukset, jo useiden vuosikymmenten takaa, ovat osoittautumassa oikeiksi. Linkki sinnekin löytyy jostain aiemasta blogistani.
Ensimmäisenä maana maailmassa Ruotsi on hyvinkin radikaalisti muuttamassa ravintosuosituksiaan
vähähiilihydraattisempaan suuntaan. Sain juuri hitaasti ruotsiksi ohjelman luettua. Meillä vielä "Puskista", huudellaan. Niitti oli suomalaisen verisuonikirurgin tv-esiintyminen, jossa lähti jo tuomitsemaan ruisleipääkin. Hänen mukaansa hiilarit ovat pääasiallinen syy verisuonisairauksille. Sanoi röörejä avanneensa useammankin.
Arto Bäcklund
21.11.2013
Aivan 2000-luvun alussa sain työterveydestä statiineita kohonneiden kolestrolitasojen pitämiseksi kurissa. Taisi kokonaiskolestroliluku pyöriä siellä 6,5 paikkeilla. Paino pysytteli itsepintaisesti sadankilon hujakoilla. Laihdutustulokset olivat rankan työn takana ja aina väliaikaisia. Olin väsynyt ylipäätään ja aamuheräämiset olivat vaikeita.
Vuonna 2002 keskustelin entisen opiskelukaverini kanssa, joka nykyisin on lääkäri, sokeriaineenvaihdunnasta. Mieleeni jäivät sanat; vaikka söisit paketin voita päivässä, se ei vyötäröllesi tartu. Se täyttää vain energiatarpeen ja sen jälkeen "ylimääräiset" hiilihydraatit muuttuvat sokereiksi monimutkaisen prosessin jälkeen ja painonnousu voi alkaa. Näin se suunnilleen meni.
Ensimmäisen kerran jo tuolloin laihdutusmielessä jätin päivittäisen hiilarin saanin tarkasti alle 40g vuorokaudessa. Henki haisi, mutta ketoosiin en vajonnut. Karppaus oli tuntematon sana suomenkielessä. Paino putosi alle aktiivikilpaurheiluaikojeni, eli alle 70 kilon. Se oli liian paljon. Ahvenkosken rysäkeppi. Nykyinen kymppikilo enemmän on parempi.
Vajaan vuoden kolestrolilääkkeiden käytön jälkeen ne hylkäsin ja siirryin pääosin voin käyttöön. Ja grillikyljen. Samalla aloitin kalamaksaöljyn päivittäisen käytön ja hetkeä myöhemmin d ja c-vitamiini ilmestyvät hyllylle.
Miten tänään?
Syön vähän liikaa hiilihydraatteja, mutta säännöstellen. Ei siis mitään Atkinsia. Painoni pysyy hyvin kurissa. Kolestroli- ja verenpainearvot ovat alhaiset, paineet joskus liiankin ja pumppu jyystää levossa alhaisella tasolla. Suuri juttu minulle, korostan minulle, kuitenkin on yleinen fyysinen hyvänolontunne. Ja olen aamuvirkku! Unen tarve on vähentynyt oleellisesti.
Linkkinä taas uusi "jymyjuttu". http://www.makuja.fi/artikkelit/1833597/ajankohtaista/neurologin-hurja-vaite-hiilihydraatit-madattavat-aivomme/?fb_action_ids=10201209480185185&fb_action_types=og.recommends&fb_source=other_multiline&action_object_map=%5B589406091107902%5D&action_type_map=%5B%22og.recommends%22%5D&action_ref_map=%5B%5D Näitä riittää.
Lääkäri Antti Heikkilän ajatukset, jo useiden vuosikymmenten takaa, ovat osoittautumassa oikeiksi. Linkki sinnekin löytyy jostain aiemasta blogistani.
Ensimmäisenä maana maailmassa Ruotsi on hyvinkin radikaalisti muuttamassa ravintosuosituksiaan
vähähiilihydraattisempaan suuntaan. Sain juuri hitaasti ruotsiksi ohjelman luettua. Meillä vielä "Puskista", huudellaan. Niitti oli suomalaisen verisuonikirurgin tv-esiintyminen, jossa lähti jo tuomitsemaan ruisleipääkin. Hänen mukaansa hiilarit ovat pääasiallinen syy verisuonisairauksille. Sanoi röörejä avanneensa useammankin.
Arto Bäcklund
21.11.2013
tiistai 19. marraskuuta 2013
AATUN KONE
Heräsin harmaaseen aamuun.
Sattumalta.
Vaikka oli pimeää venyin iloiseen virneeseen havaittuani sattumalta itsessäni elonkehän sattumien sarjan, niiden johdonmukaisuuden ja jatkumon lainalaisuuden sattumanvaraisuuden. Kaikki perustuu kaikkeen ja sattuman valintaan.
Edellinen kappale toimikoon esimerkkinä. Koska yli kaiken inhoan jossittelemista ( liittyy sattumaan kuin munavoi karjalanpiirakkaan ), niin tietoisesti tässä halveeraan tietäjiä, jotka saavat elantonsa tutkimalla menneisyyden vaihtoehtoja malliin; mitäs jos... sekä pikku kotiemme syyllistäjiä pöllyytän.
Olisin voinut aamutuimaan olla masentunut. Entä sitten? En ainakaan olisi taputellut täppäriä. Sattumalta en ollut.
Mitä jos en olisi tullut ajatelleeksi elollisen organismin olemassaolon perustuvan sattumaan, tai jos en olisi tullut ajatelleeksi, että sattuma toistaa himokkaasti itseään.
Vastaus Kuolimon saaresta annettuna on helppo ja yksinkertainen: sattumalta ajattelin.
Siis oliko Descartes oikeassa? -Ajattelen, olen olemassa.
En halua kyseenalaistaa tätä ajatusta. Olen siis sattumalta väärässä. Sattumalta ei ajatella. Vai ajatellaanko? Onko vasta ajatuksen keskittäminen sattumanvaraista? Hyvä lukija; hahhahhah! Menitkö sattumalta sekaisin ymmärtämättä tekstistä mitään? Sattumalta voi niinkin käydä.
Istuessani hetki sitten, sattumaan perustuvilla ( olen sattumalta hengissä ) aamutoimilla, huitaisin heikon syyskärpäsen kärpästen paratiisiin. Sattuman karvainen käsi lopetti lennon.
Samoin sattumalta oli käydä Adolf Hitlerille Imatralla 4.6.1942 lennettyään Mannerheimin 75-vuotissynttäreille. Lento oli päättyä Kaukaan savupiippuun ja Adolf diktaattorien paratiisiin. Näin on näihin päiviin asti uskottu.
Mutta todellisuudessa sattumalta tapahtumahetkellä Aatun Fock-Wulff Condor oli koelennolla Hans Baurin toimesta, sillä yksi laskutelineen pyörän jarru oli hirttänyt kiinni tulofinaalissa ja sattumalta sytyttänyt renkaan lähes palamaan. Hans huolimattomuuttaan, aikalaisten todistusten mukaan, lensi ypönä sattumalta liian läheltä Kaukaan piippua, mutta silloin Aatu oli jo ottamassa napantereita Marskin kanssa, eikä sota Euroopassa lyhentynyt. Sattumalta. Turha jossitella.
Aatu kuulee joulutortuista: www.youtube.com/watch?v=67EURKVn6l8
Vanha blogi ja runokokoelma: https://drive.google.com/folderview?id=0B0WtuDaYe9iQRWNmMlppTFBPWms&usp=sharing
Hyvää tiistai-aamua! Hymyä huulille!
Arto Bäcklund
19.11.2013
Sattumalta.
Vaikka oli pimeää venyin iloiseen virneeseen havaittuani sattumalta itsessäni elonkehän sattumien sarjan, niiden johdonmukaisuuden ja jatkumon lainalaisuuden sattumanvaraisuuden. Kaikki perustuu kaikkeen ja sattuman valintaan.
Edellinen kappale toimikoon esimerkkinä. Koska yli kaiken inhoan jossittelemista ( liittyy sattumaan kuin munavoi karjalanpiirakkaan ), niin tietoisesti tässä halveeraan tietäjiä, jotka saavat elantonsa tutkimalla menneisyyden vaihtoehtoja malliin; mitäs jos... sekä pikku kotiemme syyllistäjiä pöllyytän.
Olisin voinut aamutuimaan olla masentunut. Entä sitten? En ainakaan olisi taputellut täppäriä. Sattumalta en ollut.
Mitä jos en olisi tullut ajatelleeksi elollisen organismin olemassaolon perustuvan sattumaan, tai jos en olisi tullut ajatelleeksi, että sattuma toistaa himokkaasti itseään.
Vastaus Kuolimon saaresta annettuna on helppo ja yksinkertainen: sattumalta ajattelin.
Siis oliko Descartes oikeassa? -Ajattelen, olen olemassa.
En halua kyseenalaistaa tätä ajatusta. Olen siis sattumalta väärässä. Sattumalta ei ajatella. Vai ajatellaanko? Onko vasta ajatuksen keskittäminen sattumanvaraista? Hyvä lukija; hahhahhah! Menitkö sattumalta sekaisin ymmärtämättä tekstistä mitään? Sattumalta voi niinkin käydä.
Istuessani hetki sitten, sattumaan perustuvilla ( olen sattumalta hengissä ) aamutoimilla, huitaisin heikon syyskärpäsen kärpästen paratiisiin. Sattuman karvainen käsi lopetti lennon.
Samoin sattumalta oli käydä Adolf Hitlerille Imatralla 4.6.1942 lennettyään Mannerheimin 75-vuotissynttäreille. Lento oli päättyä Kaukaan savupiippuun ja Adolf diktaattorien paratiisiin. Näin on näihin päiviin asti uskottu.
Mutta todellisuudessa sattumalta tapahtumahetkellä Aatun Fock-Wulff Condor oli koelennolla Hans Baurin toimesta, sillä yksi laskutelineen pyörän jarru oli hirttänyt kiinni tulofinaalissa ja sattumalta sytyttänyt renkaan lähes palamaan. Hans huolimattomuuttaan, aikalaisten todistusten mukaan, lensi ypönä sattumalta liian läheltä Kaukaan piippua, mutta silloin Aatu oli jo ottamassa napantereita Marskin kanssa, eikä sota Euroopassa lyhentynyt. Sattumalta. Turha jossitella.
Aatu kuulee joulutortuista: www.youtube.com/watch?v=67EURKVn6l8
Vanha blogi ja runokokoelma: https://drive.google.com/folderview?id=0B0WtuDaYe9iQRWNmMlppTFBPWms&usp=sharing
Hyvää tiistai-aamua! Hymyä huulille!
Arto Bäcklund
19.11.2013
lauantai 16. marraskuuta 2013
KESYT KAIPAAVAT, VILLIT LENTÄVÄT
Untuvansa feikkiin Ganada Goose parkaan menettänyt mandariinin kiinaa puhuva hanhi ei kaipaa. Ei edes ikävöi, ei unelmoi.
En kirjoita niistä. Kirjoitan hanhista, jotka matkaavat pataan, mutta kaipaavat villihanhien mukaan.
Ne popsivat päivittäin antibiootteja pysyäkseen terveinä. Ne ryyppäävät viinaa turvottaakseen maksansa. Ne sukivat sulkansa juhlakuntoon ikään kuin olisivat lähdössä syksyn jokaisena päivänä katsomaan kaipaustaan. Omiin häihinsä. Viilihanhien matkaan.
Suuret, voimattomat lihakset nostavat ne lentoon, hetkeksi.
Mutta vain villit lentävät.
Arto Bäcklund
16.11.2013
torstai 14. marraskuuta 2013
PELIN TAKANA
Osin viisaanakin pitämäni henkilö sai minut putoamaan pelimaailman pinnan alle. Löytyi pohja.
Olimme kalastamassa päivämme valoisan hetken. Pysyimme pinnalla ja palasimme reppu täynnään virtuaalisaalista.
Olimme kalastamassa päivämme valoisan hetken. Pysyimme pinnalla ja palasimme reppu täynnään virtuaalisaalista.
Jutulle lähtökohtana ystäväni esitti kahta perin yksinkertaista kysymystä: tarvitaanko peliteollisuutta ylipäätään ja tarvitseeko ihminen oman elämänsä mahdollistuttajana ja onnen moottorina peliteollisuutta? Olen huonosti pystynyt tarkastelemaan peliteollisuuden mielekkyyttä. En ole nähnyt niin kauas ja terävästi. Savuverhoa lasketaan, silmiä kirvelee.
Oletko törmännyt lapseen, joka ei osaa toimia metsässä, luonnon pelialustalla? Minä olen. Eikä vihaisia lintuja olisi tarvinnut keksiä uudelleen pelikonsolille. Taistelevat metsot on vanha keksintö. Hienon kuvan vihaisista linnuista maalasi jo vuonna 1886 Ferdinand von Wright.
Osaavatko kaikki ystäväsi suolistaa jäniksen ilman tositeeveen studiokeittiön apua? Sinähän itse toki osaat. Mutta me kaikki osaamme katkaista lajitoverin kaulan lasermiekalla vessan pytyllä istuen. Tappaminen on kivaa ja normaalia. Coolia. Eivätkä kädet sotkeudu vereen ja samalla jää ruoanlaiton vaiva. Oppia ikä kaikki!
Pääministeriä myöten hyllataan peliteollisuuden kansantaloudellisia myönteisiä vaikutuksia. Mitä myönteisiä vaikutuksia? Tuhat ihmistä saa palkkanssa Suomessa "peliteollisuudessa". Ja ostavat pastaa palkallaan, ehkä virtuaaliravintolassa. Vai kasvaako jauheliha toimiston narikan viereisessä etäjussin lihapuussa? Ei peliteollisuus luo yhtään kenkäparia, ei yhtään reikäleipää, eikä loppupeleissä yhtään mitään. Tappiin asti ajateltuna kehityksen sateenkaaren päässä näkyy elämälle tärkeän tuotannon lopullinen rapautuminen, sekä kasvaminen irralleen luonnonlaeista. Rahallakaan ei saa suuhun pantavaa. En tosin ole maistanut miltä Angry Bird maistuu, tai en edes tiedä missä ja milloin niitä saa metsästää.
Peliteollisuus luo vääristyneen maailmankuvan irrallaan ihmisen oikeasta viitekehyksestä.
Väitän, että pelien virtuaalimaailma vieraannuttaa sinne siirtyneet tehokkaasti luonnon yhteydestä ja ihmisyydestä. Jos et usko, niin tee itsellesi epävarmuuskysymys ja tarkkaile vaikkapa yhteisömme järkyttävästi lisääntyvää epärationaalista väkivaltaa ja ylipäätään agressiivisen käyttäytymisen lisääntymistä. Peli- ja viihdeteollisuuden järistyksen braintsunami näkyy jo.
Meitä on yli 7 miljardia. Erään Linkolan mukaan ainoa ja suurin syy kestämättömälle, romahtavalle planeetamme ekosysteemille on liiallinen ihmispopulaatio. Elämän jatkamiseksi on pitänyt luoda, tuottaa ja ylläpitää ihmiselle täysin tarpeettomia tarpeita ja hyödykkeitä. Ja lisää keksitään. Fiskaalinen rahatalous, joka sekin on vääristynyt, on vaihtumassa bitcoin-talouteen.
http://www.youtube.com/watch?v=Tjo_w9gPch0
Lähdenkin tästä puimaan virtuaalivehnää saadakseni säkillisen bitcoineja.
Lapset ovat nälkäisiä!
Halusin tällä kirjoituksella sanoa herättyäni, että mielestäni viihdemaailmaa lähestyvä peliteollisuus on 3209 kertaa vahingollisempaa kuin mitkään sen järjellä ajateltavat hyödyt. Mistä Coca-Colaa ja mikroeineksiä pelien taakse? TUOMITKAA PELITEOLLISUUS!
Arto Bäcklund
14.11.2013
P.S. Sain pikapalautetta. Puhelimitse. Lupasin vastata täällä.
Peliteollisuuteen panostettu ENERGIA on pois muusta elämää ylläpitävästä tuotannosta.
Vain hyvin pieni osa pelialan reaalipalkoista palautuu elonkehän ylläpitoon.
Toiseksi, pelialan tuotteiden vaikutus varsinkin lasten ja nuorten tajunnan kautta vääristää
yhteyttä luontoon, sen pysyvyyteen, kanssaihmisiin ja omaan minä-kuvaan.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
OLEN VALITTU
tässä.fi ilmoittaa alvariinsa yläverhon alas laskettuani: "Kuusamossa huono ajokeli".
Olin siellä lintumetsällä viikon syyskuussa. Oikeastaan on ihan hyvä, että älyvapaa käsipäätteeni valehtelee puolestani. Olen pyrkinyt vaikuttamaan paikkatiedon oikeellisuuteen, mutta epäonnistunut. Enää en lähde venkslaamaan, enkä poistamaan appsia. On kiva olla Kuusamossa jatkuvasti. Virtuaalisesti.
Ja sitä paitsi tykkään jo ihan pirusti seurata Kuusamon ajokelejä.
Kirjoittaessani tätä laitteen yläverho heilahti Tuonelan virran leppeissä tuulissa. Ystäväni Sepon isä oli muuttanut uuden olomuotonsa kanssa muualle. Mihin, sen fundeeramiseen on turhaa elämän energiaa tuhlata. Surullista kuitenkin. Osanottoni.
Seppo, isällesi: R.I.P. suomeksi L.R. Alkaa rip ottamaan pannuun, kun löytyy kotimainenkin versio.
Olen huono lohduttamaan, niin kuin kerroin, mutta lue se runoni "Halko palaa", vielä kerran.
"Olet valittu". Roskapostilmoituksessa on jotain raamatullista. Itse asiassa olen aamun tunteina saanut jo kolme sähköpostia, jotka huutavat valintaani. Haluaisin uskoa viesteihin, samoin kuin uskon olevani Kuusamossa. Ehkä uskonkin.
Arto Bäcklund
13.11.2013
Olin siellä lintumetsällä viikon syyskuussa. Oikeastaan on ihan hyvä, että älyvapaa käsipäätteeni valehtelee puolestani. Olen pyrkinyt vaikuttamaan paikkatiedon oikeellisuuteen, mutta epäonnistunut. Enää en lähde venkslaamaan, enkä poistamaan appsia. On kiva olla Kuusamossa jatkuvasti. Virtuaalisesti.
Ja sitä paitsi tykkään jo ihan pirusti seurata Kuusamon ajokelejä.
Kirjoittaessani tätä laitteen yläverho heilahti Tuonelan virran leppeissä tuulissa. Ystäväni Sepon isä oli muuttanut uuden olomuotonsa kanssa muualle. Mihin, sen fundeeramiseen on turhaa elämän energiaa tuhlata. Surullista kuitenkin. Osanottoni.
Seppo, isällesi: R.I.P. suomeksi L.R. Alkaa rip ottamaan pannuun, kun löytyy kotimainenkin versio.
Olen huono lohduttamaan, niin kuin kerroin, mutta lue se runoni "Halko palaa", vielä kerran.
"Olet valittu". Roskapostilmoituksessa on jotain raamatullista. Itse asiassa olen aamun tunteina saanut jo kolme sähköpostia, jotka huutavat valintaani. Haluaisin uskoa viesteihin, samoin kuin uskon olevani Kuusamossa. Ehkä uskonkin.
Arto Bäcklund
13.11.2013
tiistai 12. marraskuuta 2013
HYVÄÄKIN
Hämärässä, klo 1338 sataa. Pinon päällimmäiset klapit kastuvat muutamasta pressunpalasta huolimatta. Ei ole hyvä niilläkään, jos kohta myös ihmisiä, meillä ja muualla, painaa selviytymisen taakka. Huoli tuntemattomasta.
Pahin huolen muoto ja aste on hengissäselviytymistaistelu, vaikkapa kymmenillä tuhansilla Filippiineillä tuhotornadon jälkeen juuri nyt. Siitä nyt revin.
Eilen istuin saunassa erään ystäväni kanssa. Asuu pääkaupunkiseudulla. Vuodatti monessa yhteydessä toteamuksensa "hyvän elämän" kriteereistä, maaseudun persperillä asumisen eduista, saaden sen mahtumaan keskustelussamme aiheeseen kuin aiheeseen. Olen lähes aina kirjoittanut paskasta, jospa nyt kirjoittaisin pari riviä sen iloisesta synnystä. Siis hyvästä. Aneeksi.
Täällä on "lapsuuden kesät", joihin voi lihoa näennäisesti ilmaisella kouluruoalla ja koulutie on turvallinen. Huoltajien ei tarvitse viedä ja noutaa koulusta niin kuin suurimmassa osassa Euroopan maita.
Täällä koulukiusaaminen on lähes tuntematon kanssakäymisen muoto.
Täällä ei tyrkytetä huumeita. Toistaiseksi.
Täällä on monipuoliset harrastusmahdollisuudet niin kakaroille kuin vanhemmillekin.
Täällä saa vielä kalat kotirannasta pönttöön ja riistaa metsästä.
Täällä myydään lähiruokaa paikallisissa kaupoissa ja myynti kasvaa.
Täällä on puhdasta nykynormien mukaan ja venäläisen kertomana heti kättelyssä, se minua lähes päivittäin jaksaa yllättää.
Täällä tunnet naapurisi, joilta voit pyytää jeesiä, tai antaa sitä.
Täällä asumiskustannukset ovat lähes kolmasosan edullisemmat kuin suurissa kaupungeissamme ja niiden vaikutusalueilla. Tähän suuri tulevaisuusvaraus. Sähkönsiirtohinnat, palvelut kaukana ym.
Täällä on toki muutakin, malliin; täällä on vielä paljon käpyjä, täällä ei ole moskeijaa, täällä on itämainen tunnelma ( paljon venäläisiä ), täällä ei ole poliisia (lämimmät pian Helsingissä ), ym. ym. yms. Lista on lukijalla ja loputon ja toisenlainen.
Kotisivujemme etusivulla ( www.paimensaari.fi ) kerrotaan maalla asumisen idean fokus: päivittää maaseudulla asuminen nykytarpeita vastaavaksi. Meille onkin juuri valmistumassa valokaapeliverkko. Omana ponnistuksena. Ensimmäisenä Etelä-Karjalassa. Siitäkin saaren kotisivuilla.
Tästä tuli kuitenkin jotenkin iloton ja tylsä juttu, mutta on täällä maailmassa jotain hyvääkin. Jossain.
Arto Bäcklund
12.11.2013
Pahin huolen muoto ja aste on hengissäselviytymistaistelu, vaikkapa kymmenillä tuhansilla Filippiineillä tuhotornadon jälkeen juuri nyt. Siitä nyt revin.
Eilen istuin saunassa erään ystäväni kanssa. Asuu pääkaupunkiseudulla. Vuodatti monessa yhteydessä toteamuksensa "hyvän elämän" kriteereistä, maaseudun persperillä asumisen eduista, saaden sen mahtumaan keskustelussamme aiheeseen kuin aiheeseen. Olen lähes aina kirjoittanut paskasta, jospa nyt kirjoittaisin pari riviä sen iloisesta synnystä. Siis hyvästä. Aneeksi.
Täällä on "lapsuuden kesät", joihin voi lihoa näennäisesti ilmaisella kouluruoalla ja koulutie on turvallinen. Huoltajien ei tarvitse viedä ja noutaa koulusta niin kuin suurimmassa osassa Euroopan maita.
Täällä koulukiusaaminen on lähes tuntematon kanssakäymisen muoto.
Täällä ei tyrkytetä huumeita. Toistaiseksi.
Täällä on monipuoliset harrastusmahdollisuudet niin kakaroille kuin vanhemmillekin.
Täällä saa vielä kalat kotirannasta pönttöön ja riistaa metsästä.
Täällä myydään lähiruokaa paikallisissa kaupoissa ja myynti kasvaa.
Täällä on puhdasta nykynormien mukaan ja venäläisen kertomana heti kättelyssä, se minua lähes päivittäin jaksaa yllättää.
Täällä tunnet naapurisi, joilta voit pyytää jeesiä, tai antaa sitä.
Täällä asumiskustannukset ovat lähes kolmasosan edullisemmat kuin suurissa kaupungeissamme ja niiden vaikutusalueilla. Tähän suuri tulevaisuusvaraus. Sähkönsiirtohinnat, palvelut kaukana ym.
Täällä on toki muutakin, malliin; täällä on vielä paljon käpyjä, täällä ei ole moskeijaa, täällä on itämainen tunnelma ( paljon venäläisiä ), täällä ei ole poliisia (lämimmät pian Helsingissä ), ym. ym. yms. Lista on lukijalla ja loputon ja toisenlainen.
Kotisivujemme etusivulla ( www.paimensaari.fi ) kerrotaan maalla asumisen idean fokus: päivittää maaseudulla asuminen nykytarpeita vastaavaksi. Meille onkin juuri valmistumassa valokaapeliverkko. Omana ponnistuksena. Ensimmäisenä Etelä-Karjalassa. Siitäkin saaren kotisivuilla.
Tästä tuli kuitenkin jotenkin iloton ja tylsä juttu, mutta on täällä maailmassa jotain hyvääkin. Jossain.
Arto Bäcklund
12.11.2013
maanantai 11. marraskuuta 2013
KOLMAS KERTA
Niin kuin kaikki on ihmisestä katoavaista, katoavat blogitekstit jo tässä ajassa. Ja usein.
Kaksi ajatusteni tallennepaikkaa on lopettanut. Tämä viimeisin, oikein hyvä alusta, lopetti 3.11.2013.
Blogit.fi kävi kannattamattomaksi. Rahasta on siis kiinni ajatusten säilyminen. Edes hetkeksi.
Tein aikaa kuluttavan, egoistisen ja mahdollisesti tarpeettomankin työn siirtäessäni ajatuksiani aina vuoden 2009 alusta lopetetusta alustasta pilveen. Ainakin ovat siellä luettavissa. Ja nyt myös NSA:lla on suora pääsy, sillä pilven kyljessä näkyy olevan nimi; Google Drive. -Hello, my US "friends".
Tässä linkki lukemaan vanhoja blogikirjoituksia kansiosta "Katoavaista", sekä runojani kokoelmasta ".ZIP".
https://drive.google.com/folderview?id=0B0WtuDaYe9iQRWNmMlppTFBPWms#
Mikäli saan itsestäni, laitan tänne vielä jonkin sortin kokoelman kirjoituksiani vuosilta 2001 - 2009. Ovat pääosin tallessa.
Kun aloitin kirjoittelemaan silloin vuosituhannen alussa, sana "blogi" ja "bloggari" olivat tuntemattomia ja vain läppärin helppous aikaan ja paikkaan ankkuroimattomana vimpaimena pani purkamaan kuormia. Mietin kauan avaanko kolmannen blogin, toki jatkumona, vai onko mitään ajatusta ylipäätään syytä tallettaa.
Historiahan opettaa, ettei historia opeta yhtään mitään.
Arto Bäcklund
11.11.2013
Minulle tärkeitä LINKKEJÄ: www.paimensaari.fi
www.prokuolimo.fi
Kaksi ajatusteni tallennepaikkaa on lopettanut. Tämä viimeisin, oikein hyvä alusta, lopetti 3.11.2013.
Blogit.fi kävi kannattamattomaksi. Rahasta on siis kiinni ajatusten säilyminen. Edes hetkeksi.
Tein aikaa kuluttavan, egoistisen ja mahdollisesti tarpeettomankin työn siirtäessäni ajatuksiani aina vuoden 2009 alusta lopetetusta alustasta pilveen. Ainakin ovat siellä luettavissa. Ja nyt myös NSA:lla on suora pääsy, sillä pilven kyljessä näkyy olevan nimi; Google Drive. -Hello, my US "friends".
Tässä linkki lukemaan vanhoja blogikirjoituksia kansiosta "Katoavaista", sekä runojani kokoelmasta ".ZIP".
https://drive.google.com/folderview?id=0B0WtuDaYe9iQRWNmMlppTFBPWms#
Mikäli saan itsestäni, laitan tänne vielä jonkin sortin kokoelman kirjoituksiani vuosilta 2001 - 2009. Ovat pääosin tallessa.
Kun aloitin kirjoittelemaan silloin vuosituhannen alussa, sana "blogi" ja "bloggari" olivat tuntemattomia ja vain läppärin helppous aikaan ja paikkaan ankkuroimattomana vimpaimena pani purkamaan kuormia. Mietin kauan avaanko kolmannen blogin, toki jatkumona, vai onko mitään ajatusta ylipäätään syytä tallettaa.
Historiahan opettaa, ettei historia opeta yhtään mitään.
Arto Bäcklund
11.11.2013
Minulle tärkeitä LINKKEJÄ: www.paimensaari.fi
www.prokuolimo.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)