RUNSAUDEN PULA

Immen vaarat vaaralaiset
tuhannet maidanit
sodalle nauravat ylösnousseet
huntukieltoa kranaateilla elävöittää
piirustuksia lasten ei peitä
sirpaleet historian suutarit kartan
Puntarissa uskottavuus
rikkiammutun vaa'an
keskiajan pimeydestä yöstä toki
typerämmän näyttää

Mitä aika on nyt keskellä aikaa
omalle ajallesi sanot tahdon
lasten äänillä juuri ajassa
ja aika sanoo huutaa ei vastaa
Aikamme tahdon runsaus
valhe tämänkin ajan
Keskiaika on nyt se on
keskellä aikaa lapsiamme
pulassa runsaudessaan
Kelloko rakkautta mittaa
valoa pimeyttä rauhaa
itseään

NUORI KUKKO JOKA USKOI OLEVANSA KOTKA

Nuorilla kukoilla on kanttia. Kuvan nuoren karjalanmetsokukon yhytin eilen aamulla melkeinpä tässä pihapiirissä.

Karjalan metsokukon? Jep. On olemassaan pohjoissuomenmetsoja, itäisten maakuntien karjalanmetsoja ja etelässä "ulkomaalaisia" saksanmetsoja. Puhtaita kantoja ei tietenkään ole ja levinneisyysalueiden rajoilla on savolaisia. Ei millään pahalla sanottuna.

Tämän kevään poikasen kanssa outoa oli sen kesyys. Vanha taistelumetso voi tulla pihapiiriin uhittelemaan hormoonihumalassa, mutta yleensä vasta kevättalvesta. Tämä suki, söi neulasia ja pihlajanmarjoja eilen aamulla. Niin ja poseerasi. Pannaan nuoruuden hulluuden piikkiin, vai liekö tullut kyselemään neuvoja. Elämä edessä, jos hyvin käy, eikä jää innokkaan koppelon hollille ennen aikojaan. Partakaan ei vielä kasva.

VIIMEINEN TEKSTI

Vain yksi on pilvi tässä
harmaa ääretön
kostein silmin haastaa
liitossa kanssa sateen kyyneleen
Matkalla lienee jonnekin
suuntaansa nähdä ei paikkallaan voi
ei tietää uutta kotiaan
Taivaan kirkaan kannen vain peittää
syksyn tumman
ikuisen
surulle paikan antaa
alla auringon kiusallaan makaa
ennen kuin hajoaa
sade lakkaa valo kajoaa

Kirjoittamiseni jää illan saavuttua tauolle toistaiseksi. Ehkä joskus vielä kirjoitan. Ehkä en. Nyt en pysty.
Mietelauseitani tänne kirjoittelen. Itselleni.
Olkaa valppaina, etteivät typeryydet tartu.

HELSINKI

Elielinaukiolla Vihannestukku Oy:n jakeluauton poskella banderolli huutaa osuvasti: "Tiukat paikat". Ilmavoimien mainos, tai mikä lie, huutaa Makkaratalon konkissa: "Sitä on ilmassa". Helsinki ottaa minut sanoin vastaan. On harmaata ja sataa.

Pientä sadettakin kastelevampi sumutihku kastelee villakankaisen palttooni ja pisarat silmälaseissa vääristävät maiseman aivan kuin hetkellisen, mielettömän ajatusleikkini tosi-tv ohjelmasta, jossa valmistetaan suuhunpantavaa tyhjästä.

Vastoinkäymisestä huolimatta jatkan hitaasti kohti Töölöä. Tapaan myöhemmin siellä oppineen miehen. En kuitenkaan voi olla varma hänen viisaudestaan. Haluaisin muutamiin kysymyksiin vastauksia. Jos käveleminen koleassa sateessa ei ole järin viisasta, arvelen, ettei tapaaminenkaan sitä ole. Kuvittelen tietäväni vastaukset.

Vain muutama kortteli ankeasta Kampista pohjoiseen tuntuvat kadut entistä surullisemmilta. Astun pieneen kahvilaan. Tilaan. En istu kahvilassa yksin. Helsinkiläisiä istuu epämukavilla design-tuoleilla näppäillen puhelimiaan tekemättä ilmeisesti mitään järjellistä. Entisen kaltainen päämäärätön kiire näyttää kadonneen. Mietin miksi.

Aikeeni pysyä mahdollisimman huomaamattomana epäonnistuu. Ajaudun puheisiin itseäni nuoremman miehen kanssa, joka ei ole se mies jonka myöhemmin tulen tapaamaan. Miehellä on sateenvarjo, juuri sellainen kuin minullakin tänään tulisi olla. Hän sanoo, katsomatta minuun, että "vauhti hidastuu, kun rahat loppuvat". Kysyn, tarkoittako hän itseään. Mies lupaa vastatat ulkona lähtiessään, mikäli poistun yhtä jalkaa. Vain ulkona saa tupakoida. Minä ymmärrän.

Sytyttäessään pikkusikarin miehen silmät kirvelevät sateenvarjon alle pakkautuvasta savusta ja uskon lupauksen vastaamisesta unohtuneen. Hän kuitenkin sanoo, että nyt on "tiukat paikat", Suomella. Tasavallan rahat ovat loppu. Ja kun tasavallan rahat ovat loppu, kansalaisten rahat ovat loppu. Ihmisten vauhti hidastuu. Mies nostaa varjonsa sateen alle ja sanoo vielä: "Sitä on nyt ilmassa". Uskon.

http://m.taloussanomat.fi/?page=showSingleNews&newsID=201415120

INNOKKAIN LÄHTEE ENSIN

Läpinäkymätön kohtalo
ei sattumaa sokealle
ikkuna syyspesty enemmänkin
Vaan uutta ihmisen luontoa ei näe
ei nenäpäivää huomisen
tuo kohtalon käden koskettama
Siksi liekö tärkeää tivaus laajemmasta
syrjäytynyt henki lintusen lajin
onnettomuustutkinta törmäyksestä
tietoisuutensa epäselvästä syystä

Lintulaudan paratiisiin
innokkaimmat pyrkivät
ennen muita myötä pientä sotaa
ja ensimmäisinä lähtevät pois luota
valintaansa ymmärtämättä
Siis pelisivistys iso nolla
helsinkimissio vain sana
surua kohdata rakkaansa
hapessa heikossa
siinä siipi ei kanna

Aikaa on nyt kuin ennen
se kiirehtii läpi selällään 
sen saatanan kohtalon 
näkymättömän aikaan mediassa
rakkaansa luo ilman saattajaa
universuminsa reunalle
uuteen satukirjansa paratiisiin
Siellä soi rock'n roll anyway
aina ja flow

Vai olisiko pitänyt vain riimitellä näin;

Päin puhdasta ikkunaani lensi punatulkku
yhteisöstään arvostettu kunkku
Matkaa nyt viimeistä jätteessäni oottaa
hengettömänä tuo sokea mulkku
Ilman Luojansa siunausta
talvestaan pois on tulevasta

"Kuoleva lintu piipittää surkeasti, kuolevan ihmisen puhe on hyväntahtoista."

"Kaikki olennot surevat kaltaisiaan."
Hongloumeng

Tähän viimeiseen ajatukseen kiteytyy tämä ylläoleva juttu. Jos ette ymmärtäneet. Luultavasti ette.

"Ahne lopettaa rikkauksien hamuamisen vasta kuollessaan."
Shen Juyun

Ystäväni, joku vielä kyselee, eikä ymmärrä Shen Juyun riiminkään kautta Punatulkkua. Kyse on kahdesta: innokkain tulija häipyy ensimmäisenä, usein kohtalokkain seurauksin ja kuviteltujen ajatusrikkauksien hamuaminen on kohtalokkaampaa kuin kultakolikoiden. Elämän loppupelissä kyse on siis siitä mitä valheita pitää oikeana. Vaikka toisin todistettaisiin.                

UNIHEROIINIA

Käytyäni varhaisella aamukusella retkahdin takaisin vuoteeseeni ja näin unen. Selvän unen.
Näen unia harvoin, enkä pidä niitä ylipäätään merkityksellisinä. Jos näenkin, unidementia vaivaa armollisesti. En muista unia.

Unessa entinen ystäväni oli koukuttunut voimakkaaseen heroiiniin lyhyessä ajassa. Olin tietämätön asioiden laidasta ja tuskainen nähdessäni kuinka häntä voimakkaammat voimat vaativat nyt lisää.
Näin alumiinifolion palasen, ohuen kumiputken ja entisen ystäväni.

Hän oli pienentynyt kooltaan. Käpertynyt kokoon. Pelästynyt.
Hän ei puhunut oikeastaan lainkaan. Tuijotti vain minua silmiin. Hän oli antautunut itsensä edessä.
Anelin häntä lopettamaan, kun vielä oli siihen mahdollisuuksia. Samalla irrationaalisesta syystä, pyysin häntä sopimaan riitamme. Mehän olimme riidoissa.
Käpertyneenä valkoiseksi maalattuun nurkaan hän vastasi hiljaisella äänellä: "Kuinka vaan".
Sitten hän pisti. Ja minä avasin silmäni.
Heräämistäni ennen vielä muistan kyyneleeni ja epätoivoni muuttuvan pakokauhuksi, joka piti minua vallassaan vielä hetken kömpiessäni suodattamaan aamun kahvit.

Tiedän, että unilla on merkityksensä aivojen arjessa. Merkitsevätkö unet mitään, voivatko ne kertoa jotain, siitä en tiedä mitään. Enkä haluakaan. Joka tapauksessa hätkähdin.
Live-esitykseen verrattava uneni oli karmaiseva ja sillä oli tässä jutussa merkityksensä. En pidä karmaisevista stooreista.
Ja sainhan sovittua riitamme, vaikeimman kautta. Minulle se oli kuitenkin Pyrrhoksen voitto. Hävisin.

JUICE LESKINEN RAKKAUDESTA JA SEN AIHEUTTAMASTA YKSINÄISYYDESTÄ JA VIIMEISESTÄ KYLÄHULLUSTA

Perhoa sitoessani kuuntelin Spotify'n Juice Leskisen tekosia randomisti. Tuli uutta. Kuin Maraboun sulkaa häkiläksi Sarvijaakkoon. Se ei ole silloin perho "Sarvijaakko". Se on yksinäinen, nimetön karvatupsu virrassa. Niin ei saa perhoa tehdä, vaikka kolahti isosti. Juicen lyriikka tangeeraa. Tätäkin onnetonta perhoa.
( Jos linkit eivät sinulla aukea suoraan, avaa selaimesi uudella välilehdellä )

Ikuinen rakkaus: http://youtu.be/xSZr2F4Xkls
Kaikille niille, joille rakkaus on hyvin suhteellinen tunne.

Sietämätön mies: http://youtu.be/MBaMBtDTgyc

Saimaata näkyvissä: http://youtu.be/vYFaj4mRv60

Rock and roll, blues and jazz: http://youtu.be/VJ9BwRV4eiQ

Ollaan ihmisiksi: http://youtu.be/s5uWFIjKtzU

Viimeinen kylähullu: http://youtu.be/f6Rfk_Ahlm0

Rakkaus ja minä: http://youtu.be/JNQPG55b018

Kaksoiselämää: http://youtu.be/Uee0CFYmByE
Vaikka en kahdehdi niitä, jotka ovat luotuja kaksoiselämään, tää on hyvä.


"Kaikki olennot surevat kaltaisiaan."
Hongloumeng

On muutakin hyvää suomalaista, ja uutta. Jenni Vartiainen: http://youtu.be/oN5yX8vNdYI
Ei voi mitään, pakko ottaa tuo "Mennyt mies" J. Karjalaiselta. On se vaan niin hyyyvä.
http://youtu.be/6ym2F3rbKmM

Ja se ehdottomasti viimeinen tähän "Se viimeinen" http://youtu.be/zcu5KukozCk?list=PLD8D1E5F1E0231B41

P. S. Jos huomenna menee 1500 käyntiä / per vrk rikki sivuillani paljastan salaisuuden.

THE RETURN OF THE EURO CRISES

Luettuani viikolla taloudellisiin kysymyksiin perehtyneen analyysiyhtiö BCA:n otsikon mukaisen tuoreen tutkimuksen, tulin maalaisjärjellä ajateltuna lopputulemaan, ettei euroaluetta, eikä koko Eurooppaa pelasta voimakas julkisen sektorin leikkauspolitiikka, eikä sen paremmin voimakas elvytyspolitiikkakaan. Tai ainakin se vahvisti aiempia ymmärryksiäni.

Olen näkevinäni selvän tehtäväjaon, josta lienee kabineteissa sovittu. Kansallisesti hoidetaan leikkauspolitiikka, joka kätketään käsitteen "rakenteelliset muutokset" alle ja lanseerataan palvelujen turvaamisena ja tehostamisena. Ja toisaalta Eu:n ensi maanantaina aloittavan kommission tehtävänä on sitten toteuttaa kurssin muutos, sitten talouskomissaari Rehn'in aikojen. Elvyttävä talouspolitiikka unionin tasolla on yhdessä yössä nähty tarpeelliseksi. Komissaari Katainen on saanut tehtäväkseen koota 300 miljardin euron elvytyspaketin Jouluun mennessä. Katainen saakin heilutella aiemmin näkemäänsä punaista vaatetta itse itselleen. Ellei sitten leikillisesti taittele rintataskuun syksyn räkätautia odottelemaan. Sairasteluun ei ole varaa, sillä elvytyspaketti on luvattu aikataulussa. Siis jäsenvaltioissa leikataan ja komissio elvyttää.

BCA:n mukaan tässä tilanteessa valtiot velkaantuvat leikkauksista, tai elvyttävästä talouspolitiikasta huolimatta. Lahjahevonen on uponnut jo suohon niin syvälle, ettei pelastavia köysiä enää saada sidottua. Japaninkaan  taloushistorista ei ole opittu. Eikä rahapolitiikan rakenteellisista ongelmista uskalleta puhua. Ei edes täällä kotimaassa Soinia ja taloustoimittaja Jan Hurria lukuunottamatta. Jan Hurri kirjoittaa tästä samasta analyysista viimeisimmässä Taloussanomien kolumnissaan.

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2014/11/02/euromaat-yha-tiukemmin-velkaloukussa/201415176/12?ref=sh_email

Kirjoitin blogiini jo viime vuosikymmenellä valtioiden veloista. Silloin USA:n valtionvelka oli 9000 miljardia dollaria. Nyt se on 17200 miljardia dollaria. Tai Japanin valtionvelka on 250 prosenttia maan vuotuisesta kokonaistuotannosta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kaikkialla uudessa taloudellisessa suunnittelussa lähdetään jo siitä, että valtioiden velat jäävät maksamatta. Kreikasta tehtäneen minilaboratorio, jossa tullaan harjoittelemaan velkojen mitätöimistä mahdollisimman hallitusti. Keskustelu julkisesti käynnistyi viime viikolla. Mikäli euroalueen Tuonelan virtaan saadaan nopeasti rakennettua pato ja tosia-asiat tunnustetaan, otsikon uusi eurokriisi ei välttämättä ole täysin katastrofaalinen. Mutta todennäköinen.