Eu:n ja USA:n asettamat pakotteet, lähes puoliintunut raakaöljyn hinta ja niiden yhteisvaikutuksena romahtanut vapaasti kelluvan ruplan vaihtokurssi ovat saaneet Kremlin vaikeaan tilanteeseen. Osin päätyminen kansainvälisen yhteisön syrjimäksi, on seurausta suurvalta-aseman aiheuttamasta harhasta Kremlin ulkopolitiikassa tämän päivän globaalissa maailmassa, sekä puhtaista taktisista kömmähdyksistä strategian toteutuksessa. Lisäksi Lännen arroganttiin, Venäjän historiaa tuntemattomaan saarrostuspolitiikkaan on vastattu samanlaisella ylimielisyydellä ja voimannäytöllä.
Venäjällä on kolme realistista vaihtoehtoa palata kansainvälisen yhteisön piiriin ja samalla toteuttamaan omaa venäläistä politiikkaansa yhteisillä pelisäännöillä.
Ensimmäinen vaihtoehto on "palatsivallankumous", toinen kansannousu ja kolmas on sota.
Sotaan en vielä tässä vaiheessa usko, vaikka joskus sekin taas Eurooppaan tulee. Ainakin sitten, kun sodan kauhut kokenut sukupolvi on poissa. Luonnonlaki?
Sen sijaan en kysy; mikä pelastaa Venäjän, vaan kuka. Kuka on uusi tsaari?
Luen Venäjän lapsi-asiamiehen Pavel Astahovin kirjaa Valtaajat ja etsin vastauksia siitäkin. To pack, or not to pack.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti