250.000 vuotta sitten pelättiin vain rajuilmaa. Ei edes vihollista, ei nälkää. Tänään pelko on tärkein tekojemme motiivi. Usein se määritellään tunteeksi, jonka ulkoinen uhka aiheuttaa. Siitä seuraa myös toimintaa. Työtä.
Pelkäämme itsenäisyytemme puolesta, sotaa, nälänhätää ilmastonmuutosta, työttömyyttä, väkivaltaa, yksinäisyyttä, rakkaudettomuutta, lapsiemme tulevaisuutta, vanhentunutta maitoa, itseämme, ylipäätään kaikkea. Pelot ovat arkipäiväistyneet.
Pelko pyörittää kaikkea. Sotateollisuutta, lääketeollisuutta, oikeastaan kaikkea taloudellista toimintaa. Pelko saa aikaan sotia, pelko uhkien toteutumisesta. Evoluution myötä rajuilman pelko on laajentunut kaikkeen.
Pelkoon liittyy uhka ja ehto. Mikäli emme toimi lajirationaalisesti meille ei voi käydä hyvin yhteisönä, eikä yksilöinä. Mikäli emme osaa toimia pelon formaatissa, mikään ei voi meitä pelastaa.
Uskonnot olivat historiamme ensimmäinen pelon ilmentymä. Uhrattiin. Uhrattiin pelon voittamiseksi. Tänäänkin uskonnoissa uhataan pelolla. Jos et toimi koodin mukaan, olet menetetty ja kärsimys on osasi. Ikuinen kärsimys suurin uhka.
Luonnonlain mukaan populaation kasvu on suoraan verrannollinen yhteisön toiminnan monimutkaistumiseen ja se puolestaan korreloi suoraan pelon määrän kasvuun.
Aikamme yhteiskunnat toimivat pelkojen ajamina. Yksilöiden valinnat ovat pohjimmiltaan lähes aina vastausten hakemista pelkoja aiheuttaviin uhkiin. Jopa maitokaupassa. Yksittäisten ihmisten pelot myös kanavoituvat ja kanavoidaan kollektiiviseksi peloksi. Näin tapahtuu mm. rakennettaessa yltiöisänmaallisia liikkeitä, sekä fundamentaalisia uskonnollisia liikkeitä.
Yksilö voi pyrkiä eroon tilanteen mukaisesta pelosta, ei kollektiivisesta, sillä yksilö on aina osa omaa ekosysteemiään, jonka vanki hän aina on. Jopa siinä määrin, että organismin pyrkiessä tasapainoon pelon määräävyyttä ei edes tunnisteta.
Emansipaation sanoma, universaalin rakkauden sanoma, uskontojen lupaukset ja minuuden henkisen kasvun kuviteltu riittävä mitoittaminen perustuvat pelon olemassa ololle. Juuri siksi myös sota huumeita vastaan alkaa olla hävitty. Näin siksi, että ne antavat hetkellisen vapautuksen yksilötasolla todellisuudesta. Peloista. Heittävät villille pakolaukalle todellisuudesta.
Pelko on aliarvostettu tunne. Ihmiskunnan historian narratiivissa se on vähän tutkittu, huolimatta ryöstöstään kasvaneesta tietoisuudestamme. Pelon tunnistaminen lisää elämän laatua, huolimatta siitä, että pelko kuljettaa ja me olemme vain matkustajia.
