Tänään sen toi mieleeni tämän vuotisen Finlandia-palkinnon saaja Laura Lindstedt; näen flashbackeja israelilaisesta sarjafilmistä.
En tunne Laura Lindstedt'iä, enkä ole lukenut Oneiroa. Tämän nimen hän oli antanut tekstilleen. Olen lukenut julkitiedot Laura Lindstedt'stä. On kerran muuttanut lapsuuden perheensä kanssa Kuopioon ja avioitunut yliopisto-opettajansa kanssa, jonka kanssa on myös ennen avioliittoaan viettänyt kosteita iltoja. Googlesta löytyvissä kuvissa hänellä on lyhyet, mahdollisesti vaalennetut hiukset. Kuvat eivät kerro hoikista nilkoista, jollaiset hänellä kuvittelen olevan. Miehenä olisin voinut tutustua häneen.
Laura Lindstedt sanoo aamun Hesarissa odottavansa, pohjoismaisen yhteiskunnan jakaantuessa, poliittista murhaa. Tästä minä en tiedä mitään. Paitsi, että niitä on tehty.
Ajattelen usein israelilaista sarjafilmiä siivuttaessani juustoa. Olen sen hyväksynyt. Nyt ajatuksen sai aikaan Laura Lindstedt. Tämä hämmentää minua. Onko goudan siivuttamisella, Laura Lindstedt'llä ja israelilaisella tv-sarjalla jokin yhteinen tekijä jota minä en tiedä?
En katsonut israelilaisesta sarjafilmistä kaikkia jaksoja, sillä lähetysaika oli myöhäinen ja olen silloin nukkumassa. Vähäiselläkin seuraamisella ymmärsin, että kyse oli sotavangista, joka siirtyi vihollisen puolelle ja muuttui viholliseksi. Vihollisena hän sai vihollisen naisen ja sen seurauksena viholliselle lapsen. Minulle tässä ei ole hämmästeltävää. Viimeisissä jaksoissa hän palasi. Oliko sarjan ohjanneella ja kirjoittaneella Gideon Raff'illa viisaus sanottavana "Sodan vangeissa", on Israelin tiedotusviranomaisten asia.
Juustoa höylätessäni näen lisäksi filmistä maastoauton ajavan israelilaisen puun alle ja siitä nousee kaksi hiljaista miestä. Auto oli harmaa Toyota Landcruiser. Nuorempana olisin sellaisen halunnut, mutta taloudellisesti avioliittoni epäonnistuivat. Ajoin sittemmin VW Amarokilla. Nykyisin ajan pienellä ja vähäpäästöisellä misumagneetilla. Tätä ei ole ymmärrettävä Laura Lindstedt'in syyksi.
En tiedä mitä juutalaisten tekemällä tv-sarjalla on tekemistä päässäni Finlandia-palkinnon saaja Laura Lindstedt'in kanssa. Olen luvannut itselleni, etten ajattele asiaa. Asia ei ole Landcruiser.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti