Hölmön muodikkaasti "antiikista" pitävänä löytyi etelän suunnalta, juuri horisontin yläpuolelta, vanhaa valoa. Sirius, taivaanpallon tuikkiva tähti. Kirkkain tähtemme, 27 Auringon kirkkautta ja se on tähdistä kolmanneksi lähimpänä planeettaamme. Lähempänä vain Aurinko ja Rigil Kentaurus.
Minulle merkityksellinen tähtikuvio on Orion ja sen taivaanpallon suurin tähti, Betelgeuse, Orionin vasemman yläkulman punainen tähti. Iltapiipullisen Siriuksen vanha valo löytyy leveysasteellamme Orionin alareunan vasemmalta puolelta. Yli 74 leveysasteen pohjoispuolella Sirius, tai oikeammin sen vanha valo, ei kerro mitään. Ei näy. Toisin kuin kertoi muinaisille egyptiläisille Niilin tulvien alkamisesta.
Sirius kuuluu Ison Koiran tähdistöön. Se on vaikeasti hahmotettava tähtikuvio, jota valosaaste syö. Uusi valo.
Juuri tästä on antiikissani kyse. Hahmottamisesta. Iltapiipulla näkemäni valo oli 8,7 valovuotta vanhaa. Ja jatkaa matkaansa jossain pimeän puolen takana.
Aurinkokunta sijaitsee noin 25 000–28 000 valovuoden päässä kotigalaksimme Linnunradan keskustasta. Se kiertää Linnunradan keskustaa 220 kilometrin sekuntivauhdilla, ja yksi galaktinen kierros kestää 226 miljoonaa vuotta.
Siis lähellä on silmiäni Sirius. 8,7 valovuotta ei ole kaukana, eikä valo ole edes antiikkia. Eteläisellä pallonpuoliskolla näkyy keskitalven pakkasyönä muutakin valoa. Huutokauppakeisarit sanoisivat, että ihan antiikkia.
P.S.
Sen verran olen tähtitaivasta tuijottanut ja saanut vanhan valon hoitoa, että väitän Linnunradankin vain kiertävän, kiertävän muutakin kuin ajatuksiani.
Kiitos vanha valo ja uusi valo -tekstistä. Etsiskelin jotakin muuta silmin näkyvän tähtitaivaan juttua, törmäsin ja juutuin miettimään ajatustasi. Nyt olen unohtanut etsimäni asian, vanha ajatus ja uusi ajatus.
VastaaPoista