SUHTEISTA. PARITON, PARI, VAI KOLMEN SUORA.

VAROITUS: Parisuhdekirjoitukset ovat pitkiä ja hömppäsiä. Niin tämäkin.

----------------

En ole täällä kirjoittanut parisuhteista. Enkä muuallakaan. En ole kokenut olevani "asiantuntija". Tänään tuntuu, että ehkä olenkin. Ainakin yli itseni ja siksi voin lausua jotain. Epäonnistumisten ja erityisesti onnellisuudenhetkieni jälkeen. Juuri siksi. Sillä epäonnistumiset eivät ole epäonnistumisia. Ne ovat elämän juoksua. Jatkuvuutta.

Uskon parisuhteen suhteen moniin asioihin. Enemmän kuin vain toisen osapuolen heikkouksiin, tai vahvuuksiin.

Ympäristön yleinen sosiaaliantropologinen muutos, yksittäisen ihmisen toimintaympäristön muutos, ympäristön muutos, kaupungistuminen, työelämän muutos, alkutuotannon keskittyminen, ravinnonhankinnan järjestelmämuutos, tekniikan ja erityisesti informaatiotekniikan kehittyminen, liikkumisen vallankumous, uskontojen kahlitsevan vaikutuksen väheneminen erityisesti ns. länsimaissa, tulevaisuudettomuuden lisääntyminen minä-kuvan näkemisessä, terveydenhuollon elinikää lisäävä vaikutus, vaurauden kasvu ja samanaikaiset taloudellisen epävarmuuden kasvu, luonnollisen pariutumisen vaikeudet ja päihteiden käytön lisääntyminen osana parisuhdetta. Tässä heti ampuma-asennosta mieleeni tulevat. Niitä näitä, jotka vaikuttavat paljon parisuhteisiin vaikuttamalla yksilön käytökseen ja toimintatapoihin.

Tiedän, että vasta-argumenttia tulee, ja että oleellista jäi pois. Sovinkin siis itseni kanssa, että lista on minun. Usein eronneen. Ja liittyneen. Silloin ei sinullakaan siihen ole nokankoputtamista. Minun näkökulmasta. Keskustella toki saa.

Uskon, että ihminen on moniavioinen, kuten monet muutkin nisäkkäät. Tiedostavana otuksena ihminen ei sitä ole länsimaissa tietoisesti, julkisesti. Salaa kylläkin.

Uskon, että parisuhde on parisuhde ilman avioliittoakin, joka on enemmän tai vähemmän juridinen järjestely hallintovallan, tai uskonnollisen vallan edessä, jonka perusteena on pääasiassa raha ja valta yli ihmisen. Usein avioliitot aiheuttavat purkautuessaan enemmän tuskaa kuin muut parisuhteet.

Uskon, että rakkaus on pariutumisessa parisuhteeseen johtava tunne. Tarpeellinen. Se loppuu noin 12 vuodessa, jolloin keskimäärin erotaan, mutta jatkuu parhaimmillaan syvänä kiintymyksenä ja voimakkaana tunteena puolison olemassaolon tärkeydestä. Tunnetta silloin virheellisesti saatetaan kutsua rakkaudeksi.

Ihmisen tehtävä on maa-planeetalla ollut ja on, niin kuin muillakin biologisilla organismeilla lisääntyä. Ja on suotuisissa olosuhteissa lisääntynytkin.

Kuva on täsmälleen sama kuin varhaisen kivikautisen luolan tienoolla. Kolme naarasihmistä hoitaa jatkuvuutta ja urosihminen suojelee luolan suuta geneettisen monimuotoisuuden kaappaajilta, järjestää sääsuojan ja ravinnon. Myöhemmin sukuna, heimona, kansana toimitaan samoin. Yhteistyössä. Aiemmin olimme vain karvattomia apinoita. Lauma.

Ajattelen, ettei parisuhde ole sitä kuuluisaa rakettitiedettä. Vaikka se sellaiseksi tehdään. Tänään se sellaiseksi tehdään rahan vuoksi. Ja niin tehdään eroaminenkin. Rahan vuoksi vaikeaksi.

Enkä minä sitä paitsi usko pätkääkään parisuhteen tietoiseen, jatkuvaan hoitamiseen ja huoltamiseen. Siis tietoiseen. Tulisi rasite. Ainakin minulle. Ja on joskus tullutkin.

Linkkasin alle "yhden parisuhde teesistön". Luin alkukappaleen. Poikkeuksellisesti luen loput myöhemmin. Näitä mahtuu maailmaan.

Koska muutamaa lukijaa saattaa kiinnostaa "parisuhdehistoriani", joka minulle ei ole erillistä, irrallista historiaani, kerron, että olen ollut 2 kertaa naimisissa ja sen lisäksi naisen kanssa 2 - 4 kertaa, laskutavasta riippuen, pitemmässä "parisuhteessa". Olen lähtenyt, olen eronnut ja minusta on lähdetty ja erottu. Olen pettänyt ja minua on petetty. Minulla on jälkeläisiä ja yhdellä heistäkin on jälkeläisiä. Olen toteutunut ihmisenä. Lajina. Olen varsin onnellinen mies.

Heli Vaarasen kolumni: Haluatko pitkän parisuhteen? Tässä pelastusoperaation ABC https://yle.fi/uutiset/3-10344476