Uskontofilosofi Sami Philström tutkii kirjassaan "Ota elämä vakavasti - Negatiivisen ajattelijan opas" keskittymistä kielteiseen. Minä en ole lukenut kirjaa. Minä koen olevani tuo kirja. Jo vuosikymmeniä.
Eräs mieltäni raatelevin, täysin virheellisenä pitämäni ajatus on siitä, että olemme kaikki syyllisiä. Lähtökohtaisesti. Kategorisesti. Siitä löysän analogian kautta tulemme vastuun vapautukseen: emme yksilöinä ole vastuussa oikein mistään ja samalla jaettu syyllisyys lievittää yksilön omaa syyllisyyttä.
Ajattelenkin S. Philströmin tapaan, hänen ajatuksiinsa jo aiemmin tutustuneena ja kauan ennen häntä samansuuntaisesti ajatelleena, että positiivisuuden mantra palvelee markkinafundamentalistista järjestelmää ja aiheuttaa yksilökeskeistä pöhöä, ahneutta ja vallitsevana käytännön filosofian ylärakenteena sopii mitä parhaiten järjestelmäämme. Kaikki hyvin. Nyt ja aina. Tappiin asti.
Minua syytetään jatkuvasti negatiivisesta ajattelusta lähestyessäni elonkehän ilmiöitä. Syyllistän ihmisiä sairaiksi. Jäljillä syyttelyssä ollaankin. Totta. Muun muassa tähänkin blogiin sisäänrakennetussa, täydentyvässä aforismikokoelmassani "Katkeran päiväkirja", sen johdannossa, sanon lähestyväni kaikkea negatiivisuuden kautta. Jos se sattuu, tulee ajatus todeksi.
En väitä, että 2000 vuotinen oppi perisynnistä legalisoi länsimaisen yhteiskunnan kollektiivisen syyllisyyden, mutta väitän S. Pihlströmmin tapaan, että ihmisten pitäminen kategorisesti syntisinä, siis syyllisinä johonkin, lievittää yksilön omaa syyllisyyttä ja mahdollistaa aikamme järjestyksen ja kehityskulut. Luotiinko nykyisen maailmajärjestyksemme pohjaa 2000 vuotta sitten syyllistämällä kaikki ihmiset syntisiksi ja sitä kautta syyllisiksi? Uskon näin tapahtuneen. Ainakin ns. kristityn maailman osalta.
Annan itselleni lukusuosituksen.
Linkin kirja-arvostelustakin saa jonkun sortin käsityksen. Teemu Laaksonen on tehnyt tavallista paremman. Lukekaa edes se. Me piruparat.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/29/elama-on-ongelma-joka-ei-ratkea-filosofi-varoittaa-positiivisen-ajattelun
Minut ohjelmoitiin lapsena uskomaan totena alkeellisen uhriuskon ikivanha skitsofreeninen tarina, vallanpitoväline, jonka perustana on ikuisen syyllisyyden noidankehä. Jeesuksen kuolema on ikuisesti sovittamatta. Yleistyksellä "ihminen" minut sidottiin tähän tarinaan. Mikä taakka!
VastaaPoistaEräänä hellepäivänä laiturilla minä kysyin "onko Jumala olemassa" ja minulle vastattiin "minä en tiedä". Mutta mihin kaikkeen minä olinkaan uskonut! Usko ei ole tietoa.
En ole syyllinen. Olen ihmisenä täydellinen niin kuin jänis on jäniksenä täydellinen. Mikä vapaus!