Kehittyneissä länsimaissa olemme lähestymässä friedmanilaisen markinafundamentalismin utopiaa, joka ei ollutkaan utopia.
Niin Saksassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassakin palkatonta, tai lähes palkatonta työtä tekevä uusorjallisto on tosiasia. Linkin artikkelissa kerrotaan valtion leipäjakelusta "työllisille" Yhdysvalloissa.
Eurooppalaisissa "hyvinvointivaltioissa" olemme vielä "vaiheessa". Palkattoman työn tekemisen määrä on jyrkässä kasvussa, mutta toistaiseksi valtiot ovat pystyneet antamaan silkkaa rahaa kuoleman ja elämän välisen kuilun kattamiseksi. Mutta kuinka kauan?
Saksassa tänä vuonna jo yli 10 miljoonaa työläistä tekee kokopäiväistä työtä keskimäärin 5 euron tuntipalkalla. Valtio maksaa maksaa loput, eli minimin toimeentuloon asti. Järjestelmä on tulossa Pohjoismaihinkin palkkojen yleissitovuuden ja työpaikkakohtaisen sopimisen myötä. Ota, tai jätä. Ja jos jätät, sinua rangaistaan.
Hyvin suomalainen tapa hoitaa "sama asia" on jättää palkka kokonaan maksamatta. Se tapahtuu käytännössä erilaisin harjoittelu- ja kuntoutusmallein. Eräs hyvin toimiva malli on Kelan kuntoutusmalli. Sen piirissä on jo nyt lähes 60.000 työntekijää. Koeaikaisissa muissa malleissa "toimiva" järjestelmä on harjoittelijoiden käyttö. Heidän työpanoksistaan jopa yrityksille maksetaan.
Miksi elämiseen riittämättömän palkan maksaminen, tai palkattoman työn teettäminen laillisesti on yleistynyt? Ja mitä seurauksia ihmisille tästä on lähitulevaisuudessa?
Työn siirtyminen kolmansiin maihin halutaan estää, koska on nähty "työpaikkojen" katoamisen johtavan muun yhteiskunnan infran vaurioitumiseen. Se ei tietenkään ole varakkaidenkaan etu. Päätelmä on kuitenkin osoittatunut pysyvyyden näkökulmasta vääräksi.
Toiseksi on nähty uusorjalliston synnyttäminen yhteiskunnallisena "uudistuksena", joka yhtäältä betonoi yhteiskunnallisen segregaation lopullisesti tilanteessa, jossa ihmisiä planeetalla on jo 7,5 miljardia ja toisaalta samalla kyetään saattamaan massat, uusorjallisto, tiettyyn "minimitilaan", poistamalla teollistumisen ja tekniikan kehittymisen myötään tuoneen toimeentulominimin ylittävä energia. Siten perustarpeiden säätelyllä voidaan massoja hallita.
Mitä moderni orjatyö aiheuttaa yksilölle?
Päällimmäiseksi ja virheellisesti tulee ensiksi usko ja luottamus valtioon. Länsimaissa usko demokratian toimivuuteen ja "hyvyteen". Valtio ei katsota voivan "jättää heitteille" parhaita tyttäriään ja poikiaan. Vaan kyllä voi. Populismin nousu on yksi selvä indikaatio tästä.
Itse asiassa olemme massojen osalta jo siirtymässä länsimaisen demokratian uuteen vaiheeseen, tulevaisuudettomuuteen. Varallisuuden kertyminen, esimerkiksi omaan asuntoon, lomamatkoihin ja vastaviin unelmiin on käymässä yhä useammille vain unelmiksi. Toki välivaihe sekin.
Neososialistisessa järjestelmässä, jossa valtio keppiä käyttäen maksaa toimeentulominimin, mutta yritykset korjaavat voitot, on sekin vain kehitysaste palkattomaan yhteiskuntaan. Klassiseen orjayhteiskuntaan. Sellaiseen, jossa korporatiivinen valtio antaa tarpeiden mukaan suojan, vaatteet ja ravinnon ja määrittelee niiden tason. Sen sijaan massoilta otetaan enemmän kuin kykyjen mukaan. Yksilön tuottavuuden määrän ja tason määrittelevät muut kuin yksilö itse. Tason alittavat ovat ongelma, joka nähdään vain kustannuseränä, joka pyritään minimoimaan.
Kehityksen on globalisaatio nopeasti mahdollistanut. Ylimenovaiheessa tulee olemaan mellakointia ja epäjärjestystä. Satoja miljoonia ihmisiä tulee kuolemaan ylimenovaiheessa ravinnon kallistuessa. Kansainvaellukset lisääntyvät ja niidenkin myötä ihmispopulaatioiden kasvut kääntyvät laskuun.
Tien päässä kuitenkin kirkkaana loistaa toisen maailmansodan jälkeisten sosialististen valtioiden kokeilut. Ihminen voidaan kahdessa sukupolvessa alistaa osaksi keskusjohdettua järjestelmää, jossa "yksilö" tarkoittaa harvalukuisen, etuoikeutetun eliitin ihmistä.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201808312201173065_ul.shtml
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti