Suurin osa englantilaisista yliopistoista perii 9000 punnan lukukausimaksua. Yhdysvalloissa 50.000 dollarin lukukausimaksu ei ole harvinaisuus. Ranska on antautumassa, muualla Euroopassa vielä sinnitellään lähes ilman maksuja.
Markkinafundalistisen käsityksen mukaan yksilön omaamalle tiedolle annetaan numeerinen arvo, korkeakorkoinen laina, jonka opiskelija pystyy maksamaan takaisin saattaessaan tiedollisen pääomansa kiertoon markkinamekanismin polttoaineena. Opiskelija tutustutetaan talouden rautaisiin lakeihin heti fuksivuodesta. Siksi isotkaan lukukausimaksut eivät ole ongelma. Päinvastoin.
Yliopistojen metamorfoosi yritysrahoituksen kautta "puhtaiksi yrityksiksi" on ollut nopea. Vain reilun vuosikymmenen mittainen. Joku saksalainen ränkkinlistojen ulkopuolinen pikku yliopisto kertoo rehtorinsa suulla paheksuntansa; yliopistoilla on myös opetuksellinen, sivistyksellinen ja tutkimuksellinen merkitys, eikä voi ymmärtää nykyistä kehitystä. Mutta nämä viimeiset, eläköityvät dinosaurukset ovat lajinsa viimeisiä. Siitä markkinakeskeisyyden kautta ihmisyyttä ja ihmisiä katsova järjestelmä on pitänyt huolen.
Globaali, kaupallistuva yliopistolaitos sellaisena kuin nykyiset päättäjämme ovat sen kokeneet ja nähneet on historiaa. Epätasa-arvoinen ja neo-orjayhteiskuntaa tukeva yliopistoinstituutio on tosiasia. Pientä antiteesiä tosin on näkyvissä. Parhaimmillaan jo 40 prosenttia valmistuneista laiminlyö takaisinmaksut osin, tai kokonaan. Mutta ei pitkään.
Asiasta hyvä dokkari Areenassa. Mielenkiintoista on kiinalaisten yliopistojen "valloitus". Sen olen itsekin huomannut yliopiston lounasravintolan linjastolla. Jälkiruokamehukeittoa kaadetaan paistettujen perunoiden päälle.
http://areena.yle.fi/1-3863659
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti