Ihmistyön irtautuessa tuotannosta robotisaation ja tekoälyn myötä, tulee eteen vääjäämättä tuotannon lisäarvon, rahallisen kannattavuuden jaon ongelma.
Minulle on käsittämätöntä, että aiheesta maailmassa, mariginaalin ulkopuolella, ei juurikaan puhuta. Olin käsityksen vallassa, ettei asiaa ymmärretä. Tänään kaikki on toisin.
Ihmistyön korvaaminen tekoälyllä, tuotannon suuressa kontekstissa, on hyvin yksinkertaista matematiikkaa seurauksiltaan. Tuotantolinjojen automaation lisääntyessä yhä suurempi osa ihmispopulaatiosta voi olla, tai joutuu olemaan, tekemättä yhtään mitään.
"Takaisin tasangolle-efekti" vaikuttaa jo nyt globaalista näkökulmasta; yhden vaateparen lukutaidottomat ovat, kuka mitenkin, lähimaailmansa varassa, ilman, että pystyvät vaikuttamaan kohtaloihinsa yhtään mitenkään. Parhaassa tapauksessa hengissä selviämiseen riittää rikkaampien tunkio. Kaatopaikka. Monista ei enää sivilisaatiomme kehityksen myötä bushmanneiksi ole. Uusi lajien sukupuutto tulee koskettamaan alueellisesti ihmistäkin.
Automaatio vaikuttaa yhteisöiden verotuottoihin ja siten niiden struktuurin kehitykseen. Tai taantumiseen paremminkin. Ja tietenkin ensimmäisessä asteessa, niin kauan kuin tukia päivittäisiin annoksiin ja suojaan on varaa yhteiskunnan toimesta maksaa, niiden velkaantumiseen. Tämä tie on kuitenkin lyhyt.
Lisäksi juuri nyt lajillemme ominaisen kollektiivisen emotionaalisuuden katoaminen tekoälyn lisääntyessä toimii kuin pitkäkestoinen anestesia. Se mahdollistaa ennen näkemättömän evoluutiohypyn tuntemattomaan nopeasti. Liian nopeasti kyetäksemme lajina sopeutumaan.
Onko nyt nähty, jossain, että eliitin, sen elinkelpoisen osan, on katsottu olevan maailmassa riittävän suuri ja riittävän pieni väestöräjähdyksen suhteen niin, että robottituotantoa ja yhteiskuntia voidaan pyörittää myymällä tuotanto tuotannontekijät omistaville? Työtä vailla oleville "yhteiskunnallisen kehityksen" vuoksi kun ei voi tulevaisuuden tuotantoa rakentaa. He eivät rahattomina ole ""kuluttajia", vaan roskaväkeä.
Uusorjayhteiskuntaan siirryttäessä "kehittyneissä" yhteiskunnissa otetaan käyttöön näennäisratkaisuina erilaisia kansalaispalkkamalleja. Ne kaikki ovat minimitasoisia ihmisen tarpeiden näkökulmasta ja turvaavat vain tuotannon, lähinnä palveluiden toimivuuden ylimenovaiheessa. Globaalissa "kansalaistoimeentulomallissa" tunnustetaan segregaatio. Osa ihmispopulaatiosta saa "mennä". Pro Tellus.
https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/fce0a6cf-2f3c-40bb-92ca-c8a2f1bca506_dx.shtml
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti