Muutaman vuoden kuluttua tulee 20 vuotta siitä, kun asetuin Savitaipaleelle. Tärkein vetovoimatekijä oli luonto, erityisesti tuolloin vielä melko puhdas Kuolimojärvi. Toki paikkakunnalle muuttoon myötävaikutti kunnan hyvä palvelutaso ja Savitaipaleen lukio. Tänään Savitaipale tuntuu ahdistavalta ja tunkkaiselta. Miten tässä on näin käynyt viiden viimeisen vuoden aikana? Olenko minä muuttunut, vai Savitaipale? Varmaankin molemmat.
Vuonna 2004 Savitaipaleella oli 4200 asukasta, tänään noin 3100. Vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa asukasluku on pienentynyt neljänneksellä ja väestökato kiihtyy. Luvut kertovat selkeästi monesta asiasta, mutta kuitenkin keskeisesti siitä, että Savitaipaleelta lähdetään pois, hakemaan parempaa paikkaa asua, uusia mahdollisuuksia, mitä ne sitten ovatkaan. Muualla näyttää olevan enemmän vetovoimia kuin Savitaipaleella pitovoimaa. Minun osaltani kunnan pitovoimat alkavat olla nollilla.
Aivan viime aikoina olen saanut kokea sen, ettei Savitaipaleelle oikeastaan uusia ihmisiä kaivatakaan. Puhe on pelkkää lätinää. Tätä kuvaa hyvin erään "etnisesti puhtaan savitaipalelaisen" yksinyrittäjän kommentointi erään pikku tekstini alla, jossa kommentoin tehometsätaloutta kaava-alueella. Hän sanoo näin: "Onneksi nämä junantuomat vihervasurit on kaikissa asioissa oikeassa."
Tämä tyypillinen, fiksuksi ja nokkelaksi tarkoitettu lapsellinen kommentti kertoo paljon. Vielä 20 vuoden jälkeen et ole kotoutunut Savitaipaleelle, ainakaan syntyperäisten savitaipalelaisten mielestä ja sellaisena kotipaikattomana sinua kohdellaan. Junantuomana. Oman erinomaisuuden takaa on helppo junantuomia syyttää lähes kaikesta. Erityisesti kun kunnan kuolema ahdistaa. Lajille ominaisesti tappisilmäisimmät aina syntipukit löytävät.
Tilanne vielä pahenee, jos olet erimieltä kunnassa noudatettavasta politiikasta keskustalaisen ajatusmaailman kanssa. Keskustallahan on Savitaipaleella käytännössä ollut diktatuuri valtuuston määräenemmistönsä myötä. Jos et ole yksi meistä, olet meitä vastaan.
Kunnassa vallitsevan käsityksen mukaan, joka on infektoinut, jopa minua ennen tulleita junantuomia, muiden muassa ympäristönsuojelu on tärkeää, mutta tarpeetonta. Juuri tämä ajatusmalli kaikessa kunnallisessa toiminnassa aiheuttaa aiemmin mainitsemani pitovoiman menetystä. Tärkeää, mutta tarpeetonta.
Toinen hyvin ahdistava tekijä minulle on ympäristön tila Savitaipaleella. Se huononee jatkuvasti, viime vuosina nopeasti.
Vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa Kuolimojärven vesi on tummentunut suo- ja metsätalouden humuspäästöjen vuoksi. Lisäksi ravinteita virtaa edelleenkin liikaa järveen, erityisesti typpeä. Kunnan toimesta järveä, Savitaipaleen tärkeintä vetovoimatekijää, ei ole otettu keskeiseksi toiminnan kohteeksi. Tämä johtuu siitä, että Kuolimon ekologista tilaa pidetään hyvänä, eikä hidasta tummumiskehitystä nähdä. Lisäksi suo- ja metsätaloutta saarissa, rannoilla ja koko valuma-alueella pidetään tärkeänä ja kiistattomana elinkeinotoimintana. Väitänkin, että ei-junantuomilla alkuasukkailla ei ole kykyä nähdä tulevaisuuteen. Valitettavasti. Järven annetaan mennä. Ja siinä samalla koko seutukunnan hienous ja ainutlaatuisuus.
Paras esimerkki "etnisesti oikeasukuisten" savitaipalelaisten ajattelusta on laaja, vuonna 1998 seurakunnan perustama Säkniemenlohkon luonnonsuojelualue. Ajatus kulkee näin: ympäristönsuojelu on tärkeää, mutta tarpeetonta. Aluetta "hoidetaankin" kovan tehometsätalouden keinoin avohakkuineen.
Kunnassa vallitsevan käsityksen mukaan, joka on infektoinut, jopa minua ennen tulleita junantuomia, muiden muassa ympäristönsuojelu on tärkeää, mutta tarpeetonta. Juuri tämä ajatusmalli kaikessa kunnallisessa toiminnassa aiheuttaa aiemmin mainitsemani pitovoiman menetystä. Tärkeää, mutta tarpeetonta.
Toinen hyvin ahdistava tekijä minulle on ympäristön tila Savitaipaleella. Se huononee jatkuvasti, viime vuosina nopeasti.
Vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa Kuolimojärven vesi on tummentunut suo- ja metsätalouden humuspäästöjen vuoksi. Lisäksi ravinteita virtaa edelleenkin liikaa järveen, erityisesti typpeä. Kunnan toimesta järveä, Savitaipaleen tärkeintä vetovoimatekijää, ei ole otettu keskeiseksi toiminnan kohteeksi. Tämä johtuu siitä, että Kuolimon ekologista tilaa pidetään hyvänä, eikä hidasta tummumiskehitystä nähdä. Lisäksi suo- ja metsätaloutta saarissa, rannoilla ja koko valuma-alueella pidetään tärkeänä ja kiistattomana elinkeinotoimintana. Väitänkin, että ei-junantuomilla alkuasukkailla ei ole kykyä nähdä tulevaisuuteen. Valitettavasti. Järven annetaan mennä. Ja siinä samalla koko seutukunnan hienous ja ainutlaatuisuus.
Paras esimerkki "etnisesti oikeasukuisten" savitaipalelaisten ajattelusta on laaja, vuonna 1998 seurakunnan perustama Säkniemenlohkon luonnonsuojelualue. Ajatus kulkee näin: ympäristönsuojelu on tärkeää, mutta tarpeetonta. Aluetta "hoidetaankin" kovan tehometsätalouden keinoin avohakkuineen.
Muutamat savitaipalelaiset ottivat muutama vuosi sitten asian esiin keskustelussa, heidät lähes listittiin keskustelussa. Jo tuolloin huomasin "henkisen sisäsiittoisuuden", tyyliin; että kehtaatte tulla meille sanomaan.
Viimeisin haloo, jossa minäkin olen saanut osumaa, tosin vaikutuksetta, ovat tehometsänhoidolliset hakkuut kaava-alueella. Monilla aboriginaaleilla näyttää jälleen käämit palaneen, kun joku on uskaltanut arvostella.
Huvin vuoksi puiden kaataminen aikoina, jolloin puhutaan ilmastotavoitteiden mukaisista hiilinieluista ja aktiivisesta ympäristönsuojelusta, on järjetöntä. Ja on muutenkin lähimetsissä. Savitaipaleen alkuasukkaille puiden kaataminen muun muassa maiseman avaamiseksi on ilosanomaa ja normitoimintaa. Muunlaista ajattelua ei suvaita. Tähän miekkaan menee Savitaipale.
Mikä siis neuvoksi? Kunta ei ole lähtenyt sopeutumaan nopeasti alenevaan väestökehitykseen. Myöskään nuoret eivät muuta Suomen ympäristövastaisimpaan kuntaan. Kuntaan muuttaakin enää hyvin satunnaisesti pieni määrä ihmisiä ja vanhusväestön määrä kasvaa, samalla kuin työllisten määrä vähenee. Todellisin skenaario lieneekin kuntaliitos. Ja sekin suhteellisen nopeasti. Lukion lopettaminen lienee viimeinen naula. Nimittäin väestömäärän alittaessa kriittisen rajan, lukion ylläpito käy mahdottomaksi.
Itse olen aloittanut projektin veroäyrieni siirtämiseksi pois Savitaipaleen kassasta. Tieto näyttää saaneen varauksettoman kannatuksen "puhtaiden" savitaipalelaisten keskuudessa.
Mikä siis neuvoksi? Kunta ei ole lähtenyt sopeutumaan nopeasti alenevaan väestökehitykseen. Myöskään nuoret eivät muuta Suomen ympäristövastaisimpaan kuntaan. Kuntaan muuttaakin enää hyvin satunnaisesti pieni määrä ihmisiä ja vanhusväestön määrä kasvaa, samalla kuin työllisten määrä vähenee. Todellisin skenaario lieneekin kuntaliitos. Ja sekin suhteellisen nopeasti. Lukion lopettaminen lienee viimeinen naula. Nimittäin väestömäärän alittaessa kriittisen rajan, lukion ylläpito käy mahdottomaksi.
Itse olen aloittanut projektin veroäyrieni siirtämiseksi pois Savitaipaleen kassasta. Tieto näyttää saaneen varauksettoman kannatuksen "puhtaiden" savitaipalelaisten keskuudessa.
Tanhutkoot alkuperäiset savitaipalelaiset keskenään. Pidän myös jatkossakin yllä "Suomen ympäristövastaisin kunta"-teemaa, niin kauan kuin on tarvetta. Enkä lähde junalla. Savonrata rakennettiin Mäntyharjun kautta. Sekin aikanaan sössittiin.
Klikkaa auki:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti