keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

YHTEISÖN VASTUU TIETÄMÄTTÖMYYDESTÄ.

Käytiin tiukka keskustelu. Kysyttiin, että ymmärränkö miksi olen saanut monen yhteisön jäsenen vihat päälleni. Sanoin täysin ymmärtäväni ja sanoin myös pyrkineeni ulostuloissani yhteisön reaktioon. Ihan sama tässä vaiheessa minkälaiseen.

Käytän itserakentamiani tiedotuskanavia. YouTubessa on pari kanavaa ja sitten on blogi. Ne riittävät alueellisesti. Seuraajia on riittävästi, jos aamupäivällä lokaalisti raflaava juttu tulee eteeni iltapäivällä torilla. Niin, että siitä kysytään. Pyydetään selvennyksiä, näytetään keskisormea, tai ihan vaan normisti toivotellaan universumin hanuriin.

Niin on ollut jo vuosikausia. Eli läpäisen riittävästi. Jopa niin, että kunta joutuu tiedottamaan somessa vuokseni somesta.

Suututan monia, kun sanon, että tehometsätalouden mukaiset avohakkuut järviluonnon saarissa ja valuma-alueilla ovat silkkaa tyhmyyttä, joka niitä puolustettaessa muuttuu tietämättömyydestä johtuvaksi typeryydeksi ja joka lopulta leimaa niiden puolustajat idioottimaisiksi junteiksi. Toki tämä suututtaa. Sen sanoi Tanjakin, puolisoni ja sparraajani minulle. Siinä keskustelussa.

Mutta miksi toimin niin? Siksi, että on saatava muutos. Ennemmin tai myöhemmin. Mieluummin mahdollisimman nopeasti.

Maaomaisuutta voi olla monenlaista. Tuttavani sai perinnöksi suojellun suon. Hän ei sitä voi realisoida taloudellisessa ahdingossaan. Seuraavan sukupolven henkilökohtaiseen konkurssiin ajautuva ymmärtää, ettei hän voi järven saaressa avohakata omistamiensa metsien puita. Muutos tapahtuu nyt. Tätä vielä maalainen, tämän päivän metsänomistajasukupolvi ei ymmärrä. He eivät ymmärrä, että yksittäinen metsänomistaja ei saa omine  toimineen yhteisön elinympäristöä ja vesistöä tuhota. Tietämättömimmät eivät edes ymmärrä, että hakkuut valuma-alueilla ja soiden ojitukset mitään päästöjä aiheuttavat. 

Ajatus on helppo avata. Jos pienen kaivosalueen läpi virtaa joki, ei kaivosyhtiö voi, eikä saa tehdä päästöjä joen kautta vesistöön. Tai en minäkään voi nykyisin laittaa talouden jätevesiputkea kulkemaan vesistöön. On jopa ehdot lannanlevitykselle rinnepelloilla vesistöjen läheisyydessä. Ylipäätään ei vesistöä ole lupa käyttää enää kaatopaikkana. Sanktiot tulevat ja laki vuodelta 1994 ympäristövahinkojen korvaamisesta määrittelee korvaukset yhteisölle.

Jostain syystä metsänomistajat ovat ulkopuolella lain. He saavat saastuttaa hakkuiden ja soiden ojitusten aiheuttamilla päästöillä vesistöjä vapaasti. Tähän on tultava loppu. Vahingot on korvattava. Joko etukäteen, tai isommin korvauksin rangaistuksina jälkikäteen. Mikä on se erikoinen nautintaoikeus, että yksittäinen metsänomistaja voi korvauksetta aiheuttaa vahinkoa yhteisölle? Tähän on tultava loppu. Meitä on pian 8 miljardia ja elinympäristöämme on kaikin keinoin suojeltava ihmiseltä ihmiselle.

 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti