HÄNTÄ PYSTYSSÄ.

Tänään pitäisi puhua rauhasta, pyrkimisestä epä-älyllisestä sotaisuudesta kohti uusia, rauhaan perustuvia rakenteita, mutta ei puhuta. Tänään on vuorossa jotain muuta. Nostan hännän pystyyn. Nostan niin ilolla, että kissakin nousee pöydälle.

Neljän vuoden ajan olen sosiaalisessa mediassa, sen eri laidoilla, kirjoittanut ja puhunut järjettömistä lähivirkistysalueiden ja kaava-alueiden lähimetsien raiskauksista ja käytöstä talousmetsien tapaan. Olen käynyt tutustumassa, kutsuttuna, vuosikymmeniksi pilattuihin lähimetsiin, mutta myös hienosti ja asuntoalueiden viihtyvyydelle merkittävän upeasti säilytettyihin lähimetsiin pusikoineen ja puskineen. Niitä olen myös dokumentoinut ilmasta, maasta ja vesiltä.

Selväksi on käynyt kaksi keskeistä tekijää. Ensimmäinen on se, että kunnilla ja kaupungeilla on eroja. Isoja eroja. Toisilla paikkakunnilla lähimetsät ymmärretään yhä enemmän keskeisiksi asukkaiden viihtyvyydelle ja rakennetun ympäristön jäljelle jääneelle luonnon monimuotoisuudelle. Toiset paikkakunnat, vielä hetken enemmistönä, eivät ymmärrä asiasta yhtään mitään. Yhteistä näille paikkakunnille on voimakas muuttotappio, näennäiset ja kepeät yritykset parantaa vetovoimia ilman tekoja, sekä keskinkertaisuuteen perustuva ymmärryksen puute näkemyksellisuudestä tulevaisuuden suhteen. Viimeksi mainituissa kunnissa sitä ei yksinkertaisesti ole. Ihmiset karttavat yhä enemmän sellaisia kuntia. Erityisesti nuoremmat kansalaiset.

Toinen keskeinen tekijä on, lähimpään asukkaiden luontoympäristöön kohdistuvan päätöksenteon ohuus ja keskittyminen. Ympäristön tilaan vaikuttavat, vähäisinäkin pidetyt puuttumiset kuntien hallintojen taholta, tulisi lailla säätää päätöksiksi, jotka tehdään korkeimmalla päätöksenteon tasolla, ei yhden virkamiehen toimesta. On kohtuutonta virkamiestä kohtaan, mikäli prosessi lähtee yhdestä virkamiehestä ja mikäli hänen luontosuhteensa on olematon, täysin vanhakantainen, tai vääristynyt. Se on myös kohtuutonta asukkaita ja luontoa kohtaan.

Omakohtaisimmat kokemukset ovat Savitaipaleelta, kiistatta Suomen ympäristövastaisimmasta kunnasta. Siellä kaava-alueiden kunnan omistamia lähimetsiä on hakattu "metsänhoitosunnitelman" mukaisesti talousmetsinä. On lähes irvokasta katsella katujen välisten metsien tilaa, motolla käsiteltyinä yksi-ikäisiksi, risuisina, odottamassa päätehakkuuta, joka normaalisti tuonkaltaisen perkuun jälkeen tulee. Nyt näyttää siltä, ettei tule. Onneksi.

Savitaipaleella asiasta käytiin henkilöön käyvää ala-arvoista keskustelua Savitaipaleen kunnan FB-sivuilla. Keskustelu kertoo monien keskustelijoiden tasosta keskustelijoina, mutta pääasiassa heistä itsestään. Jopa naisen alapää vedettiin keskusteluun, kohdistetusti tiettyyn ihmiseen.

Nyt olen hyvin iloinen Euroopan Unionin toimista ympäristöasioissa. Itsekin sinne viestittäneenä, olen yllättynyt nopeudesta, jolla asiaan on puututtu. Toki hyvät esimerkit, muun muassa kaupunkiluonnon monimuotoistamisesta puustolla ja pusikoilla eurooppalaisissa kaupungeissa, ovat antaneet EU:n pyrkimyksille vauhtia. Tulokset ovat olleet odottamattomillakin tavoilla hyviä ja erityisesti kustannustehokkaita, lisätyn tiheän kasvuston toimiessa muun muassa melu- näkö- ja pölyesteinä.

Nyt sitten pääsin nostamaan kissanhäntää etuajassa. Jo neljä vuotta sitten sanoin näin: "Ellemme saa tappisilmäisiä virkamiehiä ja päättäjiämme kuriin lähiympäristömme tuhoamisessa, sen tekevät korkeammat voimat".
Vaikka olenkin ankaraa kritiikkiä antanut EU:lle, muun muassa talouspolitiikan hoidosta, on tässä ja muutenkin metsäasioissa kiitoksen paikka. Kiitos Euroopan Unioni!

VALLANKUMOUS

Minulla on ollut kaksi vuosikymmentä muutama harrastus yli muiden. Toinen on sinologia, Kiinan poliittiseen elämään laajennnettuna ja antropologia. Jälkimmäinen on ottamassa ajankäytöstäni yliotteen. Kehitykseen on selvä syy, antropologia kertoo ylivoimaisesti eniten ja todistusvoimaisesti siitä mitä homo sapiens lajina on tänään.

Tämä kirjoitus on monen sattuman summa. Olen lähes kuukauden kirjoittanut tekstiluonnosta ihmislajin historian suurimmasta vallankumouksesta; neoliittisesta vallankumouksesta. Huomaan kirjoittaneeni luonnoksen ensimmäiseen kappaleeseen varoituksen: "Älkää maanviljelijät ottako tekstistäni hernettä nenäänne. Kirjoitan 10.000 vuotta sitten tapahtuneesta ja tuhansia vuosia kestäneestä muutoksesta, jossa keräilijä-metsästäjäihminen muuttui maanviljelijäksi".
Tiedän, että joku pahoittaa mielensä tekstistäni maanviljelijöiden ja maanviljelyksen vähättelynä. Jos niin tapahtuu, sekin sopii. Häpeä on heidän. Tässä ei tietämättömyydestä rangaista.

Sattuma tosiaankin oli se, että valmisteltuani tavallista pitempään tekstiäni, kuulin eilen radiosta kuntosalilla "oman juttuni" kahden antropologin ja yhden historioitsijan kertomana. Ja tietenkin paremmin ja laajemmin kerrottuna. Laitan linkin tänne, Toivon, että kuuntelette.

Aluksi mittakaavaistuksia. Maa-planeetta on noin 4 miljardia vuotta vanha ja sillä on vielä toinen mokoma jäljellä ennen muuttumistaan punaiseksi jättiläiseksi ja sitten kuihtuakseen pois.
Ihmisten kaltaisten kädellisten lajien kehittyminen alkoi yleisimmän käsityksen mukaan noin 2,5 miljonaa vuotta sitten, mutta homo sapiens lajina ilmestyi vasta noin 300.000 vuotta sitten. Ihmisen historia on siis hyvin hyvin lyhyt maaplaneetan historiassa. Silmänräpäys. Aikaikkuna kutistuu entisestään, kun katsotaan viljelyn alkamista ihmisen historian aikajanalla. Se tapahtui 11.000 - 9.000 vuotta sitten, muutamien vuosituhansien aikana. Siis äärimmäisen nopeasti. Tuohon mennesssä homo sapiens oli levinnyt käytännössä kaikkialle maapallolla ja ihmisten lukumäärä oli noin 10 miljoonaa. Tuon määrän on mallinnuksissa katsottu olleen juuri sopiva planeetan kantokyvylle.

Keräilijä-metsästäjä ihminen oli yllättävänkin erilainen kuin viljelijäihminen. Myös fyysisesti. Ihminen oli 290.000 vuoden olemassaolonsa evoluution muokkaama. Homo sapiens oli kehittynyt ideaaliseksi elintavoilleen. Muutos, viljelyn aloittaminen, joka alkoi yllättävänkin yhtä aikaa nykyisen Pakistanin alueella, Etiopian seuduilla ja Meksikossa aiheutti täydellisen muutoksen koko ihmislajille, eivätkä muutokset olleet lainkaan hyviä. Syntyi liikakansoitusta, nälänhätiä, syntyi yhteiskuntarakenteita, syntyi eriarvoisuus, syntyi maanomistajuus, alkoi luonnon kuluminen yhteisöiden toimesta, syntyi jäteongelma, syntyi köyhällistöt, mutta erityisesti syntyi uusia sairauksia uuden pääasiallisen ravinnon vuoksi, jonka pääasiallinen sisältö oli viljapohjaista hiilihydraattia. Nopean muutoksen aiheuttamaista sairauksista kärsimme edelleen. Emme ole ehtineet soputua. Skandinaviassa siirryttiin osaksi maanviljelyyn noin 6000 vuotta sitten jääkauden eteläisen jäärajan vetäytyessä pohjoiseen.

On paradoksaalista, että tänään Suomessa maatalous on loppumassa merkitsevässä mittakaavassa. Näillä aikajanoilla ei ole merkitystä, että kuinka kauan kaupallista maanviljelystä Suomessa on. Onko vielä 20, vai 70 vuotta, on täysin merkityksetöntä. Yhteiskuntien kehitys, joissa ravinnontuotantoa eri muodoissaan pidetään itsestäänselvyytenä, on tuotannon skaalautuessa ja tuotannon mittareiden painoarvojen siirryttyä tuotannon määristä rahallisten arvojen määriin, merkinnyt myös tuotannontekijöiden muuttumista rahalla mitattaviksi. Ravinnontuotanto ei ole siis itsestäänselvyys, eikä viljely ole enää viljelijän omissa käsissä. Yhteiskuntien muu kehitys vaikuttaa maatalouden tuotantoon, sen modernien kannattavuuslaskelmien perusteella. Ilmiö on ihmisen historiaa tarkasteltaessa uusi. Tässä ja nyt.

Tämän tien päässä näkyykin, eri mallien mukaan, täydellinen romahdus, myös malleissa, jotka ovat kaikkein yksinkertaisimpia ja puhdistettu muun muassa suursodista. Optimistisimmat mallit puhuvat noin tuhannesta vuodesta, mikäli tehomaatalous, joka on muun muassa veden, energian ja lannotteiden puutteen vuoksi loppumassa perinteisillä tuotantoalueilla, saadaan siirrettyä nykyisten kuokkatalouksien alueelle. Mallia kuitenkin pidetään yltiöoptimistisena ja samaan hengenvetoon ennustetaan ihmispolulaation kokonaismäärän täydellistä romahdusta. Sen seurauksena on joidenkin tutkijoiden mielestä nähtävissä vielä ihmisen kokonaishistoriaan nähden pieni jatkoaika.

Todella toivon, että tähän alustukseen liittyen kuuntelette seuraavan:
https://areena.yle.fi/audio/1-50679027
 

JAKOLINJOJA

Maailmassa on tapahtunut 2000-luvulla niin käsittämätön varallisuuksien kertyminen yhä harvempiin käsiin, että hyvin harva ihminen asian lähellekään ymmärtää, tai osaa asettaa mittakaavaan. Tämä jakolinja on sosiaaliantropologian näkökulmasta erittäin mielenkiintoinen, sillä lähes koko ihmislajin enemmistö kuuluu siihen puoleen, jolla globaalissa kontekstissa ei varallisuutta ole. Hyvin harvat ihmiset omistavat kaksi kolmasosaa kaikesta varallisuudesta. Tarkastelussa pitää muistaa velan merkitys tarkasteltaessa varallisuusarvoja. Voit omistaa Kuusisaaressa villan, jota hallitset ja liisatun yksityisjetin, mutta et omista niitä. Omistus usein miten on toisella puolella planeettaa. Et siis ole varallisuutta kerännyt varakas, onnekas ehkä kuitenkin. 

Varallisuuksien kasaantuminen on ollut Suomessakin voimakasta viime vuosikymmenet ja nyt pandemian ja inflaation aika kiihdyttää kehitystä. Sen sijaan palkkojen eriytyminen on ollut maltillisempaa. Tuloerot ovat kasvaneet, mutta eivät kuitenkaan varallisuuserojen kehittymisen tahtiin. 
 
Osittain edellisessä kappaleessa mainituista syistä Suomi on jakautumassa yhä voimakkaammin terveyspalveluita hyvin saaviin ja huonosti saaviin väestöryhmiin. Kuitenkin suuri osasyy on järjestelmän virhe. Yksityinen sektori hoitaa jo nyt työterveyslainsäädännön myötä työikäisen työssä käyvän väestön perusterveydenhoidon ja julkinen lisäksi erikoissairaanhoidon. Yksityinen puoli hoitaa myös suuren määrän maksukykyisen väestönosan erikoissairaanhoidosta. Yksityisiä palveluita voi ostaa suoraan rahalla, tai erilaisin vakuutusjärjestelyin. Vakuutusmaksut kasvavat nopeasti kuudenkymmenen ikävuoden jälkeen ja vain varakkaimmalla neljänneksellä väestöstä on niihin varaa. Ne ajat ovat takana, jolloin vuorineuvos ja alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön toipuivat suurista leikkauksista samassa potilashuoneessa. Räikeimmin eriytyminen tulee esiin kalliissa erikoishoidoissa, joita voi enää saada vain yksityisen puolen sairaaloissa. Näin on laita muun muassa uusimpien ja tehokkaimpien syöpähoitojen suhteen. Julkinen perusterveyden huolto on edelleenkin jäämässä vähävaraisen, työssä käymättömän kansanosan palveluksi. Tosiasia tietenkin aiheuttaa poliittista painetta. 
 
Uusin jakolinja syntyi D. Trumpin vaalitappion jälkeen syntyneen Q Anon-liikkeen synnyttyä, eli lähes kaiken yleisesti hyväksytyn kieltäjät. Tuosta liikkeestä myös sikiää pääosa ilmasto- ja rokotevastaisuudesta. Koko pandemiaahan ei ole heidän mukaansa olemassakaan, rokotukset ylimaallinen salahanke ja 5g-verkot aktivoivat rokotteen mukana saatavan nanosirun. Eikä ilmastonmuutos ole kuin suuri huijaus. En kirjoita enempää yksityiskohdista, jokainen voi kuunnella halutessaan Q Anonista, vaikkapa Yle Areenan radio-ohjelmista. Joka tapauksessa tämä on uusi jakolinja Suomessakin, monien jakojen sisällä. 
 
Uusin jakolinja, joka osittain menee ensimmäisen kappaleen sisään on inflaatio. Katsellessani vanhoja kirjoituksiani ja vlogauksiani huomaan puhuneen inflaation mahdollisuudesta jo kolme vuotta sitten keskuspankkien ryhdyttyä pumppaamaan katteetonta rahaa valtioiden talouksiin. On uskomatonta, että keskustalainen presidenttiehdokas ja Suomen pankin pääjohtaja O. Rehn puhui vielä juuri ennen vuodenvaihdetta inflaatiopiikin olevan hetkellinen, josta tavallisen kansalaisen ei juurikaan tarvitse huolestua ja siihen liittyvä mahdollinen korkojen nousu on jossain horisontissa. 

Yhdysvalloista tuli tänään uusi tammikuun inflaatioluku. Se on 7,5 %. Neljäänkymmeneen vuoteen ei ole nähty yhtä korkeita lukuja. Monet tunnetutkin taloustieteilijät ovat nyt hiljaa ja monet heistä häpeissään, vaikkakin kunniallinen häpeän tunne on maailmasta katoamassa, siinä missä monet lajitkin. Tosin monen eksaktia tutkimusta tekevän mielestä taloustiede ei edes ole mikään tiede. Olen samaa mieltä. 

 Suomessa inflaatio lähennä syventää kahta vanhaa ja tuttua jakolinjaa, nimittäin varakkaan neljänneksen ja muun väestön välistä kuilua, mutta myös kaupunkilaisväestön ja maalaisten välistä kuilua. Jo nyt nähdään energiapainotetulla noin 5 prosentin kokonaisinflaatiolla seurauksia. Maalla asuminen kallistuu suhteessa kaupunkilaisiin huomattavasti enemmän. Seuraukset tulevat kiihdyttämään rakennemuutosta, pakon edessä. Kun ei ole varaa vaikkapa auton ylläpitoon, on hakeuduttava kaupunkeihin. Samalla tulee maataloustuotanto jäämään marginaaliin kasvavien tuotantokustannusten myötä jo nyt pääosin kannattamattomassa olosuhteessa. Kirjoittaessani tästä aiemmin rakennemuutostekstieni myötä, sain lähinnä ivaa osakseni. 
 
Inflaatio ei tule olemaan hetkellinen ja tuskin kesään mennessä pääsemme EKP:n kahden prosentin tavoitetasolle. Siitä pitävät huolet raaka-aineiden saatavuus, sotateollisuuden massiivinen hamstraus ja erityisesti kiinalaisten maailmanlaajuisen kaivosteollisuuden tuotannon virtaaminen Kiinaan. Näin tapahtuu muiden muassa kuparin ja maametallien suhteen. On myös merkkejä uudenlaisen protektionismin syntymisestä. Kiinasta on kuultu puheenvuoroja, että saattaa koittaa päivä, jolloin Kiina joutuu sopeuttamaan tuotantonsa vain kotimarkkinoille. Näin tapahtuessa hyllyt tyhjenisivät muualla maailmassa ja globaali logistiikkarakenne menisi kertaheitolla uusiksi. Ovat paikoin tyhjentyneet jo nytkin. Myös yhä nopeammin kolminapaistuva maailma on erittäin herkkä poliittisille häiriöille ja jopa sodan uhalle. Siinä tapauksessa seuraukset olisivat dramaattisia koko maailman globaalille kauppajärjestelmälle ja sitä myöten jokaiselle ihmiselle. Erityisesti kuumeneva ja jakautuva

amerikkalainen yhteiskunta tulee olemaan ongelma

Koko muulle maailmalle.
 
Suomessa elämme parhaillaan aikaa, jolloin energiainflaatio on menossa hintoihin. Kallistuva energia aiheuttaa hintapaineita tuotannossa ja kuljetuksissa ja ne siirtyvät kuluttajahintoihin. Ensimmäisiä korotuksia on nähtävissä muuallakin. Viimeisenä tulee palvelusektori, mutta vuorenvarmasti tulee. Asumiseen inflaatio vaikuttaa kaikilla, mutta kuten aiemmin tuli ilmi, erityisesti maaseudulla. Tänään kuulin hiipuvasta autokaupasta. Asian kääntöpuoli ovat palkat ja eläkkeet, erityisesti niiden alentuva ostovoima. Kirjoitin täällä tästä ihmettelyni Stora Enson tehtyä viisaasti sopimuksen kauan ennen mitään deadlineä. Työntekijäpuoli teki sopimuksen noin kahden prosentin tasolla kahdeksi vuodeksi ja osan kolmatta hieman pienemmällä prosentilla. Inflaatio jäi huomioimatta. Työnantajapuoli kykenee inflaatiota siirtämään lopputuotteen hintaan, työntekijää ei auta äitimariakaan. Inflaatio onkin mitä mainioin tapa tehdä maasta vuosikymmenessä, inflaation jatkuessa, halvan palkkatason raaka-aineita tuottava maa. Herrat nauraa ja karavaani kulkee.