V. PUTININ KAATUMINEN TULEE YLLÄTYKSENÄ.

Jos kuuntelee V. Putinin muutaman päivän takaisen puheen keskeiset kohdat kolmeen kertaan ja jonka puheen pitoaika käy yksiin sodan aloittamispäivämäärän kanssa, voi huomata Venäjän diktaattorin puheessa  muutoksen. Erityisoperaatio on vaihtumassa sodaksi, maan talous otettiin esille ja kansan uskollisuutta hallintoaan kohtaan vakuuteltiin, mutta myös penättiin. Oligarkeista Putin löysi jo julkisesti pettureita. Ympyrä sulkeutuu.

Ennustan Kremlin nykyisen hallinnon kaatuvan yllättävästi. Vaihtoehtoja kaatumiselle on useita, mutta silti Putinin syrjäytyminen on jo laulun arvoinen; se on sävelletty, mutta sanoitus puuttuu. Venäjän Ukrainaan hyökkäystä edeltäneet helmikuun 24. päivän aamuyön tuntien tapahtumat vuonna 2022  ja muutamat päivät ennen sitä uskoakseni kertovat tulevaisuuden legendaa Stalinin inkarnaatiosta ja Kremlin kaatumisesta, mutta eivät välttämättä vielä sodan loppumisesta. Keskenään kilpailevat ryhmät, lähinnä sotaa kannattavat ja paluuta entiseen haikailevat ryhmät tulevat ottamaan yhteen, joko kulissien takana, tai aivan avoimesti ja jopa asein. Venäjällä toimii useita "yksityisarmeijoita" Wagner-sotilaiden lisäksi ja niitä parhaillaan vahvistetaan. Tosin Wagner-organisaatiota jo pyritään Kremlin suunnalta suitsimaan liiallisen poliittisen merkittävyyden vuoksi.

Ennustaessani uskon "ympyrän sulkeutuvan". Kun Venäjän tärkeimmät oligarkit kuulivat hyökkäyksestä Ukrainaan, monet vain tunteja ennen, tapahtui jotain, mikä todennäköisesti tulee vaikuttamaan historian kulkuun, jos ei suoraana, niin ainakin välillisesti: montaa heistä lyötiin puulla päähän ja he menettivät uskonsa. Oligarkien valta tule ymmärtää venäläisen yhteiskunnan taloudellisena valtana ja ymmärtää, ettei yhden miehen syrjäyttäminen riitä heitä pääsemään toivomaansa lopputulokseen. Heidän onkin ensin kukistettava muu poliittinen valta. Tämä on hidaste, aika jota parhaillaan elämme. Venäjällä ei riitä, että saadaan "hallintaan", vaan täytyy täysin eliminoida. Se kuuluu historialliseen jatkumoon. Tosin tuo jatkumo on tulossa yhden ajanjaksonsa päähän, sillä läpi historiansa Venäjällä poliittisen muutoksen takana ovat olleet tyytymättömät työläiset, sotaansa kyllästyneet sotilaat, tai kaduille lähteneet äidit ja mummot. Tänään muutosta hakee murto-osa kansasta, mutta jonka hallussa on lähes kaikki teollinen tuotanto, kauppa ja palvelut, sekä sen myötä kaikki taloudellinen valta. Toisaalta kansan suuri enemmistö seisoo Kremlin hallinnon takana, lähinnä tiedotusvälineiden vuosia jatkuneen disinformaation vuoksi.

Muutoksen lähestymisestä kertovat myös yhä useammat "vuodot", joista monet on pystytty todentamaan oikeiksi, sekä monien poliittista ja taloudellista valtaa edustavien venäläisten pakenemiset maastaan. On jopa vuodettu asiakirjoja, kuten Venäjän pyrkimyksistä kertova asiakirja, jossa kerrotaan Venäjän uudet rajat Ukrainan valtaamisen jälkeen. Sen aitoudesta on kansainvälisessä mediassa kuitenkin esitetty epäilyjä. Muutoksen prosessin keskeinen evidenssi itselleni kuitenkin on, palatakseni takaisin Putinin puheeseen, hänen pelkonsa kansallisen yhtenäisyyden menettämisestä ja joidenkin nimeltä mainitsemattomien oligarkien haukkuminen pettureiksi. "Pettureiden" pääsiäinen lähestyy. Heidän kultaiset faberge munansa ovat holveissa, mutta vieraiden maiden holveissa jäädytettyinä vuosikymmeniksi, jopa mahdollisesti lopullisesti. Nyt on noitien vuoro Venäjällä.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009417239.html

ÄNKYRÄT JA METSIEN KASVU

Minä ja kaltaiseni änkyrät olemme jo puolitoista vuosikymmentä ihmetelleet, varoitelleet ja tuominneet metsiemme käytön kulttuuria ja sen pysähtyneisyyttä. Olemme pääsääntöisesti tarkastelleet asiaa kolmelta kantilta: miltä maisemaa näyttää ja tuntuu, mitkä ovat metsienkäytön biodiversiteettivaikutukset ja kolmanneksi mitä ovat "metsien hoidon" vaikutukset muuhun luontoomme suoraan ja välillisesti. Näin esimerkiksi suo- ja järviluontomme tilaan ja niiden myötä välillisiin vaikutuksiin muihin biotooppeihin ja niiden organismeihin.

Viimeisen vuoden aikana on asiasta alkanut tulla tutkimustietoa. On havaittu aukottomasti, että metsiemme kasvu on vähentynyt ja vähentyy väärien ja liiallisten metsänkäsittelytoimien vuoksi. Vielä muutama vuosi sitten tutkimustieto kyseenalaistettiin muun muassa keskustalaisten maatalousministerien toimesta käytäessä yksioikoista keskustelua suurimmista mahdollisista hakkuumääristä maamme metsissä. Nyt on ääni kellossa muuttunut, kun metsäteollisuus näkee uhkia raaka-aineensa saannissa jo lähitulevaisuudessa. 

Ahneusfaktori on läpäissyt koko metsäsektorin ja se näkyy nyt ja tunnustetaan. Silti vieläkään ei metsästä tuloksensa saava metsäteollisuus tarkastele metsiemme tilaa muuten kuin rahan näkökulmasta. Ei luonnon ei ihmisen näkökulmasta suoraan, vaan vain rahan kautta. Tästä tosiasiasta kertoo järviemme ja soidemme edelleen huonontuva tila. Nekin ovat viime aikaisissa tutkimuksissa näytetty kiistatta olevan sidoksissa suo- ja metsätalouteen.

https://yle.fi/a/74-20018563?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share

KURI JA JÄRJESTYS.

Voi olla, että ymmärrykseni on samalla tasolla kuin ministerillä, joka sanoi näin: "Ymmärrykseni mukaan Unkarin ratifiointi on valmis joulukuun aikana”. Näin totesi ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) marraskuun alussa. Tai että voin sanoa jotain kriittistä koulujärjestelmästämme ja liittää sen, löytäen kausaalisuutta, lisääntyvään jengiväkivaltaan, ilman että tekstini lopussa olisi aukoton lähdeluettelo. Ihan vaan tässä hiljennyn ja ajattelen. Aloitan kansakoulusta, jossa opettaja lukitsi minut ja kaksi toveriani perunakellariin, lähti kokoukseen ja unohti sinne. 

Tohtori Aino Saarisen väitöskirja Suomen heikentyneistä oppimistuloksista aiheutti pari vuotta sitten valtavan porun.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009365393.html

Keskeinen tulos Saarisen tutkimuksessa lienee se, ettei koulua aivan fyysisesti, mutta ei myöskään sisällöllisesti ole kehitetty tutkimustietoon perustuen. Kouluissa sohvineen, isoine avotiloineen on melkoinen härdelli päällä. Tapakasvatukseen ei juuri puututa ja oppilas voi luokassa haahuilla levottomasti ulkovaatteet ja lippis päässä, parhaimmillaan merkkivaatteen huppu silmille vedettynä. Eikä omaan, analyyttiseen ajatteluun juuri ole tarvetta, siihen alunperin tähtäävästä opetussuunnitelmasta huolimatta ja opettaja on useinkin vain aikuinen, jolla ei ole auktoriteettia, muodollisesta auktoriteetista puhumattakaan. Älypuhelimet ja täppärit ovat ripustaneet aivot narikkaan, läksyjä ei juuri tule, eikä niitä tehtäisikään ja kirjat ovat historiallinen jäänne. Näillä tänään mennään.

Koulukeskustelu ryöpsähti Suomen huonontuneiden oppimistulosten myötä. Olemme pudonneet keskikastiin, kompukseen Turkin kanssa. Sen sijaan naapurimme Viro, jossa muun muassa suositaan huomattavasti opettajakeskeisempää opetuksen järjestelyä, on noussut kärkitiloille.

Psykologian emeritaprofessori  Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo erojen kasvavan opetusryhmien sisällä. Hänen mukaansa olemme menossa vauhdilla kohti luokkayhteiskuntaa, jonka yhteiskunnallista kehitystä koulu avittaa. Tässä yhteydessä on paljon puhuttu inkluusiosta. Inkluusiossa on kyse tasa-arvoon pohjaavasta kasvatuksesta ja koulutuksesta, jossa mahdollistetaan osallisuus ja johon kaikkia kannustetaan ja ohjataan. Tämän lisäksi syrjimisen käytännöt ovat poissa ja yhdenvertaisuuden periaatetta tutkitaan ja noudatetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hitaammin kehittyvät, lievästi kehitysvammaiset, adhd-lapset, agressioita omaavat, epäsosiaaliseen käytökseen taipuvaiset, opetuskieltä ymmärtämättömät maahanmuuttajataustaiset lapset ja ihan normihäiriköt mahtuvat samaan opetusryhmään. Ajatus on hieno, mutta mittaustulokset oppimistasojen saavuttamisesta kertovat muusta. Onkin niin, että tietoinen segretaatio oppilaiden ryhmäyttämisessä lienee kuitenkin parempi vaihtoehto kuin segretaatio koulunkäymisen tuloksena.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009333148.html 

Kuuntelin tänään ( 14.2. ) A-Studion keskustelua jengiväkivallasta. Ilahdutti suomalaistaustaisen ruotsalaisen tutkijan voimakas kannanotto suoraan ruotsalaista koululaitosta kohtaan. Lyhyesti sanottuna hänen mukaansa sieltä puuttuu kuri ja järjestys. Oppilaat jo koulussa opetetaan siihen, ettei yhteiskunnassakaan sen isommin tarvitse laista ja sääntöpohjaisesta järjestyksestä välittää. Näen asian samoin.

Tästä onkin hyvä palata perunakellariin. Lauri söi hillot, Olli yritti särkeä ovea ja minä tein molempia. Opettajan rouva päästi kotiin, kun oli kuullut metelöinnin. Se oli aikaa, jolloin koululla oli vielä kasvatusvastuuta. Opettajan tullessa luokkaan noustiin seisomaan, vastatessa noustiin seisomaan, eikä pipo päässä syöty syksyllä yhdessä poimituista puolukoista tehtyä vispipuuroa, saati että olisi opettajalle haistateltu. Perunakellariin pönkällä lukitseminen oli tietenkin ylilyönti, mutta en ainakaan minä sen vuoksi ole painajaisia nähnyt, saati terapiaa tarvinnut. Ollista ja Laurista en tiedä.

Oppimistori