Minä ja kaltaiseni änkyrät olemme jo puolitoista vuosikymmentä ihmetelleet, varoitelleet ja tuominneet metsiemme käytön kulttuuria ja sen pysähtyneisyyttä. Olemme pääsääntöisesti tarkastelleet asiaa kolmelta kantilta: miltä maisemaa näyttää ja tuntuu, mitkä ovat metsienkäytön biodiversiteettivaikutukset ja kolmanneksi mitä ovat "metsien hoidon" vaikutukset muuhun luontoomme suoraan ja välillisesti. Näin esimerkiksi suo- ja järviluontomme tilaan ja niiden myötä välillisiin vaikutuksiin muihin biotooppeihin ja niiden organismeihin.
Viimeisen vuoden aikana on asiasta alkanut tulla tutkimustietoa. On havaittu aukottomasti, että metsiemme kasvu on vähentynyt ja vähentyy väärien ja liiallisten metsänkäsittelytoimien vuoksi. Vielä muutama vuosi sitten tutkimustieto kyseenalaistettiin muun muassa keskustalaisten maatalousministerien toimesta käytäessä yksioikoista keskustelua suurimmista mahdollisista hakkuumääristä maamme metsissä. Nyt on ääni kellossa muuttunut, kun metsäteollisuus näkee uhkia raaka-aineensa saannissa jo lähitulevaisuudessa.
Ahneusfaktori on läpäissyt koko metsäsektorin ja se näkyy nyt ja tunnustetaan. Silti vieläkään ei metsästä tuloksensa saava metsäteollisuus tarkastele metsiemme tilaa muuten kuin rahan näkökulmasta. Ei luonnon ei ihmisen näkökulmasta suoraan, vaan vain rahan kautta. Tästä tosiasiasta kertoo järviemme ja soidemme edelleen huonontuva tila. Nekin ovat viime aikaisissa tutkimuksissa näytetty kiistatta olevan sidoksissa suo- ja metsätalouteen.
https://yle.fi/a/74-20018563?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti