P. ORPO, ANARKOKAPITALISTI, VAI MINARKISMIN YSTÄVÄ?

Olen tänään pyrkinyt pääsemään valtiovarainministeri P. Orpon ajatuksiin. Metodini oli yksinkertainen. Kirjoitin ylös kymmenen P. Orpon viime vuoden aikana mielestäni eniten käyttämää teesiä, jotka ovat muuttuneet halvoiksi sloganeiksi. Yllätyin.

Otan esimerkin. Lähes kaikissa julkisissa keskusteluissa ja haastatteluissa P. Orpo kertoo, että hallitus on luonut 130.000 työpaikkaa ja työllisyysaste on nostettu tavoitteeseen, 72 prosenttiin. Joskus hän kertoo, että 170.000 uutta työpaikkaa on luotu. Suuremman luvun esittäminen edellyttää, että live-kuulijoissa ei ole riittävällä tietopohjalla varustettua faktantarkastajaa. Tähän P. Orpolla on hyvä vainu. Kuulijakunnan nopea analysointi on "hyvälle" poliitikolle tärkeä kyky.

Lukujen esittämisen jälkeen P. Orpo eläytyy draamankaaren loppuhuipennukseen. Hän kysyy kuulijoilta vähäeleisen surkena, mutta suurieleisesti, että eikö teille mikään riitä. Analyyttiseen keskusteluun P. Orpo ei kykene. Ei alkuunkaan.

Vastaavia P. Orpon teesejä keräsin yhdeksän muuta. Lopuksi jouduin miettimään niille yhteistä tekijää. Se ei ollut ihmisroskat. Se oli varattu eräälle toiselle kokoomuslaiselle poliitikolle, joka sai yksityisestä hoivayrityksestä potkut. Ihmisroskista puhunut poliitikko on nyttemmin aloittanut vaalikampanjan päästäkseen Kokoomuksen listoilta ihmisroskilla Eduskuntaan. Poliittista julkisuutta on negatiivinenkin julkisuus.

P. Orpo sen sijaan lanseerasi ihmisroskille poliittisessa kielenkäytössä synonyymin. Kyvyttömät. The Incapables. Kyvyttömät ihmiset ovat P. Orpon teesien liima. Ihmisroskat ovat osa kyvyttömiä, sillä P. Orpo tarvitsee isomman rytmiryhmän valtakunnanpoliitikkona.

Jouduin hetken miettimään, kumman toisiaan lähellä olevan poliittisen koulukunnan puhdasverinen kannattaja P. Orpo on. Osin tietämättään, osin tyhmyyttään. Onko minarkisti, vai anarkokapitalisti?

Johtopäätökseen oli suhteellisen helppo päätyä. P. Orpo on minarkisti. Minimalistisen yövartiovaltion rusoposkinen kannattaja toispualelt jokkee.

Opin mukaan valtion on panostettava ideaalitilassa runsaasti asevoimaan ja jossain määrin oikeuslaitokseen. Vankilat kuitenkin on yksityistettävä. Talouselämän on voitava toimia nolla-sääntelyllä täysin pidikkeettömästi. Uusorjallisto pidetään minimiresurssein tuotannontekijänä. Keskiluokkaa ei ole.

Minarkisti-yhteiskunta on yhteiskunta, jota kohti Suomea johdonmuksisesti nyt viedään. Sitä haluaa suuri osa suomalaisista. Kokoomuksella on noin 20% kannatus. Keskustapuolueen 15% kannatus tulee laskea  kylkeen ja mukaan minarkistien kesäjuhlien vahvuuteen J. Sipilän johdolla. Ilmeisesti minarkisti P. Orpollakin on itselläänkin kannatus. Kuohittuaan ay-liikeen kannatus tulee olemaan nykyistä isompi. Komissaariainesta. Niistä paikoistahan kansa ei enää pääse äänestämään. Komissaariainesta.

BTW, jokainen voi tykönään miettiä,

onko irtisanomiskynnys ylipäätään Suomessakaan korkealla. Tässähän juuri  ykskantaan irtisanottiin Helsinki-Vantaan lentokentällä turvayhtiön työntekijä hänen pidettyään rintapielessä  syöpäkampanjan Roosa-nauhaa.

OBAMA, ORPO JA T. ENBUSKE KANSALLISENA PYSÄKÖINTIPÄIVÄNÄ

Tänään lauantaina, 29.9., kansallisena Pysäköintipäivänä, Tuomas Enbuske kirjoittaa Iltalehdessä Obamasta. Ja vähän muustakin.

Mies petraa kirjoittamisessaan. Enbuske on ylittänyt oman rohkeutensa. Kirjoittaa itsestään välittämättä, suhteessa lukijoihin, mutta samalla välittää nyt itsestään oikeasti. Irtoaa oikeasti ja aidosti sovinnaisuudestaan. Lukijoidenkin sovinnaisuudesta. Se meillä on yhteistä. Siis minulla ja T. Enbuskella. Muuta ei olekaan.

Petteri Orpo on valahtanut säälittävästä Don Quijote-ritaristereotypiasta aseenkantajaksi, Sanco Panzaksi. On olevinaan ovela. Kaakki-Rosinanteksi tuskin eläessään yltää. Tai oli valahtanut, hänen tultuaan valituksi Kokoomuksen puoluejohtajaksi. Mies maistui tuolloin minulle yhtä vähän kuin mielipide kesä- tai talviajasta nyt.  Huolimatta siitä, että minulla on lähes kaikkeen olevaiseen ja olemattomaan mielipide. Yhteen kesä- tai talviaikaan ei ole vieläkään. Eikä aikaan ylipäätään.

No nyt sellainen minulla on P. Orpostakin. Täyspaska poliitikko. Ihmettelee pääsääntöisesti tätänykyä lähes kaikkea. Tänään ihmettelee, että politiikanteko Suomessa on kärjistynyttä ja yhteistyöhön ei kyetä. Politiikanteko hänelle on ihmettelyä ja mantrojen toistoa omista tekemisistään. Ja tietenkin isoa epärehellisyyttä, ainakin meikän vinkkelistä arvioituna. Poliittinen, sokea ismiusko on aina minulle sitä.

Aivan. P. Orpon arvio yhteistyöstä on totta, mutta ihmettely olisi voitu jättää lausumatta. Nimittäin poliittinen sekasorto massiivisine lakonuhkineen johtuu, lähes kokonaan, edustamansa ideologian arrogantista tuuppaamisesta piippuun.

Markkinafundalismin läpitunkemana hän haluaa, että köyhät köyhtyvät, ja että erityisesti rikkaat rikastuvat, ja että maailman tila kulkee päivä päivältä yhä nopeammin kohti loppuaan, jatkuvaan kasvuun uskoen. Näinhän tässä, ihan asiaa kiistämättäkin, on käymässä. De facto. Tai sitten P. Orpo on tyhmä. Ja onkin. Kauniimmin sanottuna vähän yksinkertainen. Mutta tyhmänä ministerinä on lajillemme ja Suomelle äärimmäisen vaarallinen. Ja tyhmänä pidän myös valitsijoitaan.