perjantai 30. marraskuuta 2018

RAINO LAVIKKALAN MIELIPIDEKIRJOITUKSEEN KOMMENTTI

Panen tänne kommenttini, osumaa omiin. Kirjoitin sen aamulla Savitaipaleella ilmestyvään Länsi-Saimaan Sanomien verkkolehteen. Siellä Raino Lavikkala kirjoitti hyvän metsäaiheisen tekstin. Toimitus ei kuitenkaan ole kommenttitekstiäni julkaissut alkuiltapäivään mennessä. Taisi tulla liian pitkä. Ja kommentoin vähän yli. Olisi tietenkin pitänyt pystyä kommentoimaan metsätutkimusta. Mutta näissä "nopeissa" on tarve liittää jotain muutakin kontekstiin. Minkä sitä itselleni voin. Ei ainakaan harmita. Ettei tullut sanottua. Ja ihan asiasta koko juttu. Kertaus on tärkeää. Etteivät ihmiset unohda. En päästä unohtamaa.

Ei se mitään. Minä tuplaan tekstien määrän. Toinen ainakin julkaistaan.

P. S. Aamulla 1.12. huomasin, että oli julkaistu. Olisi voinut em. syistä jäädä julkaisemattakin. No, toisaalta, ihan kivaa palautetta on sähköpostiin tullut. Kiitos! Niin ja kiitos lehdelle.

-----------------

LS 30.11.18
Anne Hömppi-Keräselle ja Raino Lavikkalalle kiitos metsäasioiden tarkastelusta laajassa viitekehyksessä tietämyksensä pohjalta. Metsä on todellakin paljon muutakin kuin metsäklusterin tuotantoketjussa yksi irrallinen, mutta keskeisin,  jättivoittoja tuottava tuotannontekijä.

Sallimme viedä puumme selluna Kiinaan, mutta kiroamme, jos "afrikkalainen" kaivoslaki sallii tehdä takapihallemme jättimontun, ja antaa viedä maan rikkaudet pois, edes verottamatta. 

Pragmaattisena ihmisenä ja itsekin metsänomistajana näen sen tyhmyyden seuraukset, jonka täysin tarpeeton ja virheellinen metsien käyttö  aiheuttaa ympäristöllemme. Useimmat suomalaiset jo näkevät. Mutta en todellakaan olisi, niin kuin virheellisesti, lähinnä selkäni takana, on väitetty, lopettamassa puun käyttöä teollisuutemme tarpeisiin. Sen sijaan, olisin muuttamassa metsäteollisuuden rakennetta puolijalosteesta, eli sellusta sahateollisuuden ja korkeamman jalostusasteen lopputuotteiksi. Enkä kuutiotakaan lisäisi nykyiseen kokonaishakkuusuoritteeseen niin kuin nykyinen hallituksemme haluaa. Paikallisesti päinvastoin. Lisäksi biopolttoaineita puumassasta tekevä teollisuus on käynnissä olevassa energiamurroksessa luontoa tuhoavaa teollisuutta. Eli ei sitä.

Tutkimukset osoittavat, niitäkin on, että jatkuvan kasvatuksen menetelmä antaa alkutuotannossa parhaan katteen. Toistaiseksi virallinen, metsäteollisuuteen ja sen logistiseen järjestelmään sitoutunut asiantuntijuus puhuu edelleen päätehakkuisiin perustuvan "metsänhoidon" puolesta. Suoritteet sen kertovat. Tämä on vain siten ymmärrettävissä, että koko korjuun logistinen ketju on rakennettu teollisuuden ehdoilla mahdollisimman kustannustehokkaaksi. Sitä se onkin, mutta vain metsäteollisuudelle. Ei metsänomistajalle, eikä ympäristöllemme.

Kun puhuin virheellisestä metsien käytöstä, esimerkiksi käy, taas kerran, kun paikallislehdessä keskustellaan, Savitaipaleen seurakunnan avohakkuut Hullasmäessä ja Säkniemenlohkon luonnonsuojelualueella, tai hakkuut Suomensalon saaressa. Eikö kirkollisvero ja seurakuntalaisten vapaaehtoinen työ riitä? Onko toiminta mitoitettu liian suureksi? Vaatiiko "Sananjulistus" tehometsätaloutta? Eikö pelätä, että Kirkon jäsenkato etenee siinä missä metsäkato?

Tarpeettomia luonnon ja ihmisten kannalta ovat myös hakkuusuunnitelmat ja niiden mahdollinen toteutus  Lehtisensaaressa Antti Matikan säätiön  mailla. Antamatta kirveen iskeä viiteen sataan vuoteen tehtäisiin lapsillemme suurempi palvelus kuin nopeat pikavoitot. Toisinkin siis voitasiin toimia. Turha muuta on väittää. Kyse on arvoista tässä kohtaa.

Tuntuukin lähes koomiselta, että maksetaan "vauvatonneja" kunnassamme ja toivotaan kuntaan muuttavan nuoriapareja. Muuttoa olisinkin voinut uskoa tapahtuvan, jos olisimme pitäneet kiinni lähimetsistämme ja yhäkin tummenevista vesistämme. Etelä-Suomen puhtain ja ympäristöystävällisin kunta, jossa teot näkyvät, olisi voinut olla sellainen vetovoimatekijä, joka nuoria olisi seutukunnalle vetänyt. Siinä kontekstissa kallis valokaapelikin olisi saanut uuden ja tärkeän merkityksen. Nyt väki vähenee kiihtyvällä vauhdilla ja "sote-uudistus" maakuntamalleineen tyhjentää käytännössä alueen lopullisesti nopeammin kuin arvaammekaan. Ja kunta vain jatkaa olkien kohauttelua ja toivoo jotain hyviä asioita tapahtuviksi. No toivotaan!

POLIITIKOT AKTIVOITUVAT

Kirjoitin eilen, 29.11. Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalle takarivin kansanedustajien aktivoitumisesta sosiaalisessa mediassa. Se tuntuu minusta lähes yht' äkkiä tulleessaan väkinäiseltä.
Tässä teksti talteen hetkeksi tänne. Papuryskäärön arvoinen ei sentään ole.

-------------

POLIITIKON ON TEHTÄVÄ, MITÄ POLIITIKON ON TEHTÄVÄ

29.11.2018 19:17 Arto Bäcklund 1 kommentti
Istuvat kansanedustajat ovat nousseet. Nousseet kuin kuolleista. Tänäänkin tällä alustalla monet kansanedustajat kertovat olemassaolostaan.

Kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää. Uudelleenvalituksi tulemisen kamppailu on juuri nyt erityisen julmaa, sillä poliittisen kannatuksen muutokset syövät ihmisiä.
Dostojevskin "Rikos ja rangaistus" draamana kääpiöityy tämän todellisen, mestarillisen draaman rinnalla, jossa evoluution ihmiseen kertynyttä älykkyyttä ei enää voi erottaa idiotismista. Ehkä juuri siinä on sen draamallisuus ja ihmisenä olemisen kepeys. Ja kaiken yllä katselee lähes uskonnollisen kultin statuksen saanut "poliittinen pelisilmä". Se ei katsele seuraajiaan, vaan kannatuslukuja. 
Joku on sanonut, että pahuus viihtyy tyhjässä tilassa. Voi olla niinkin. Ajattelen, että poliitikot juuri nyt viihtyvät tyhjissä tiloissa. Eri syistä. 
Kirjassaan "Näin puhui Zarathustra" F. Nietzche sanoo, ettei yli-ihmisellä enää ole tarvetta varmoihin perusteisiin, vaan hän pystyy tanssimaan ohuilla langoilla. Yli-ihminen pystyy luomaan itse arvonsa ja norminsa. Ajatus sopii poliittiseen aikaamme. 
Tänään, kun olemme liittymässä älylaitteiden jatkeiksi ja muuttumassa koneiksi ja älylliset koneet muuttumassa ihmisiksi, luulen ja uskon, että klassinen demokratiakäsitys on kiihtyvän evoluution myötä jäänyt toteutukseltaan historiaan. 
Uusi, "neodemokraattinen" oppi ja kaikki päätöksenteko peilataan aina talouden, rahan läpi. Ei ihmisten, yhteisöiden, ei ympäristön, ei elonkehän läpi. Onko nykyinen demokratiakäsitys anarkokapitalismia, minarkismia, tai vain talouden toiminnanohjausjärjestelmä? 
Kevään vaaleihin mennessä emme asiasta ole yhtään viisaampia. Takarivin edustajien kirjoittelusta huolimatta. Ainoa tosiasia tästä on se, että kansan merkitys niin pienessä kuin suuremmassakin politiikanteon viitekehyksessä on pienentynyt. Ja yhä pienenee.

perjantai 23. marraskuuta 2018

SEURAKUNTAVAALIT JA VIIMEINEN VIRSI

Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntavaalit on käyty. Kirkon näkökulmasta ei hyvältä näytä, uskolla kuullun mukaan menee paremmin.

Koko valtakunnassa äänestysprosentit jatkavat tilastollisesti huimaa laskuaan. Nyt 14,4% ja neljä vuotta sitten 15,5%  Alueelliset erot ovat suuria, mutta kehitys on sama; äänestysprosentit laskevat ennen loppumistaan. Mistä tämä kertoo?

Jotta uskovaiset olisivat kanssani samaa mieltä ( tosiuskovaisista en tiedä, niistä, jotka sanovat maa-planeetan olevan 10.000 vanha ja että Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset ihmiset ), sanon, että äänestysprosentit laskevat, kun seurakuntalaiset eivät äänestä. Olemmeko vielä samaa mieltä? Ja se johtuu kahdesta syystä, tai tekijästä. Miten vaan. Nimittäin siitä, ettei välitetä, kun ei jaksa kiinnostaa. Ja toiseksi siitä, että äänestämättömyydellä protestoidaan. Protestoidaan jotain. Tuleeko muuta mieleen? Lentsuaalto paikkakunnalla tai jotain?

Näiden tosiasioiden perkaaminen on sitten mitä ilmeisimmin tieteellisemmän tutkimuksen paikka johon helposti liittyy mutua ja teologista pohdintaa.

Viime kuukausina olen keskustellut asiasta suht' paljon seurakuntalaisten kanssa kasvokkain. Niiden, jotka eivät äänestä. Ja paljon myös sosiaalisessa mediassa. Moni sanoo, yllättävää kyllä, ettei äänestämättömyyteen ole mitään erityistä syytä. Tämä on mielenkiintoista. Uskoisin tämän Kirkon itsetutkiskelussa, jota se aina vaalien jälkeen tekee, olevan tärkeä avattava. Miksi ei kiinnosta?

Somessa on käynnissä laaja "kirkollinen" keskustelu. Monet sanovat, että organisaatio ja omaisuudenhoito menevät kristillisen sanoman julistuksen ohi. Hengellinen, rahasta riippumaton työ on jäämässä pahasti paitsioon. Itsekin uskon näin ja olenkin peräänkuuluttanut uutta uskonpuhdistusta kirkolliseen elämään, erityisesti seurakuntien elämään.

Savitaipaleen, Lemin ja Taipalsaaren seurakuntien fuusiossa syntyneen uuden Taipaleen seurakunnan vaalien ääniharava oli savitaipalelainen Urho Kärmeniemi 134 äänellä. Onnittelut!

Länsi-Saimaalehden haastattelussa hänellä, 22.11. ykkösasiaksi nousee talous, metsäasiat ja huoli jäsenkadosta. Kuvaavaa! Hengellisestä elämästä ei sanakaan. Ei minkäälaista sivuamista alkuseurakuntien tärkeimpään tehtävään: hengellisen perinnön säilyttämiseen. Se on ilmeisesti ulkoistettu johonkin. Onko uskokin ulkoistettu johonkin, kun seurakuntalaisia ei seurakuntatyö ja seurakuntavaalit kiinnosta. Tämä myös näkyi ehdokaspulana ympäri Suomea ennen seurakuntavaaleja.


Ei häneltä myöskään tullut kestävää ajatusta siitä, että seurakuntien tulisi tulla toimeen verotuloillaan ja seurakuntalaisten avustuksin, sekä vapaaehtoistyöllä. Näinhän ei ole, eivätkä seurakunnat ole pystyneet mukauttamaan toimintaansa verotulojensa mukaisiksi, vaan ovat olleet kasvun ahneuden ja organisaation mammuttitaudin kourissa. 

Tästä tulemmekin toiseen tosiasiaan. Jotkut seurakuntalaiset jättävät äänestämättä huonoiksi kokemissaan seurakunnissa, tai jopa eroavat niistä. Protestiksi. Eroamissyitä on monia.

Lemin seurakunnasta tapahtui massapako, kun siellä vastuksesta huolimatta lähdettiin yhteisseurakuntaan. Savitaipaleella tunnen kymmeniä, jotka proteistoivat seurakunnan 1200 hehtaarin metsäomaisuuden tehometsänhoitoa kohtaan, erityisesti hakkuita luonnonsuojelualueella. Monet nuoret tämän tiimoilta jopa harkitsevat eroa seurakunnastaan. Ymmärrän täysin. Ja olen sen heille sanonut tässä tilanteessa olevan ainoa oikea ratkaisu niin kauan, kunnes seurakuntaa ilmoittaa rauhoittavansa metsänsä hakkuilta 500 vuodeksi. Jumalastaan en heitä ole kehoittanut eroamaan, huonon seurakunnan vuoksi.

Suomen evankelisluterilainen kirkko on juuri nyt valtavan muutosprosessin kourissa. Näinhän ei enää voi jatkua montaa kymmentä vuotta. Sekin on fakta. Mistä ihmiset ylipaisuneen organisaation pyörittämiseen? Entä verotulot?

Tuoksukynttilät, himmennetyt valot, katolismystinen tunnelma, show-meininki ja kauneimmat joululaulut eivät valitettavasti riitä. Eikä selviytymistä edesauta piispan shampanjat ja ruusupuskat sviiteissä Kirkon Visalla.
Siis jos nykyinen meno jatkuu, se on moro.



torstai 22. marraskuuta 2018

ROMAHTAMISIA. KATTO PUTOSI, TAIVASTA ODOTELLESSA.

Tämän valoisan hetki alkoi väkevästi luettuani Kasper Diem'in blogin. Mies kysyy, että olisiko koulujen kattojen romahtamisilla kausaaliset kihlat romahtaneisiin Pisa-tuloksiin ja etsii jopa lopullista vastausta lapsista.

http://kasperstromman.com/2018/11/21/syy-koulujen-sisakattojen-romahtamiseen-loytyi-todennakoisesti-kytkoksissa-pisa-tuloksiin/?fbclid=IwAR307FhH-RGbuZ8KJXXa4gLLC5MRpefzNO3HbXDxyscynJiOAuUnVntyt8k

Analogia on olemassa, mutta se on väärä ja viittaa perisyntiin. Uusienkien koulujen katot romahtelevat, koska ne on rakennettu väärin. Pisa-tulokset romahtivat, koska opettamisesta ollaan luopumassa ohjaamisen voitettua Opetushallituksen onnenpyörässä "osta opetusmenetelmä pelin". Jotain on sielläkin rakennettu väärin.

Sisäkattojen romahtaminen on hyvin vakava asia. Sille ei pidä hymyillä edes ABC:n kahvilassa. Ulkokattojen talviset romahtelut ovat nekin vakava asia, mutta mikä keskustelussa särkyneistä katoista tekee vakavan keskustelun?

Tietenkin se, että lajitoverien henki ja terveys ovat katon romahtaessa uhattuina. Silloinkin, kun tilassa ei ole ketään. Uhka riippuu kuin Damokleen jos-miekka jouhikarvan varassa "tuntemattoman vastuunpakoilijan" yllä.

Kirjoitin tämän siksi, että yhä kauemmaksi ovat katoamassa rakentajien ja rakennuttajien vastuut. Aina Puolaan ja Romaniaankin asti. Viroa ei enää lasketa.
Tämä on merkittävää ja vakava asia, sillä rakennusmääräyksiä noudatetaan aina. Kaikkien osapuolien mukaan. Siinä kontekstissa vastuu määritellään uudestaan oikeusteitse. Eikä se aina ole se paras vaihtoehto, sillä tuomari voi olla hyvä nikkari, mutta huono talonrakentaja.

Raamatullinen käsienpesu on yleistymässä. Siitä kertoo muun muassa Loviisan uuden 4 vuotta vanhan koulun käyttöönoton jälkeinen jatkuva riitely vastuista. Niille halutaan hinta. Nyt putosi katto, taivas odottaa.


keskiviikko 21. marraskuuta 2018

JAUHETAAN PISAA

Ensimmäisiä tuloksia alkaa tulla uusien opetussuunnitelmien käyttöönoton jälkeen oppimistuloksista.

Olen aina pitänyt eurooppalaista Pisa-vertailua Euroopan  maiden koululaitosten tuotosten, eli mitattavien oppimistulosten kesken, jos ei nyt merkityksettöminä, niin kuitenkin eurooppalaiseen integraatioon kuuluvana, ns. poliittistavoitteellisena tutkimuksena. Koulutuksen yhdenmukaistaminen on nähty tärkeänä osana uuden Euroopan synnyttämisessä. Ei ole väärin sanoa, että Pisa-tutkimuksella on ollut merkittävä ohjausvaikutus. Siinä sen olen aliarvioinut.

Tutkimus paljastaa: Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi sanoo psykologian professori emerita Liisa Kelttikangas-Järvinen  ( HS 18.11. )

https://www.hs.fi/elama/art-2000005903400.html?9share=bdd79b7999b87d4a0a75efe2bc30d7d9

Lainaus ( HS 20.11. )
Myös psygologian tohtori Aino Saarinen pyrki tutkimuksessaan selvittämään, millaisia tekijöitä suomalaisnuorten heikentyneiden oppimistulosten taustalta voisi löytyä. Tulokset viittaavat siihen, että digitaalisuuden lisääntyminen ja oppilaslähtöiset opiskelumetodit ovat yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin.

https://www.hs.fi/elama/art-2000005905011.html?share=02314442856512c367e38fcabfad2381

Ennen kuin uudet peruskoulutuksen opetussuunnitelmat astuivat voimaan 1.8.2016 luin ne. Olin yllättynyt. Ilman syvempää analyysiä maallikkona, kasvatustieteen appron  antamalla kiinnostuksella totesin muutamissa kirjoituksisissani ja keskusteluissa opettajien kanssa, että oppilaat asetetaan liian suureen vastuuseen itsestään ja opettajista tulee entistä enemmän ohjaajia. Jälkimmäistä huomiotani itse pidin hyvin merkittävänä.

Ilmeisesesti niin ei kaikkialla kuitenkaan ole käynyt ja opettajien oma näkemyksellisyys opetustyöstä vielä saa ja voi vaikuttaa opetusmetodeihin. Myös alueellisia eroja on. Näin esimerkiksi kouluissa, joissa opiskelee paljon maahanmuuttajalähtöisiä nuoria.

Nyt jälkeen päin, huomaan myös ajatelleeni ilmiöpohjaisen opetuksen vaikeutta pedagogisesti, sekä siihen liittyen oppilaiden erilaista kiinnostumista suhteessa oppimistulosten saavuttamiseen. Oppilaat kun ovat hyvin erilaisia niin lähtötasoiltaan kuin motivaatioltaan.

Tässä vuosi sitten käyttämäni linkki: "Helsingin yliopiston kouluhistorian tutkija Jari Salminen arvioi, että suomalainen peruskoulu on ajautunut muutamassa vuodessa sekavaan tilaan, joka vaarantaa oppilaiden oikeusturvan ja jatko-opintojen kannalta tasa-arvoisen kohtelun."

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/234939-kovaa-kritiikkia-suomalaiselle-peruskoululle-tutkija-hsssa-ei-ole-paljon-jaljella

Viimeistään nyt on käymässä selväksi, että opetuksen metodeja tulee kehittää nopeasti vastaamaan oppimisen lainalaisuuksia, oppilaiden yksilökohtaiset erot huomioon ottaen, erityisesti edelleen digitalisoituvassa oppimisympäristössä.
Tähän työhön on saatava opettajat entistä enemmän mukaan. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että haluja on, ja että pientä kentän sivuun jättämistä on koettu.

En väitä, etteikö uusissa opseissa olisi paljon hyvääkin, eikä kakkua tule kokonaan kääntää, mutta ilmiselviin ongelmakohtiin tulisi puuttua nyt. Heti.

Eilen, 20.11.2018, valtiovarainministeri P. Orpo sanoi, että on aika harkita koulutusjärjestelmämme sopeuttamista alenevan syntyvyyden ja sisäisen muuton vuoksi. Suomeksi tämä tarkoittaa, että julkisten koulujen määrä tulee vähenemään ja mahdollisesti maksullisten yksityiskoulujen määrä lisääntymään.

Koulujen lopettamiset on eräs tehokkain sisäisiä muuttovirtoja ohjaava keino. Tämä tietenkin sopii anarkokapitalistiselle markkinafundalismin keinoin yhteiskuntaa rakentavalle hallitukselle. Sille koulutuskin, muiden muassa, on vain taloudellinen rahakysymys ja koulutusta tarkastellaan eurolasien läpi. Sen leikkaukset koulutukseen, lupauksista huolimatta, ovat todistaneet.

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen, kokoomustaustainen poliitikko, onkin saanut tehtäväksi hahmotella uuden "koulutus-sote-prosessin". Enpä yllättyisi mikäli se olisi pöydällä kevään hallitusohjelmasta sovittaessa, siinä missä sosiaaliturvankin "kokonaisuudistus".



tiistai 20. marraskuuta 2018

TAPPAMISEEN LIITTYVÄ UUTINEN JA MIELIPIDE

Ensimmäistä kertaa pääsen korkkaamaan neitseellisen uutisen.
Vastasin Uuden Suomen verkkolehden hävittäjähankintoja koskevaan uutiseen. Ihan ekana ja ilmeisen ypönä.

Tästä keskusteluun. Siellä muutakin kuin tuo lopussa oleva avausteksti:
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/265061-kl-lisakierroksia-suomen-havittajakisaan-valmistaja-lupaa-f-35n-hinnan-laskevan

Kas näin sanoin:

Hävittäjähankintaa voi tarkastella monesta näkökulmasta. Laajin lienee maailmanpoliittisen kehityksen skenario. Maailmansotaako kohti?
Muita on useita. Kuten sodan kuvan nopea muuttuminen teknisessä mielessä. Robotiikka ja tekoäly. Autonomisesti taistelukentällä toimivat yksiköt. Ne ovat jo arkipäivää ja suurvaltojen pääasialliset sotilaalliset panostukset liittyvät juuri näihin.
Kuitenkin on yksi sotilaallisiin kalustohankintoihin liittyvä tekijä, joka on täysin ylitse muiden. Suomen taloudelliset resurssit. Mihin Suomella on realistisesti varaa, jättämättä yhä suurempaa osaa kansalaisista köyhyyteen, tai vanhuksia paskoissaan yksinäisiin luukkuihin. Kysymys on arvoista.
Kansalaisia sumutetaan. Viimeksi muutama päivä sitten ministeri P. Orpo sanoi teeveessä hankintojen maksavan 7 - 10 miljardia euroa. Totuus on toinen. Elinkaarikustannuksineen ja asejärjestelmineen hankinta tulee katajaiselle kansallemme maksamaan 35 miljardia vähintään. Summa on jopa alakanttiin, sen Hornett-kokemus osoittaa. Tieto on olemassa.
Entisenä meriupseerina ja kansalaisena uskallan väittää myös, että Merivoimien korvettiluokan, yli 100 metriset pinta-alukset ovat virheellinen hankinta. Ne ovat rikkonaisen rannikkomme puolustusdoktriinissa aivan liian isoja yksiköitä. Kansalaisten tuleekin tietää, että 4 valtamerikelpoista korvettia ovat sunnitellut niin teknisesti kuin muutenkin nato- ja eurooppayhteensopiviin operaatioihin enemmän kuin Suomen rajoilla tapahtuvaan puolustukselliseen sodankäyntiin.
Alushankinnan hintalappu on nousemassa 1,5 miljardista asejärjestelmineen jo lähelle 2 miljardia ja elinkaarikustannuksineen tietenkin ainakin nelinkertaiseksi. Sekin on liikaa Suomen resursseille. Huomattavasti parempia ja halvempia tapoja löytyy rannikkojemme puolustamiseen. Kysynkin, viekö kissa häntää, vai kettu kissaa.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

KIRKON VERONKANTO-OIKEUS

Kävin tänään, 18.11., seurakuntavaalipäivänä etsimässä suppilovahveroita. Aamuisen ulkoiluni, jo suunnitteluvaiheessa, lähes pilasi tosiasia, että joudun kulkemaan Savitaipaleen seurakunnan omistaman Säkniemenlohkon läpi, kunnan tärkeimmän ex retkeily- ja virkistysalueen läpi.

Alue on vuonna 1998 Ely-keskuksen päätöksellä suojeltu luonnonsuojelualue. Tosin en ymmärrä mitä siellä suojellaan. Ellei sitten seurakunnan rahakirstujen täyttöastetta.

Menin kuitenkin. Ahdistuin. Aivan valtavasti. Tehometsätalous jyllää. Sunnuntainakin, kirkollisvaalipäivänä, motomies oli paikalla. Hakkuita tehdään laajoilla alueilla. Yksi uusi aukkokin.

Suppilovahveroita löytyi. Mutta ahdistuin valtavasti. Lähes sairaaksi. Seurakunta on satuttanut minua. Ja montaa muuta tuntemaani tolkun ihmistä. Ja ahdistukseni vain syvenee. Onko Seurakunta vastuussa?

Tekemänsä perusteella on. Pitäisikö tehdä joukkokanne? Seurakunnan toimet metsien hakkuissa aiheuttavat syvää ahdistusta monille.

Tänään päätin, että kehoitan julkisesti ihmisiä eroamaan sellaisista Kirkon seurakunnista, jotka tekevät rahaa hakkuilla, erityisesti ympäristölle herkillä alueilla ja "luonnonsuojelualueilla".

En lähde kehoittamaan eroamaan omasta uskosta, Jumalasta, vaan verotusoikeuden omaavasta seurakunnasta, sellaisesta, joka ei osaa mitoittaa toimintaansa verotuloihin.

On minulle käsittämätöntä, että verotusoikeuden mukainen tulo ei riitä, vaan tulee turvautua lyhytnäköisiin toimiin, jotka ovat ympäristö- ja yhteisövastaisia. Verotusoikeus tuleekin kyseenalaistaa.

Tarvitseeko "Sanan" julistus rahaa? Nykyisin kyllä jossain määrin. Edellyttääkö "Sanan" julistus rahaa? Ei edellytä. Tarvitaanko uusi uskonpuhdistus? Tarvitaan.

Suomesta löytyy ympäristön ja luonnon moninaiset arvot ymmärtäviä seurakuntia. Niistä en kehota eroamaan. Kehoitan eroamaan niistä seurakunnista, jotka tekevät rikollisia tekoja luonnon monimuotoisuudelle, linnuille, eläimille, muille kasveille ja mikroeliöstölle.

En usko, että Kirkon verotusoikeus päättyy lähivuosina. Tänään ahdistuksen vallassa sen päättymistä toivon. Seurakuntaan sitoutuneet voivat ja heidän tulee hoitaa infrastruktuuri. Tai olla hoitamatta. Ilman verotusoikeuttakin.

Näin bisnesseurakunnat:
Kirkon päättäjä vaatii oikeudessa Lehtisaaren asukkaille kovempia vuokrankorotuksia – ”So what”, hän kuittaa asukkaiden vaikeudet

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005903022.html?share=39cf56566b581831ab38f658e350e76f

Jokainen seurakuntalainen voi helposti ilmaista mielensä huonoista seurakuntien toimista eroamalla seurakunnasta. Olematta mikään antikristus laitan tähän linkin, jonka kautta eroprosessi käy minuutissa. Myös takaisin liittyminen on yhtä helppoa. Minä vain olen liian uskovainen ja Jumalaa pelkäävä kuuluakseni Savitaipaleen seurakuntaan.

https://eroakirkosta.fi