VIIDET KAHVIT JA YHDET KONJAKIT

Tiukille veti, nimittäin ennustukseni osuminen oikeaan. Keväällä, huhtikuun alussa vuonna 2019 Sipilän hallituksen kaaduttua, ennustin rohkeasti Keskustan mielipidemittauskannatuksen putoavan alle 10 prosenttiyksikön vuoden 2022 loppuun mennessä. Tänään, 8.12.2022 julkaistussa Ylen puoluekannatusmittauksessa mittaustulos osoittaa Keskustapuolueelle 9 prosenttiyksikön kannatusta äänestysikäisten suomalaisten keskuudessa.

Keskustan alamäki johtuu kahdesta toisiaan ruokkivasta trendistä. Ensimmäinen on pitkän ajan vääjäämätön kehitys. Yhteiskunnallinen rakennemuutos, erityisesti väestön keskittyminen kaupunkeihin, syö perinteistä, betonoitua kannatusta. Kaupunkeihin muuttaneiden keskustalaisten jälkikasvu ei Keskustaa äänestä. Muut puolueet tarjoavat ja toteuttavatkin enemmän. Tätä kehityskulkua Keskustapuolue ei ole kyennyt pysäyttämään, eikä kykenekään. Muut urbaanimmat puolueet pitävät siitä huolen.

Toinen Keskustaa kutistava kehityskulku on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty päivänpolitiikka. Valtakunnan politiikassa näkymä on ollut tempoileva, itseään kumoava ja muita kiristävä. Kuntapolitiikassa sen sijaan on menty juuri päinvastoin. Ei ole tehty mitään. On menty vanhaa Maalaisliiton limppua syöden. Pysähtyneisyyden tilassa.

Valtakunnan politiikassa Keskustan toimintatavassa eivät äänestäjät ymmärrä luotettavuuden heikkoutta. Se, että yhdessä yössä käännytään lähes äärioikeistolaisia, omia tekoja vastaan, joita Sipilän hallituksessa tehtiin ja yritettiin, kuten yritys päätiestön myymiseksi sijoittajille, ei jäänyt huomaamatta. Piste iin päälle oli 12 tunnin aikana tapahtunut hyppäys sosialistileiriin apupuolueeksi, jonka myötä Sipiliän hallituksen teot haukuttiin samantien julkisuudessa pähkähulluiksi. Kansalaisia hauskuutettiin. Ei myöskään unholaan ole jäänyt ukaasi hallitusyhteistyöstä, mikäli pääministeri Rinne ei eroa. Rinne erosi ja samoilla huudeilla meni Keskustan puheenjohtaja Kulmunikin. Keskusta vaikutti toisen puolueen sisäisiin henkilökysymyksiin, mikä oli uutta, mutta ei hyväksyttävää.

Pitkään Suomessa toiminut tutkija on sanonut, että parasta luonnonsuojelutyötä on pyrkiä pienentämään Keskustapuolueen poliittista valtaa. Olen samaa mieltä. Totuus siitä, että Keskusta pettää aina, de facto, tuli taas näkyviin alkuviikosta, kun Keskusta äänesti opposition riveissä, sopimusten vastaisesti, luonnonsuojelulain uudistamiseksi hallituksen esityksen vastaisesti. 

Tämän aamun puolueiden kannatusmittauksessa näkyy, ettei rehti Suomen kansa pidä poliittisesta änkyröinnistä ja sovitun rikkomisesta, mutta erityisesti se ei pidä siitä, että Keskustapuolue arjessaan ei tunnusta ympäristössämme tapahtuvaa muutosta, vaan elää Maalaisliiton aikaa. Niin kauan kun näin on, puolueen terminaalivaihe jatkuu kiihtyvin askelein.

Tänään on kakkukahvien aika. Konjakit myöhemmin.

KILIKELLOT KILISEE JA KAAPELI VALAISEE.

 Lähes säälinsekaisin tuntein olen seurannut niiden maaseutumme kuntapäättäjien kannanottoja, jotka ovat nähneet etätyön keskeisenä keinona pelastaa maaseudun elinvoima.

Ensimmäisen kerran ylioptimismista varoittelin jo kauan ennen korona-pandemiaa. Turhaa tässä on vakkaa piilotella. Sitten huhtikuussa 2020 täällä esitin jo lukujakin. Olin osittain liian pessimistinen. Kuntakohtaisesti oletetun etätyömuuttovirran suhteen kuitenkin olin oikeassa.

Noin 500.000 työllistä kykenee tutkimusten mukaan kokoaikaiseen etätyöhön. Osa-aikaiseen etätyöhön kykenee lisäksi lähes toinen vastaavan kokoinen määrä työllisiä. Ajoittain korona-pandemian aikana lähes miljoona työllistä on tehnyt etätyötä, ainakin osan työviikosta. Määrä on suuri ottaen huomioon, että työllisten määrä Suomessa on noin 2,5 miljoonaa. Karkeasti ottaen reilusti noin puolet työllisistä ei työelämän rakenteen vuoksi etätyöhön pysty siirtymään.

Nyt alkaa tulla etätyöstä dataa alueellisesti, ammattialoittain ja laajemmin vaikutuksiltaankin. Kaiken "maaseutu pelastuu etätyön avulla hömpän keskellä", aiemmat arveluni etätyön kielteisistä vaikutuksista ja erityisesti halusta tehdä työtä näyttöpäätteeltä verkossa vain joitakin päiviä viikossa, ovat osoittautuneet oikeiksi. Mitäpä niitä tässä toistamaan, kun ne on luettavissa alla olevasta linkistä.

https://yle.fi/uutiset/3-12191677?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Toinen asia, joka minua edellä kerrotun valossa ketuttaa, on syrjäseutujen ( jokaiseen kylmeneväänkin savuun ) ylisuuren valokaapelirakentamisen perustelu ja oikeuttaminen etätyöllä. Monissa kunnissa jo etsitäänkin syntipukkeja "valokaapelilaskujen ja takauksien" langetessa viimekädessä veronmaksajien kontolle. Tulevana vuosikymmenenä asia korostuu nopean maaltamuuton myötä. Varoittavia sanoja on kuultu, mutta niitä ei ole uskottu.

Lopuksi, "ettei totuus unohtuisi", todellista laitaa. 

Jos kaksi syrjäseudun kuntaa, joissa molemmissa on kattava valokuituverkko ( niin kuin yhä useammassa kunnassa on ), kilpailevat nuoresta etätyöhön kykenevästä perheestä, kohdistuu perheen valinta ympäristöllisesti ja energiapolitiikaltaan valveutuneeseen kuntaan. Luontoarvot on oltava kohdillaan ja niitä aktiivisesti vaalitaan. Lisäksi lasten varhaiskasvatus, koulut lukioineen ja liikenneyhteydet tulee olla kunnossa. Nämä ovat tässä muuten tärkeysjärjestyksessä. Siten perässä tulevat terveyspalveluiden saatavuus, veroäyri ja laadukkaat vuokra-asunnot.

#savitaipalesuomenympäristövastaisinkunta

P. S. Ja kyllä johonkin kuntaan muuttopäätöstä tekevät lukevat myös, niin sanotusti "kunnan sivuja" ja etsivät tietoa kunnasta ja sen päätöksenteosta. Jos sitten vaikkapa törmätään matkailuinvestointiin, ( jolla kunta alkaa matkailuyrittäjäksi, vai miten se meni ), johon oli budjetoitu 180.000 euroa, mutta todelliset kustannukset olivat 280.000 euroa ja ylitys otetaan vaikkapa taajamarakentamisen turvallisuuden infraan budjetoidusta, ovat monen mielestä arvot pielessä. Samalla myös laskentaosaaminen ja urakkaehdot ovat tuollaisilla ylityksillä täysin poskellaan. Vaikka kuinka perusteltaisiin yllättävillä kustannuksilla. Herää kysymyksiä tällaisesta kunnasta laajemminkin. On ymmärrettävää, että potentiaalisella maallemuuttajalla kilikellot soivat.   

ESIMERKIN VALOSSA POISMUUTTO MAASEUDULTA VÄHENTÄÄ MASENNUSTA

Katariina Souri, ent. Minna Katariina "Kata" Kärkkäinen sanoo Ilta-Sanomissa 29.3.2014 yrittäneensä liikaakin olla vakavasti otettava kirjailija tai kuvataiteilija. Souri on nyt löytänyt uuden elämän yrittäjänä Annankadulla Helsingissä.

En tunne Katariina Souria. Tiedän, että hänellä on kaksi lasta ja että hän on halunnut olla lähes yksin maaseudulla. Souri ei kuitenkaan ole erakko. Tiedän, että Souri on pitkään ollut masentunut. Muutto takaisin Helsinkiin on ollut perusteltu jos Sourin masennus jäi maaseudulle. Tiedän, että Sourin kotisivut ovat työn alla, mutta sieltä löytyvät kaikki osoitetiedot. Tiedän, että Katariina Souri on palannut hakemaan Helsingistä inspiraatiota tai jotain mitä minä en tiedä.

Sourin, 45, come backia auttaa hämäävä, mutta totuudenmukainen lausunto. Hän sanoo yrittäneensä liikaa. Voin uskoa sen hyvin. Lupautuessaan lähtemään Marokkoon, Katariina Souri sanoo tehneensä itselleen kysymyksen. Minä en tiedä mitä Souri itseltään kysyi, mutta Ilta-Sanomista voi lukea hänen luvanneen sen olevan viimeinen kerta. Katariina Souria kuvattiin Marokossa vähäpukeisena. Hän kertoo olleensa alusvaatekuvauksissa. Katsellessani kuvia en voi olla siitä varma.

Playboy-lehden vuoden 1988 joulukuun Playmate of the Month oli Kata Kärkkäinen, siis Katariina Souri. Silloinkin hän esiintyi hyvin vähäpukeisena. Tuolloin ei niinkään ollut kuvauspalkkioista kyse, niin kuin tässä Sourin mukaan viimeiseksi jääneessä alusvaatemainoksessa on kyse. Verotietojen mukaan Sourin tulot viime vuosilta eivät ole olleet suuret, eikä hän ole tottunut taiteilijaelämään. Maaseudulla se aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Yrittämällä vähemmän yrittäjänä Helsingissä Katariina Souri vakuuttaa löytäneensä tasapainon ja onnen. Voin hyvin uskoa sen.

Arto Bäcklund

29.3.2014