LOMALLE HAKKUUAUKEALLE

Tuli muutama viikko takaperin käytyä Pohjois-Karjalassa sukulaisreissussa. Yövyttiin Kolin laella isossa, mutta jo hieman nuhjuisessa Sokos Hotellissa. Kuultiin, että alueelle on tulossa uusi ja isompi hotelli. Rohkeaa väkeä tuo osuustoiminta-aatteen innoittama  osuuskauppaväki.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut monia talouden kuvioita Suomessa suoraan ja välillisesti. Monet vaikutukset näkyvät jo nyt.

Lisäys, kuva.

Matkailu Venäjältä Suomeen on käytännössä loppu ja loppuu täysin, jos Venäjän ulkoministeri Lavrovin eilinen uhkaus pannaan voimaan. Hän sanoi Venäjän sulkevan rajansa EU-valtioilta ja kaikilta muiltakin pakotteita asettaneilta. Se tietenkin tarkoittaa ja on jo tarkoittanut vastavuoroisesti viisumien saannin tiukentumista Länteen suuntautuvalta matkailulta. Venäläisten rahat jäävät siis Venäjän sotakassaan.

Toinen merkittävä vaikutus on lopunkin puuntuonnin tyrehtyminen Venäjältä. Metsäteollisisuus on ilmoittanut pyrkivänsä korvaamaan puuraaka-aineen kotimaisella. Lisääntyvillä hakkuilla on vaikutuksensa ympäristöömme, monin kielteisin tavoin. Etelä-Karjala on raain esimerkki. Maakunnassa muutama vuosi sitten ensimmäisenä hakattiin yli kuuluisan vuotuisen kasvun. Se näkyy maakunnassa selvästi laajoina avohakkuina. Jopa luonnonsuojelualueilla ja herkillä Saimaan ranta-alueilla. Raha on mennyt edellä, eikä suo- ja metsätalouden ympäristöhaitoista ole juurikaan välitetty.

Tänään maassamme on tilanne, ettei hakkuita ole varaa kasvattaa. Millään perusteella. Tuntuukin oudolta erityisesti metsäteollisuuden puheet hakkuiden kasvattamisesta, kun Suomi samanaikaisesti, hyvin sitoutuneena yhtenäiseen eurooppalaiseen Euroopan Unionin linjaan, on metsien lisäsuojelun edessä, mikä tietenkin tulevaisuutemme ja muunkin biodiversiteetin kannalta on täysin välttämätöntä ja väistämätöntä.

Onnettomalla Venäjän hyökkäyssodalla on muitakin talousvaikutuksia. Erityisesti fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat nousseet voimakkaasti ja tulevat nousemaan. Energian hintojen nousulla on kymmeniä välillisiä vaikutuksia, erityisesti vaikuttamalla hintoihin. 

Yksi tärkeä, aiheeseen liittyen, on matkailun hiipuminen autoilun vähenemisen myötä. Eilen tuli ulos tutkimus, jonka mukaan kaksi kolmasosaa autoilijoista, tulotasosta riippumatta, on vähentänyt auton käyttöä ja vähentää jatkossakin. Ja yli kolmen euron litrahinnoilla on myös edessä polttoaineiden jakelun säännöstely.

Korona-ajan myönteiset kotimaan matkailuluvut ovatkin herkässä vaiheessa. Reissupäätöksiä harkitaan yhä tarkemmin. Kotimaan matkailu onkin yhä enemmän painottumassa lihasvoimin tehtävään retkeilyyn kotiseuduilla. Kohteena ovat yhä useammin lähihakkuuaukeat ja ruskeat vesistöt. Isot matkailuinvestoinnit minua ihmetyttävätkin.

Koska mitalilla tunnetusti on puolensa ja puolensa, ei asia minulle ole tullut yllätyksenä. Rahaan ja loputtomaan talouskasvuun perustuvassa maailmantaloudessa kestämätön tilanne olisi tullut eteen joka tapauksessa. Pieni yllätys oli se, että tilanne tuli eteen jo nyt, eurooppalaisen "taloushäiriön" myötä. 

Makrotason seurauksena on rakennemuutoksen kiihtyminen. Maaseutu tyhjenee entistä nopeammin myös matkailun vähenemisen myötä. Itse en ympäristön kannalta pidä ympäristöä kuluttavan elämänmuodon vähenemää huonona. Tilanne olisi ollut edessä joka tapauksessa. Nyt niin sanottu vihreä siirtymä ja irrottautuminen Venäjän energiasta nopeutuu ja etuaikaistuu. Tässä tilanteessa on vain pidettävä huolta omasta ravinnontuotannostamme. Se ei saa mennä muutoksen kourissa. Tänään nälkävuodetkin ovat lähellä. Eli ylös, ulos ja hakkuuaukeille. Nostalgisilla hetkillä on puolensa, kannon nokalla istuttaessa.

KILIKELLOT KILISEE JA KAAPELI VALAISEE.

 Lähes säälinsekaisin tuntein olen seurannut niiden maaseutumme kuntapäättäjien kannanottoja, jotka ovat nähneet etätyön keskeisenä keinona pelastaa maaseudun elinvoima.

Ensimmäisen kerran ylioptimismista varoittelin jo kauan ennen korona-pandemiaa. Turhaa tässä on vakkaa piilotella. Sitten huhtikuussa 2020 täällä esitin jo lukujakin. Olin osittain liian pessimistinen. Kuntakohtaisesti oletetun etätyömuuttovirran suhteen kuitenkin olin oikeassa.

Noin 500.000 työllistä kykenee tutkimusten mukaan kokoaikaiseen etätyöhön. Osa-aikaiseen etätyöhön kykenee lisäksi lähes toinen vastaavan kokoinen määrä työllisiä. Ajoittain korona-pandemian aikana lähes miljoona työllistä on tehnyt etätyötä, ainakin osan työviikosta. Määrä on suuri ottaen huomioon, että työllisten määrä Suomessa on noin 2,5 miljoonaa. Karkeasti ottaen reilusti noin puolet työllisistä ei työelämän rakenteen vuoksi etätyöhön pysty siirtymään.

Nyt alkaa tulla etätyöstä dataa alueellisesti, ammattialoittain ja laajemmin vaikutuksiltaankin. Kaiken "maaseutu pelastuu etätyön avulla hömpän keskellä", aiemmat arveluni etätyön kielteisistä vaikutuksista ja erityisesti halusta tehdä työtä näyttöpäätteeltä verkossa vain joitakin päiviä viikossa, ovat osoittautuneet oikeiksi. Mitäpä niitä tässä toistamaan, kun ne on luettavissa alla olevasta linkistä.

https://yle.fi/uutiset/3-12191677?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Toinen asia, joka minua edellä kerrotun valossa ketuttaa, on syrjäseutujen ( jokaiseen kylmeneväänkin savuun ) ylisuuren valokaapelirakentamisen perustelu ja oikeuttaminen etätyöllä. Monissa kunnissa jo etsitäänkin syntipukkeja "valokaapelilaskujen ja takauksien" langetessa viimekädessä veronmaksajien kontolle. Tulevana vuosikymmenenä asia korostuu nopean maaltamuuton myötä. Varoittavia sanoja on kuultu, mutta niitä ei ole uskottu.

Lopuksi, "ettei totuus unohtuisi", todellista laitaa. 

Jos kaksi syrjäseudun kuntaa, joissa molemmissa on kattava valokuituverkko ( niin kuin yhä useammassa kunnassa on ), kilpailevat nuoresta etätyöhön kykenevästä perheestä, kohdistuu perheen valinta ympäristöllisesti ja energiapolitiikaltaan valveutuneeseen kuntaan. Luontoarvot on oltava kohdillaan ja niitä aktiivisesti vaalitaan. Lisäksi lasten varhaiskasvatus, koulut lukioineen ja liikenneyhteydet tulee olla kunnossa. Nämä ovat tässä muuten tärkeysjärjestyksessä. Siten perässä tulevat terveyspalveluiden saatavuus, veroäyri ja laadukkaat vuokra-asunnot.

#savitaipalesuomenympäristövastaisinkunta

P. S. Ja kyllä johonkin kuntaan muuttopäätöstä tekevät lukevat myös, niin sanotusti "kunnan sivuja" ja etsivät tietoa kunnasta ja sen päätöksenteosta. Jos sitten vaikkapa törmätään matkailuinvestointiin, ( jolla kunta alkaa matkailuyrittäjäksi, vai miten se meni ), johon oli budjetoitu 180.000 euroa, mutta todelliset kustannukset olivat 280.000 euroa ja ylitys otetaan vaikkapa taajamarakentamisen turvallisuuden infraan budjetoidusta, ovat monen mielestä arvot pielessä. Samalla myös laskentaosaaminen ja urakkaehdot ovat tuollaisilla ylityksillä täysin poskellaan. Vaikka kuinka perusteltaisiin yllättävillä kustannuksilla. Herää kysymyksiä tällaisesta kunnasta laajemminkin. On ymmärrettävää, että potentiaalisella maallemuuttajalla kilikellot soivat.   

KUNTA TEKEE KUOLEMAA, ELONKEHÄ KIITTÄÄ

Otsikko ei valehtele. Jokainen peruskoulun käynyt ymmärtää, että ihmisen aiheuttaman toiminnan väheneminen vähentää elinympäristön kuormitusta ja lopullisia, korjaamattomia muutoksia.

Aamun uutinen ( ES 11.10. illalla ) kertoo, että kartanohotelliravintola Olkkolanhovi ajaa kolmen yrittäjänsä toimesta yrityksen toiminnan alas seuraavan kuuden kuukauden aikana.

http://www.esaimaa.fi/m/Online/2017/10/11/Yritt%C3%A4j%C3%A4t%20luopuvat%20Olkkolan%20hovista%20%E2%80%94%20Savitaipaleen%20kunnanhallitus%20pohtii%20vuokraamista%20tai%20myynti%C3%A4/2017122788458/563

Aikanaan yrittäjien aloittaessa ja neuvotellessa kartanon omistavan Savitaipaleen kunnan kanssa, on varmaakin liiketoimintasuunnitelma ainakin mainittu. Kuitenkin jokainen hiemankin yritystoimintaan perehtynyt on kuluneen vuoden aikana voinut todeta, ettei konseptin toteutus tule kantamaan. Ei mitenkään. Yrittäjätuloa ei tule. Kuntalaisten "olohuone" oli epärealistinen, märkä uni. Itsekin tuolloin kirjoitin, että ei tule onnistumaan. 

Olkkolanhovin tilanteen tekee suuremmassa kuvassa hankalaksi kunnan kiinteistöön tekemät investoinnit veroeuroilla. Saadaanko niitä edes nimellisarvoltaan takaisin, tuotosta sijoitetulle pääomalle puhumattakaan. Vai onko koko Olkkolan kartano siirtymässä kunnan omistuksesta pois?

Olkkolanhovin historia Savitaipaleen kunnan omistuksessa on ollut värikäs. On ollut "legendaarisen", edesmenneen ex-ministeri Urpo Leppäsen hallintaa, läheltäpitimyynti venäläisille ja edellisen vuokralaisen pitkä, yli kymmenen vuotta kestänyt kausi. Tuona aikana vuokrat maksettiin, mutta toiminnan julkikuvaan ja palveluiden saatavuuteen ei oltu tyytyväisiä.

Olkkolanhovin tämän kertainen yritystoiminnan alasajo liittyy suurempaan "syrjäisen maaseutupitäjän narratiiviin". Savitaipaleen kuntaa riivaa voimakas, kiihtyvä väestökato, joka osaltaan syö pois paikallista palvelutuotantoa ja yritystoimintaa. Paikallista kysyntää yksinkertaisesti ei ole. Asukkaiden tulotasot ovat kääntyneet laskuun ja samanaikaisesti kustannustaso on nousussa. 

Ravintola-, majoitus- ja matkailutoiminnan osalta on keskustaenemmistöisessä stagnaatiokunnassa uskottu yleisen taloudellisen syklin muuttavan kaiken muuttuessaan plus-merkkiseksi. On uskottu muutaman tienvarsikyltin valtatie-13 varrella vetävän asiakkaat kylälle ja lähes näkymättömän nettimainonnan nostavan käyttöasteet riittäviksi. Niin ei ole käynyt.

Syitä huonoon menestykseen on myös haettava yrittäjien suunnasta, sekä kunnan toiminnasta. Onko "paketit" olleet kunnossa. Alueellinen yhteistyö Saimaan alueella on vasta viriämässä matkailuhankkeissa ja tähänastinen kokemus kertoo, että matkailijavirrat suuntautuvat suuntiin, jossa fasiliteetit ovat kunnossa.

Savitaipaleen viime vuosien kehitys on surkeaa luettavaa. Tasokas ravintolapalveluita tarjonnut keskustassa toiminut yritys lopetti, valtatien varressa entisen ABC:n tiloissa toimivan Fresto-ravintolan vaikeuksista on huhuttu ja julkisuudessakin kerrotut yrityskaupat entisestä koulukiinteistöstä rahoitus-, investointikustannuksineen ja juoksevine kuluineen pitävät hampurilaisravintolan kiireisenä. Toivoa sopii, ettei tässä surkeuden buumissa tule noutaja.

Mitä jää käteen? Keskustajohtoinen, kalliin veroäyrin kunta, joka uskoo selviävänsä tulevaisuuteen ilman rohkeutta muutokseen. Edes ilman rohkeutta etsiä uusia selviytymiskeinoja. Sen sijaan laitamme satojatuhansia euroja venerannan parkkipaikoihin, ruoppaukseen ja kunnan resursseihin nähden aivan liian suureksi kasvaneeseen valokaapelihankkeeseen. Rahat olisi voinut käyttää vaikkapa tekonurmikentän valaistukseen ja jäähallin peruskorjaukseen ja modernisointiin. 

Väki vähenee. Kuolimo kiittää. Kuntaa minä kiitän sitten, kun elinympäristön suojelu tehotoimineen tulee kunnan ykköstehtäväksi ja saamme näkyviä tuloksia. Se on todellinen vetovoimatekijä. Päivä päivältä enemmän.

P. S.
Tänään kuulin, että keskituloisen helsinkiläispariskunnan muutto Savitaipaleelle suurelta osalta kaatui elinkustannusten nousuun. 3% veroäyrin ero ja välttämättömän auton pakkohankinta olivat liikaa.