Näytetään tekstit, joissa on tunniste maailmanrauha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maailmanrauha. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. marraskuuta 2022

SE ON MORO, SANOI ÄRMÄTINKORVEN BARISTA.

Tänä aamuna fiilikset ovat sellaiset, että kuuntelin pitkästä aikaa Arseny Avraamovin sinfonian, tai sanoisinko puolen tunnin äänimaailman. Symphony of Sirens esitettiin ensimmäisen kerran Bakussa vuonna 1922, Avraamovin itsensä johtamana, kahta punalippua käsissään liehutellen. 


Kertomattakin voi uskoa, että tämä merkittävä avargardinisti ja modernin musiikin nero Avraamov, kuoli 58 vuotiaana vuonna 1944, täysin unohdettuna ja kurjuudessa. Omana aikanaan häntä pidettiin lähinnä hulluna. Osittain on jopa paradoksaalista, että Avraamov teki teoksensa viisivuotiaan Venäjän vallankumouksen kunniaksi, käyttäen ennen kuulemattomia elementtejä ja tekniikkaa, joita uskoi ilmeisen vilpittömästi työläisten valtiossa arvostettavan. Tuolloin sinfoniankin nimi oli vielä "The symphony of the Factory Sirens".

Maailmantilanteessa, jossa Venäjä röyhkeästi ja verisesti pyrkii, omaakin vertaan säälimättömästi vuodattaen, valloittamaan takaisin omaa historiaansa, maailmanrauhaakin uhmaten, en minä ylenkatso venäläisiä klassikoita. En kirjallisuutta, en musiikkia. Tchaikovskia kuuntelen viikottain ja lähes yhtä usein luen, yhä uudelleen, erityisesti Dostojevskia. Halveksin niitä, jotka nykyisten, julmien Kremlin vallanpitäjien vuoksi mitätöivät koko Venäjän, sen kansan ja historian.

Miksi sitten tänä aamuna kuuntelin Arseny Avraamovin teoksen Symphony of Sirens? Siksi, että äkillisesti tulin hyvin vihaiseksi ja jonka tunteen sain kuitenkin taipumaan hatutukseksi. Otti kipeästi koko kroppaan Elon Musk. Mies kehoitti äänestämään republikaaneja nyt käytävissä USA:n välivaaleissa, ymmärtämättä, että trumpilaisuuden uudella nousulla on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia maailmanrauhaan ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Sama mies omistaa diktaattorin ottein politiikan digifoorumi Twitterin. Inhoan yli kaiken diktatuureja ja diktaattoreita. Sanoinkin eilen Twitterille eilen että "Se on moro!"

Laitan tähän alle linkin Arseny Avraamovin sinfoniaan tietäen, että harva sen auki klikkaa ja vielä harvempi sen loppuun kuuntelee. Teos kertoo tästä päivästä jäätävän kylmällä tavalla. 



perjantai 24. lokakuuta 2014

KANSAKUNNAT EIVÄT OLE YHTYNEET, IHMISET OVAT

Ylevän idean muistutus on pihallani kiertynyt tangon ympärille, ikään kuin tankobaarin maksullinen hempukka työvälineensä ympärille. Suomen lippu yrittää liehua tänään YK:n päivän kunniaksi. Tai muistoksi.

Toisen maailmansodan vakuutuksella utopian realismista perustettiin vuonna 1945 Yhdistyneet Kansakunnat. Keskeisin päämäärä oli maailmanrauhan säilyttäminen. Epäonnistuneen Kansainliitto-kokeilun jälkeen rauhan turvaaminen nähtiin maailmallisessa kontekstissa, ei ainostaan yksittäisten konfliktien ratkaisuna, vaan laajemmin.

Rauhaa maailmassa ei ole pystytty juurikaan edistämään. Päinvastoin. Sotia käydään tälläkin hetkellä. Kansainväisestä laista ja inhimillisyyden periaatteista ei piitata. Terrorismin uhka ajaa ohi YK:n mandaattien. YK:n turvallisuusneuvosto ei ole pystynyt riittävään päätöksentekoon. Pääsihteerien arvovalta jäi menneeseen aikaan ja YK:n kannanotoilla ei ole juuri merkitystä.

Muut YK:n pyrkimykset ovat menestyneet paremmin. Pyrkimykset, joiden idealistisena tarkoituksena oli tasata tietä maailmanrauhalle. Maailman aliravitsemukseen on voitu vaikuttaa koordinoidusti, pakolaisongelmia on voitu helpottaa, naisten ja lasten asemaa on pystytty parantamaan, maailman lukutaitoisen väestön osuutta on pystytty lisäämään ja ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen torjunnasta on ainakin saatu keskustelua aikaan.


MO ( modus operandi ), toiminnan tapa, onkin tullut keskeiseksi ja itseisarvoksi, eikä pyrkimystä tukitoimien osalta nähdä kirkkaasti maailmanrauhan parantamiseen tähtäävinä toimina. Niistä on tullut YK:n keskeinen sisältö. Samanaikaisesti YK:n arvovalta on kadonnut ja globaali taloudellinen ylivalta on saanut niskalenkin. Maailman kaikki resurssit ovat yhä harvempien käsissä. YK:n taloudelliset voimavarat ovat murto-osa vaikkapa vain maailman yhä kasvavista sotavarusteteollisuuden voimavaroista. YK:n johdolla toteutettu aseistariisunta on sekin vain idealistinen ajatus, vaikka sen tulisi olla polttopisteessä.


YK:n 193 jäsenvaltiota koostuu niiden asukkaista. Dilemma kadotuksen ja olevaisen välille syntyy ihmisyyden epäsuotuisasta kehityksestä teknologian ja taloudellisen ylivallan myötävaikutuksella. Kyse on viime kädessä ihmiskunnan evoluutiosta. Se päättyy joskus. Jean-Paul Sartre on sanonut: "Helvetti ovat toiset ihmiset."