Kertomattakin voi uskoa, että tämä merkittävä avargardinisti ja modernin musiikin nero Avraamov, kuoli 58 vuotiaana vuonna 1944, täysin unohdettuna ja kurjuudessa. Omana aikanaan häntä pidettiin lähinnä hulluna. Osittain on jopa paradoksaalista, että Avraamov teki teoksensa viisivuotiaan Venäjän vallankumouksen kunniaksi, käyttäen ennen kuulemattomia elementtejä ja tekniikkaa, joita uskoi ilmeisen vilpittömästi työläisten valtiossa arvostettavan. Tuolloin sinfoniankin nimi oli vielä "The symphony of the Factory Sirens".
Maailmantilanteessa, jossa Venäjä röyhkeästi ja verisesti pyrkii, omaakin vertaan säälimättömästi vuodattaen, valloittamaan takaisin omaa historiaansa, maailmanrauhaakin uhmaten, en minä ylenkatso venäläisiä klassikoita. En kirjallisuutta, en musiikkia. Tchaikovskia kuuntelen viikottain ja lähes yhtä usein luen, yhä uudelleen, erityisesti Dostojevskia. Halveksin niitä, jotka nykyisten, julmien Kremlin vallanpitäjien vuoksi mitätöivät koko Venäjän, sen kansan ja historian.
Miksi sitten tänä aamuna kuuntelin Arseny Avraamovin teoksen Symphony of Sirens? Siksi, että äkillisesti tulin hyvin vihaiseksi ja jonka tunteen sain kuitenkin taipumaan hatutukseksi. Otti kipeästi koko kroppaan Elon Musk. Mies kehoitti äänestämään republikaaneja nyt käytävissä USA:n välivaaleissa, ymmärtämättä, että trumpilaisuuden uudella nousulla on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia maailmanrauhaan ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Sama mies omistaa diktaattorin ottein politiikan digifoorumi Twitterin. Inhoan yli kaiken diktatuureja ja diktaattoreita. Sanoinkin eilen Twitterille eilen että "Se on moro!"
Laitan tähän alle linkin Arseny Avraamovin sinfoniaan tietäen, että harva sen auki klikkaa ja vielä harvempi sen loppuun kuuntelee. Teos kertoo tästä päivästä jäätävän kylmällä tavalla.
