V. PUTININ KAATUMINEN TULEE YLLÄTYKSENÄ.

Jos kuuntelee V. Putinin muutaman päivän takaisen puheen keskeiset kohdat kolmeen kertaan ja jonka puheen pitoaika käy yksiin sodan aloittamispäivämäärän kanssa, voi huomata Venäjän diktaattorin puheessa  muutoksen. Erityisoperaatio on vaihtumassa sodaksi, maan talous otettiin esille ja kansan uskollisuutta hallintoaan kohtaan vakuuteltiin, mutta myös penättiin. Oligarkeista Putin löysi jo julkisesti pettureita. Ympyrä sulkeutuu.

Ennustan Kremlin nykyisen hallinnon kaatuvan yllättävästi. Vaihtoehtoja kaatumiselle on useita, mutta silti Putinin syrjäytyminen on jo laulun arvoinen; se on sävelletty, mutta sanoitus puuttuu. Venäjän Ukrainaan hyökkäystä edeltäneet helmikuun 24. päivän aamuyön tuntien tapahtumat vuonna 2022  ja muutamat päivät ennen sitä uskoakseni kertovat tulevaisuuden legendaa Stalinin inkarnaatiosta ja Kremlin kaatumisesta, mutta eivät välttämättä vielä sodan loppumisesta. Keskenään kilpailevat ryhmät, lähinnä sotaa kannattavat ja paluuta entiseen haikailevat ryhmät tulevat ottamaan yhteen, joko kulissien takana, tai aivan avoimesti ja jopa asein. Venäjällä toimii useita "yksityisarmeijoita" Wagner-sotilaiden lisäksi ja niitä parhaillaan vahvistetaan. Tosin Wagner-organisaatiota jo pyritään Kremlin suunnalta suitsimaan liiallisen poliittisen merkittävyyden vuoksi.

Ennustaessani uskon "ympyrän sulkeutuvan". Kun Venäjän tärkeimmät oligarkit kuulivat hyökkäyksestä Ukrainaan, monet vain tunteja ennen, tapahtui jotain, mikä todennäköisesti tulee vaikuttamaan historian kulkuun, jos ei suoraana, niin ainakin välillisesti: montaa heistä lyötiin puulla päähän ja he menettivät uskonsa. Oligarkien valta tule ymmärtää venäläisen yhteiskunnan taloudellisena valtana ja ymmärtää, ettei yhden miehen syrjäyttäminen riitä heitä pääsemään toivomaansa lopputulokseen. Heidän onkin ensin kukistettava muu poliittinen valta. Tämä on hidaste, aika jota parhaillaan elämme. Venäjällä ei riitä, että saadaan "hallintaan", vaan täytyy täysin eliminoida. Se kuuluu historialliseen jatkumoon. Tosin tuo jatkumo on tulossa yhden ajanjaksonsa päähän, sillä läpi historiansa Venäjällä poliittisen muutoksen takana ovat olleet tyytymättömät työläiset, sotaansa kyllästyneet sotilaat, tai kaduille lähteneet äidit ja mummot. Tänään muutosta hakee murto-osa kansasta, mutta jonka hallussa on lähes kaikki teollinen tuotanto, kauppa ja palvelut, sekä sen myötä kaikki taloudellinen valta. Toisaalta kansan suuri enemmistö seisoo Kremlin hallinnon takana, lähinnä tiedotusvälineiden vuosia jatkuneen disinformaation vuoksi.

Muutoksen lähestymisestä kertovat myös yhä useammat "vuodot", joista monet on pystytty todentamaan oikeiksi, sekä monien poliittista ja taloudellista valtaa edustavien venäläisten pakenemiset maastaan. On jopa vuodettu asiakirjoja, kuten Venäjän pyrkimyksistä kertova asiakirja, jossa kerrotaan Venäjän uudet rajat Ukrainan valtaamisen jälkeen. Sen aitoudesta on kansainvälisessä mediassa kuitenkin esitetty epäilyjä. Muutoksen prosessin keskeinen evidenssi itselleni kuitenkin on, palatakseni takaisin Putinin puheeseen, hänen pelkonsa kansallisen yhtenäisyyden menettämisestä ja joidenkin nimeltä mainitsemattomien oligarkien haukkuminen pettureiksi. "Pettureiden" pääsiäinen lähestyy. Heidän kultaiset faberge munansa ovat holveissa, mutta vieraiden maiden holveissa jäädytettyinä vuosikymmeniksi, jopa mahdollisesti lopullisesti. Nyt on noitien vuoro Venäjällä.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009417239.html

SE ON MORO, SANOI ÄRMÄTINKORVEN BARISTA.

Tänä aamuna fiilikset ovat sellaiset, että kuuntelin pitkästä aikaa Arseny Avraamovin sinfonian, tai sanoisinko puolen tunnin äänimaailman. Symphony of Sirens esitettiin ensimmäisen kerran Bakussa vuonna 1922, Avraamovin itsensä johtamana, kahta punalippua käsissään liehutellen. 

Kertomattakin voi uskoa, että tämä merkittävä avargardinisti ja modernin musiikin nero Avraamov, kuoli 58 vuotiaana vuonna 1944, täysin unohdettuna ja kurjuudessa. Omana aikanaan häntä pidettiin lähinnä hulluna. Osittain on jopa paradoksaalista, että Avraamov teki teoksensa viisivuotiaan Venäjän vallankumouksen kunniaksi, käyttäen ennen kuulemattomia elementtejä ja tekniikkaa, joita uskoi ilmeisen vilpittömästi työläisten valtiossa arvostettavan. Tuolloin sinfoniankin nimi oli vielä "The symphony of the Factory Sirens".

Maailmantilanteessa, jossa Venäjä röyhkeästi ja verisesti pyrkii, omaakin vertaan säälimättömästi vuodattaen, valloittamaan takaisin omaa historiaansa, maailmanrauhaakin uhmaten, en minä ylenkatso venäläisiä klassikoita. En kirjallisuutta, en musiikkia. Tchaikovskia kuuntelen viikottain ja lähes yhtä usein luen, yhä uudelleen, erityisesti Dostojevskia. Halveksin niitä, jotka nykyisten, julmien Kremlin vallanpitäjien vuoksi mitätöivät koko Venäjän, sen kansan ja historian.

Miksi sitten tänä aamuna kuuntelin Arseny Avraamovin teoksen Symphony of Sirens? Siksi, että äkillisesti tulin hyvin vihaiseksi ja jonka tunteen sain kuitenkin taipumaan hatutukseksi. Otti kipeästi koko kroppaan Elon Musk. Mies kehoitti äänestämään republikaaneja nyt käytävissä USA:n välivaaleissa, ymmärtämättä, että trumpilaisuuden uudella nousulla on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia maailmanrauhaan ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Sama mies omistaa diktaattorin ottein politiikan digifoorumi Twitterin. Inhoan yli kaiken diktatuureja ja diktaattoreita. Sanoinkin eilen Twitterille eilen että "Se on moro!"

Laitan tähän alle linkin Arseny Avraamovin sinfoniaan tietäen, että harva sen auki klikkaa ja vielä harvempi sen loppuun kuuntelee. Teos kertoo tästä päivästä jäätävän kylmällä tavalla. 

Sireenien sinfonia.