torstai 29. toukokuuta 2014

RAKKAANI SIN GAS

latvuksia vasten näen veden
pisarat ja kasteen ja sinut
unkarilaisen ystäväsi kodin
virtojen miinakentässä
markiisi avoinna tonavan purjeena
saharan eteläpuolelle elämää
seilaa kuvaruudussa etsimässä markkinaa
ihmeellisen luonnon toimittajan repussa
lähdevettä botteled in pohjola
silmiesi alla satanutta luonnotonta veden kiertokulkua
ei ime maa neljä vuotta sees
perintäkirjeitä pullopostin hiekassa
latvuksia vasten suurentaa kuvan
yksi pisara
täällä sataa ja huomennakin

Tämä runo ei milloinkaan ole valmis. Muutan, poistan, lisään aina avatessani blogiteksturin.
Havahduin juuri, mikä on valmis?
30.5. Ropattu riimiä. Aamuvitutuksen vallassa. Päätin myös: en pidennä. Mielenkiinnolla odotan mihin menee.

tiistai 27. toukokuuta 2014

T.T. PAASIKIVEN LINJOILLA

Tapio Tuomisto kirjoittaa tänään, ( ES 27.5.14 ), mielestäni osuvan kirjoituksen rajanpinnan asukkaan ajatuksista suurvaltapolitiikan puristuksissa. Kirjoitus alla skannattuna.


                                          Ukrainan Harkovissa valmistettu Antonov AN-26





Ilman salaliittoteorioita heitän tässä kysymyksen mystisestä tietoliikennettä Kaakkois-Suomessa vaivanneesta ongelmasta, joka esti soittamisen lähes kaikkien operaattoreiden liittymiin ja liittymistä. Lisäksi tietoliikenneyhteydet paljolti olivat poikki. Oudoksi asian tekee se, ettei yli vuorokauden kestäneistä katkoksista tehty asiakkaille mitään ilmoitusta ja muutenkin tietoa viasta tihkui hitaasti.

Pääsin keskustelemaan ongelmasta tuttavani kanssa, joka erään operaattorin keskijohdossa on ollut vikaa paikallistamassa. On ilmennyt samanlaisia "salaisia" kysymyksiä, joista ei tiedoteta, samoin kuin viimeisestä Hornetin illalla 20.5. tapahtuneessa tunnistuslennossa, jossa rikottiin äänivalli Etelä-Suomen yllä. On pähkäilty, että onko syynä laite- vai ohjelmistovika. Syytä ei vieläkään, mitä ilmeisimmin, ole täysin löydetty ja ongelma on ohitettu varareitityksen kautta. Onko mahdollista, että tietoliikenneongelmat liittyvät mahdollisesti tahallisiin ilmatilanloukkauksiin ja sitä kautta nato-keskusteluun johon Tuomistokin viittaa.

Minä uskon "näpäytysteoriaan", huolimatta siitä, että Kremlissä ollaan takuuvarmasti tietoisia asioiden oikeasta nato-tilanteesta Suomessa kaikkine taustoineen. Kaikesta huolimatta mediavaikuttaminen, ja muukin, on alkanut pääasiallisena tarkoituksena padota ja hillitä Suomessa kiihkeänä ja reaalipolitiikasta irrallaan  käyvää keskustelua. Esimerkkinä tästä Venäjän mediassa totuutena esitettävä amerikkalaisen Nick Rozoff'in artikkeli, jossa hän väittää Suomen jo tosiasiallisesti sitoutuneen Natoon salaisella isäntämaasopimuksella aina 5. artiklaa myöden. Tätä tarjoillaan Venäjällä mm. Russia Today'n toimesta "totuutena".

Tähän lopuksi eräs Tuomiston aiheeseen sopiva kommentti: "...joo, vaikka Stalin oli öykkäri, Paasikivi totesi, että Stalin oli oikeassa sanoessaan, että maantieteelle me emme voi mitään, ettekä voi tekään."

27.5.2014
Arto Bäcklund

28.5.2014
P.S. Eilen Rajavartiolaitoksen jutussa mainittuja ilmatilanloukkauksia tutkinut tutkinnanjohtaja tuli ulos julkisuuteen "änkyttämällä", että kansio suljetaan, ja että tapahtumat olivat vahinkoja. Hävetti ja nauratti kuunnella.

Niin tai näin, mutta olisin toivonut, että kyseinen herra olisi lukenut ilmoituksensa hieman sujuvammin ja vakuuttavammin. Iso kysymysmerkki jäi ilmaan. Sen verran epävarma ja kevyt lausunto oli.

On tietenkin uus-suomettumisen nimissä kaikille osapuolille helpompaa lakaista mokomat tapahtumat maton alle. Mitään vahinkoahan ei tapahtunut, muutaman litran lisääntyneen kerosiinikulutuksen lisäksi, puolin ja toisin.
Asian sulkemiseen liittyy tietenkin myös valtiojohdon päätös olla ärsyttämättä venäläisiä enempää kuin mitä EU:n vuoksi jo joudutaan tekemään.

Sama



lauantai 24. toukokuuta 2014

TEUVONISMI RODUNJALOSTUKSEN KESKIÖSSÄ POLIITTISESSA SEKSIELÄMÄSSÄ

Kuluneella viikolla uutisoitiin Venäjän tekemien ilmatilan loukkausten, sekä kanadalaisten NHL-tähtien Minskin eksoottisen lomamatkan lisäksi, katurakkien tervehdyttävästä verenperinnöstä degeneroituvalle rotukoirakannallemme.

Ensimmäisessä uutisessa on kyse Suomen ja Naton isäntäsopimuksen tulkinnan seurauksista. Moskova katsoo Suomen kuuluvan Naton etupiiriin ja toimii sen mukaisesti. Toisessa uutisessa on kyse Valko-Venäjän diktaattorin onnistumisesta, mutta myös Suomen onnistumisesta. Jäikö Kanadan joukkue Minskin kevääseen hetkeksi kovan NHL-kauden jälkeen huilaamaan, sitä en tiedä.

Teuvonismin keskiössä ei huilata. Uusia rotuja tulee. En tiedä meneekö vanhoja. Koirabisnes on miljoonabisnes ja teuvonismi on rodunjalostuksen uusi kybertyökalu. Netistä löydetty  ankara domina antaa pottukoiralle reaalikokemuksen, jota tämä itäsuomalainen pottukoira ihmettelee yksityiskohtiin mennen vlogissaan haukahdellen itäsuomalaisella murtellaan.

Teuvonismin ahtaan määritelmän mukaisesti pottukoira on saanut hetkessä 16000 seurajaa ja on nousut suosituimaksi maatiaisroduksi. Teuvonismi on siis kaksisuuntaista verkossa toimivaa rodunjalostusta.

EU-vaalien alla lukemieni poliittisten kolumnien perusteella väitän, että pottukoira uutena rotuna kiinnostaa myös Brysseliin pyrkijöitä avoimmuutensa vuoksi. Sen sijaan teuvonismista he eivät tiedä mitään, mutta kysyttäessä torin kojulla toki tietäisivät. Minä en tiedä.

MUISTAKAA ÄÄNNESTÄÄ HUOMENNA!

Pottukoirasta YouTubesta. Tarkemmin.

24.5.2014
Arto Bäcklund

tiistai 20. toukokuuta 2014

MAASEUDUN ALASAJO

Huomenta! Tähän tulee tänään eräässä  sanomalehdessä julkaistu kiltti kolumnini  hölmöydestä. Otsikosta osviittaa. Käykää kanavalla uudestaan. 



Hei! Avatkaa teksti uudessa ikkunnassa. Joillain selaimilla voi sitten zoomata ja useimmilla näkyy muutenkin luettavasti. Tekstin tekninen laatu on heikko, mutta substanssi ratk...

20.5.2014
Arto Bäcklund








maanantai 19. toukokuuta 2014

LENTOPELOSTA PELKOLENTOON



Tänään taas; matkustajalentokoneen tekninen vika aiheutti...
Aiheutti Iltasanomien ( 19.5.2014 ) mukaan New Yorkin lennon keskeytymisen Kanadan Halifaxiin. 250 matkustajaa jumissa. Toisen moottorin tehonsäätöjärjestelmissä vikaa.

Teknisten vikojen jatkuvan uutisoinnin lisäksi tänään puhutaan avoimesti myös lentohenkilökunnan ammatillisen osaamisen tason alenemisesta. Esimerkkinä lentäjän virheestä, on Air Francen lento n:o 447 Brasiliasta Eurooppaan 1.6.2009, jolloin lentäjä keskellä Atlantia äkisti muuttuneissa olosuhteissa ei osannut hallita ohjaamaansa konetta ( Airbus A330-200 ). 228 matkustajaa kuoli, joista 154 on päässyt kuivalle maalle. Sinkkiarkussa.

USA:ssa 2007 oli lentoliikenteen "musta vuosi". Lentojen myöhästymiset, keskeytymiset ja peruutukset olivat nousseet ennätyskorkeisiin lukuihin. Syyt olivat samat kuin nyt eurooppalaisessa kaupallisessa ilmailutoiminnassa, mutta 7 vuotta myöhemmin meillä kärjistyneimpinä.

Halpalentoyhtiöt ovat olleet lentoliikenteen yleisen kehityksen ja huonon turvallisuuskehityksen laboratorioita. Niitä vain ei ole turvallisuuskulttuurin näkökulmasta juurikaan tutkittu, tehty johtopäätöksiä, eikä parantavia toimenpiteitä mainittavasti ole tehty. 

Samanaikaisesti kahden suuren lentokoneiden valmistajan ongelmat näkyvät uuden tekniikan käyttöönotossa ja itse lopputuotteissa. Boeing Dreamliner matkustajakoneiden uusien akkujärjestelmien tekniset vaikeudet ovat olleet mediassa jatkuvan ällistelyn kohteina. Tuotantolinjojen robotisoinneissa on ollut suuria vaikeuksia, varsinkin Airbusin tuotantolinjoilla. Vaatimukset alati vähemmän saastuttavista, äänettömämmistä ja energiatehokkaammista moottoreista lisäävät teknistä vaikeusastetta vähenevin ihmiskäsin tehtyinä. Juuri tuo Finnairin Halifaxiin päätynyt lento kertoo automaattiseen ja optimaaliseen tehonsäätöön liittyvistä ongelmista.



Ongelmia ovat myös varsinkin Euroopan ja USA:n ilmatilojen ruuhkaisuus. Samanaikaisesti lennonjohdoissa tehdään kustannuksia säästäviä "rationalisointikehityshankkeita", joita lennonjohtajat ovat viimeiseen leipäänsä asti vastustaneet lentoturvallisuutta uhkaavina. Lisäksi uutta kenttä- ja lennonjohtotekniikkaa voidaan ottaa käyttöön kalleutensa vuoksi vain rajoitetusti. Ei siis kaikilla kansainvälistä lentotoimintaa harjoittavilla kentillä.
Turvallisuuden yhtälö ei voi toimia.

Syyt edellä luettelemalleni kehitykselle ovat selkeät ja yksinkertaiset.
Lentoyhtiöiden välinen kilpailu matkustajien päänahoista on siirtynyt äärimmäiseen pudotuspelivaiheeseen. Taustalla tietenkin määräävät taloudellisen toiminnan raudanlujat lait; voitto on maksimoitava ja tappiot minimoitava.
Lentoliikenteenteen turvallisuuteen vaikuttavat siis taloudelliset tekijät. Sanotaan mitä sanotaan. Tietenkin asia lentoyhtiöiden taholta kiistetään. Totta kai.

Entä laskettelemieni syiden seuraukset yksinkertaisena listauksena.
Kaikki oikeastaan alkoi USA:n esimerkin mukaisesti catering-palveluiden ulkoistamisista. Hoettiin mantraa, ettei sämpylänteko kuulu lentoyhtiön ydintekemiseen. Eikö?

Muonituksen ulkoistamisen jälkeen lentoyhtiöt ulkoistivat ensivaiheessa isot määräaikaishuollot, useinkin tarjouskilpailutuksen perusteella ja nyttemmin myös monesti jatkuvan palvelun huoltotoimintaa on ulkoistettu. Sitä keskitetään yrityksille, jotka toimivat kunkin yhtiön eniten liikennöidyillä kentillä logistiset näkökohdat huomioon ottaen. Muutama eurooppalainen lentoyhtiö teettää afrikkalaisessa valtiossa koneiden peruskorjauksia. Erään koneita noutaneen lentäjän mukaan luottamus ei ollut vahvaa nähdyn perusteella.

Nyt puhutaan matkustamohenkilökunnan ja myös lentäjien päättymättömästä vaihtamisesta aina ja alati markkinoiden halvimpiin. Jatkuvana prosessina. Liiketoiminnan globaali luonne mahdollistaa tämän erinomaisesti. Euroopassa ennen niin voimakkaat ay-liikkeet ovat olleet esteenä, mutta nyt niidenkin niska on taittumassa. Yhdysvalloissa co-pilot lentää lisineen alle 2000 dollarilla kuukaudessa pitkää päivää.

Suomessa mennään tuohon  samaan lopputulemaan "sivistyneesti" palkanalennuksien kautta. Finnairin vaatimuksena viime viikkojen neuvotteluissa matkustamohenkilökunnalle on ollut 20 -30% palkkojen alennukset. Mikä onkaan palkanalennuksen kokeneen työntekijän motivaatiotaso. Sehän tunnetusti vaikuttaa työn laadukkuuteen.
Lentäjät ovat vapaaehtoisesti jo talkoisiin Suomessakin osallistuneet. Toki heillekin lisää on luvassa, periaatteella ota tai jätä.

Viimeisenä seurauksena, vaan ei vähäisimpänä, on lentäjien koulutuksen "edullistaminen".
USA:ssa liikennekoneen puikkoihin voi päästä kolmasosan vähäisemmällä opetuksen kokonaistuntimäärällä ja lähteisiini tukeutuen huomattavasti heppoisemmalla koulutuksen sisällöllä. Ja osa ihan oikeasti kirjekurssilla suorittaen. Kaikissa lentoyhtiöissä on lisäksi vähennetty jatko- ja lisäkoulutuksen määriä minimiin.

Trafin käsiini saama esitelmämuistio ( 4.10.2013 ) Heli Koivun, liikenteen analyysit -osasto, Trafi,
vahvistaa käsitykset lentoliikenteen murroksesta turvallisuuden suhteen huonompaan suuntaan. Siinä myös viitataan ns. miehistöllisten leasing-koneiden erillaiseen turvallisuus- ja toimintakulttuuriin, sekä niiden paikalliseen maa- ja talviosaamiseen. En suin surminkaan usko kenenkään viranomaisen, tai ns. asiantuntijan tulevan kiistämään edellä kuvatun kehityksen huonontavan lentoturvallisuutta maailmassa. Minulle ainakin on turhaa jurputtaa kirjoittamani perusteella. Tähän bloggaukseeni en pysty sen puuduttavan pituuden vuoksi tuosta muistiosta otteita liittämään. Tarvittaessa minulta saa.

Tilastojen valossa kaupallinen lentoliikenne on edelleen turvallista. Maahansyöksyjen osalta. Sen sijaan lentojen viivästysten, peruutusten ja keskeytymisten määrät ovat rajussa kasvussa. Johtopäätökset jokainen voi kehityksestä tehdä itse. Minä en sitä tässä lausu ääneen. Siis tulevaisuudessa tapahtuvien maahansyöksyjen määrän osalta.

Itse ihmettelen selkeää markkinarakoa, jossa edes yksi eurooppalainen lentoyhtiö markkinoisi itseään turvallisuuteen panostavana yhtiönä, jossa tekniikkaan perustuvat ongelmat olisi minimoitu ja koko turvallisuuskulttuuri olisi rakennettu parhaiden saatavilla olevien standardien mukaisesti, ja että se olisi koko yrityksen läpäisevää ja läpinäkyvää. Myös asiakkaiden suuntaan. Ei ole, ei löydy. Uskoisin panostuksille nopeasti saatavan tuottoa. Kuriositeettina toinen ääripää on "monikansallinen" norjalaislähtöinen Norweigian-halpalentoyhtiö. Viime vuoden tilinpäätös näyttää roimaa tappiota, vaikka yhtiön koneiden käyttö- ja täyttöasteet olivat maailman huippuluokkaa.

Finnair brändinä on tuhoutumassa. Paljon matkustaville yhtiö alkaa olla jopa kirosana. Häviämässä on todellisuuteen perustuva kuva laadukkaasta palvelusta, laadukkaista aterioista, hyvin kotimaassa huolletuista koneista ja lentävän henkilöstön korkeasta ammattitaidosta. Finnairin strateginen linjaus markkinoiden puristuksissa lienee mennyt päin Bemböleä. Markkinahäiriöt, mm. Venäjän mahdolliset rajoitukset ilmatilansa käytössä länsimaisten lentoyhtiöiden Aasian liikenteessä olisivat Finnairin LOPPU.



Kiitos haastettelemalleni lentokapteenille ja Suomessa lomailevalle suomalaiselle lentokonemekaanikolle jutun iskemisestä.

19.5.2014
Arto Bäcklund

P.S.
Nopeasti kirjoitukseeni liittyen olen saanut "kotimaista Finnavian ja Finnairin wiki-materiaalia". Kiitos, mutta huhuhuhu. Tukka pystyssä olen , mutta silti lähden tekemään tönkkösuolattua muikkua. Jossain ei olla tyytyväisiä... Internet rules!

perjantai 16. toukokuuta 2014

ANNA MÅRD, LONTOO

Lontoosta lennätetään positiivisen ajattelun olevan poissa muodissa. Kertomansa mukaan Anna Mård oli jo vuosia sitten kirjoittanut asiasta, mutta tuli tyrmätyksi. 

Peilasin ajatusta itseeni. Osittain tuntien Arto Bäcklundin sielun olevaisen illuusion, tiedän, etten ajattele keskimäärin positiivisesti. Kun minulle on siitä usein huomautettu, jopa äitini nimellä tehostaen, en enää aikapäiviin ole ottanut huomautuksista, jotka ovat saaneet syytösten karaktäärin, mieleeni pahoitusta.

Positiivinen ajattelu, hihasta reväistynä käsitteenä, on Mårdin mukaan muuttanut muotoaan sitkeyden ja peräänantamattomuuden ihannoinniksi. Muotimantran mukaan mikään ei ole saavuttamatonta, jos tarpeeksi yrittää, sanoo Anna Mård Lontoosta asti. Ja se on hyvin syvältä se, mikäli ymmärsin Anna Mårdin oikein.



Koska monien mielestä enemmän kuin arjen toisinajattelija, olen ilkeä kyseenalaistaja, ei minun olisi tarvinnut odottaa viestiä Lontoosta huutaakseni. Se leijailee ja on leijaillut jo pitkään Savitaipaleen Kuolimojärven Paimensaaren rannoilla.

Linkistä Juju-musaa aiheeseen. Kirkastaa taustalla soidessaan lukijan ajatusta.
https://www.youtube.com/watch?v=MSiTR_iE3u8

Positiivisen ajattelun sponsorointi on johtanut viisauskatoon. Viisas osaa luopua ajoissa ja tarvittaessa muuttaa toimintatapojaan. Mård sanoo, ettemme kuule niistä stooreista, jotka ovat tuhlanneet elämänsä, yrityksensä, kuntansa, valtionsa, tai jotain muuta "säästettyä" ymmärtämättä muuttaa plääniä. Yhtälailla kuin viisaus on uhrattu positiivisuudelle, on sille uhrattu realismi. Ajattelin tässä kohtaa ottaa esimerkkejä. Niitä on arjessa niin paljon ja kaikilla tasoilla, että niille ei ole tarvetta. Löydätte ne itse ja tekstini saa vahvistuksensa.



Luovuttaminen on usein viisautta. Luovuttaminen on usein viisautta huolimatta siitä, että luuserin lappu lyödään otsaan. Paradoksaalista on, että pakon edessä epäonnistuneet jääräpäät, siis ne, jotka eivät ole osanneet ja ymmärtäneet hypätä laskuvarjolla pilvilinnoistaan ajoissa, putoavat sukkana ja saavat sympatiat.

Ollaan negatiivisia realisteja. Eletään pitempään onnellisina.







16.5.2014
Arto Bäcklund

maanantai 12. toukokuuta 2014

TIETOA YSTÄVILLENI

Tämä ei ole bloggaus. Tämä on tiedonvälitystä.

Olen ollut monen hyvän ystäväni kanssa, jo vuosikausia, eri mieltä euron vaikutuksesta kansantalouteemme. Euron muualta määräytyvä kurssi raunioittaa talouttamme.

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen on tänään kirjoittanut asiasta avoimen kirjeen pääministeri Jyrki Kataiselle.
Allekirjoitan kirjeen analyysin.

Lue linkistä kirje:
http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167876-avoin-kirje-paaministeri-jyrki-kataiselle

12.5.2014
Arto Bäcklund

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

ELÄVÄ VARIKSENPELÄTIN

( Katso variksenpelättimen kuva vierestä; "Tietoja minusta". )

Tätä hetkeä on kaivettava nuoruuteni Pariisin siltojen alta, omasta intentionaalisesta tuskastani, sen eettisen epämääräisen muodon eilisiltaisesta objektista. Jean-Paul Sartre ( 1905 - 1980 ), mies joka sanoi panneensa enemmän kuin filosofoineensa, halveksisi minua. Voi ei!



Ei se alkanut Abbasta ja jatkunut Lordin kautta parrakkaaseen Conchita Wurst'iin. Minun vain ei tarvitse mennä kauemmaksi tehdäkseni kysymyksen: mitä seuraavaksi.

Jos suvaitsevaisuus on hyve, niin missä ovat sen rajat?
Sartrelainen vapauskäsityskään ei siihen anna vastausta. Perhosten tappaminen tietoisesti, jostain tuntemattomasta syystä sukupuuttoon atomipommilla, käy esimerkistä suvaitsevuuden äärimmäisestä olemuksesta. Olisiko sekin sallittava ? Esimerkin valossa teko olisi mahdottomampi kuin kaiken sallivan suvaitsevaisuuden nimissä tehty rituaalimurha, joita on tehty aikojen alusta, mutta ei mahdoton, jos pyrkimyksenä on täydellinen eurooppalainen suvaitsevaisuus. 



Eurooppalainen, määrittelemätön suvaitsevaisuus on näennäisesti juuri nyt lähes rajatonta. Ei ehkä Venäjällä, mutta suvaitsevaisuuden määrän käyttäminen syyllistämiseen on sielläkin yksi keino jakaa ihmiset kategorisesti hyviksiin ja pahiksiin.



Oliko Sartre sittenkin oikeassa laajassa vapauskäsitteessään? 

Koska normitkin, joilla mitä ilmeisemmin määritellään niiden intentionaalisia objekteja, ovat Sartre'kin mukaan yksilöiden omia, Itävalta voitti. 
Sartre sanoo: Kaikki asiat ovat olemassa, vain niiden ilmeneminen ihmisille on yksilökohtaista.

Kirjoittaessani elävästä variksenpelättimestä, eksistentiaaliset sartrelaiset peruskysymykset; inho, ahdistus ja eettinen ahdistus, löytävät minussa suvaitsevaisuuden rajat henkilökohtaisina sosiaalisina normeinani. Jean-Paul Sartre ei olisi katsonut minuun, vaikka olisimme syöneet samasta riisikupista. Paradoksaalista, herra Sartre  ei olisi katsonut, mutta olisi ymmärtänyt. Ymmärtänyt vapauteni tulkintaani itsestäni.


11.5.2014
Arto Bäcklund


P.S. Koska harva lukee tekstin ja vielä harvempi ymmärtää, tulkkaan.

Henkilökohtainen suvaisevaisuuteni on onneksi tullut tiensä päähän törmättyään ikiomiin normeihini. Onnelliseksi löydön tekee se, että ihan heti hullumpaa ei voi viisulavalla Euroopalle esitellä. Ellei sitten joskus maailmallisen suvaitsevaisuuden nimissä laulelmien lomassa ole vaikkapa insesti-performansea, pedofiliaa, tai rituaalimurhia. Ärsytyskynnys nousee... Who knows?

Off topic. Sotilaan ikuisuuskysymys: mitä voittoon tarvitaan? Mitä euroviisuissa voittoon tarvitaan?

Sama



lauantai 10. toukokuuta 2014

RASKAUSVIIKKO 3135

Olen yliaikainen. Joulupukkikin on yliaikainen.

Synnyttämiseni aika lähenee ja siirtyy. Ehkä en synnytäkään. Jään kummajaiseksi työhuoneeni lasilla suljetun tuulireiän suojan puolelle. Uniikkia ja ainutlaatuista. Ei tutkimisen arvoista, ei edes jälkeä mieleen.

Edellisen kappaleen ajatus sai oikeutukseni luettuani suomalaisen internet-sivusto blogilista.fi ranking-listoja. Kuumat: Yksi otsikoltaan suomenkielinen, luetuimmat: ei yhtäkään suomenkielistä blogin otsikkoa top-10 listoilla.
En tietenkään opi tästä mitään, sillä minun on vaikea oppia 3135:n raskausviikon jälkeen.



Kansa puhui demarien puoluekokouksessa kansan suuntaan. Katsoessani blogien kirjoittajien suuntaan, en voi nostaa nuolta poskelle, sillä hekin katsovat itsensä läpi kansan suuntaan. Jos kirjoitetaan toilettipaperin kuvioinneista, tai röyhtäytystekniikasta, uuden tiedon valossa, ilman kappalejakoa, vaikkapa otsikolla "MAGIC LIFE", tuhansille, on se riman ylitys. Ilman taloustikkaitakin.

En nosta nuolta poskelle, vaikka suomalaisten bloggareiden tarjonta tilastoituna kertoo minulle niiden lukijoista; olen suomalainen. Olemme suomalaisia. Arrogantissa, syvyyttä välttävässä positiivisessa junttitekstissä löytyy suomalaisuuden voimaannuttava lähde.

Minun ei tarvitse niitä lukea. Minun ei tarvitse kirjoittaa "isäblogia", tai täysvillaista "tänään kotona, huomennakin kotona" stooria. Minun ei tarvitse terapioida itseäni omilla sanoillani.

Onneksi blogilista.fi ei ole koko totuus. Tilastoinnissakaan.

Niin, sitähän ei ollutkaan. Totuutta.

10.5.2014
Arto Bäcklund
Orpo ( 2898 raskausviikon jälkeen )

perjantai 9. toukokuuta 2014

METTE, ONKO VIIKOLOPUKSI PAREMPAA LUVASSA

Kotikadun jacuzzi puolikuutiota vettä
kaksi merta kohtaavat
viinilasi käsissään virtaa etelästä
mustaa ja vähän lämpimämpää
Parkanosta ei noussut ketään
siellä missä lämmin ja kylmä losahtavat kielarin
rata ohitti junan
Tänään liput kaulassa kaatuivat
demarit, hallitus, ukraina, maailma


Kirjotin säkeen vittuuntuneena runoilija, herra Nordell'in lausunnosta.
Sanoi tänään terassilta, ettei kenenkään tarvitse runoutta ymmärtää.
Sanoi myös: ei runous ole ketään tappanut, vain kirjoittajansa.
Mikä oli Valko-Venäjän diktaattorin nimi?
Nordell onkin oikeassa. Oikeuden voi ottaa.
Minä aivan turhaan... pidättelin hengitystäni.

9.5.2012
Arto Bäcklund

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

KAVERI KILAUTTI

Kaveri kilautti heti aamusta Kreikasta. Aito Zorbas. Haistatteli pitkät EU:n omahyväisyydelle.

Nuoruuden ystäväni Uula Laakso teki upean Zorbas-roolin.



Halusi vastausta minultakin siihen, että miksi törkeästi eu-johtajat, suomalaisetkin, kertovat EU:n rahoituskriisin olevan vakavimmilta osiltaan ohi. Kuulemma kun ei ole. Vaalit? Oma suu?

Kreikka ui nyt kesän kynnyksellä huomattavammasti suuremmassa velkalastissa kuin ennen romahdusta. Kansantalouden kokonaisvelka on lähes tuplaantunut neljässä vuodessa. Samanaikaisesti kansantalous on supistunut neljänneksen. Julkisen talouden leikkausten säästöt menevät työttömyyden hoitoon, huolimatta työttömyyskorvausten ja eläkkeiden leikkauksista kipurajankin alle.

Ystäväni on lomautettu politiikan toimittaja. Kahden loppututkinnon mies. Roaming-maksujen vuoksi puhelu oli lyhyt. Hän kertoi puhuessaan ajelevansa partaansa lähteäkseen kansallissosialistisen äärioikeistolaisen Kultainen aamunkoitto-puolueen soppatykille yhdistetylle aamiaiselle ja lounaalle. Ne toimivat. Kysyi; kuullostaako tutulta 30-luvun Saksasta.



Jan Hurri kirjoittaa aamun Taloussanomissa myös siitä, että eurooppalainen talouskriisi ei lähellekään ole ohi. Ottamatta suoraan kantaa seurauksiin.
Sen sijaan kreikkalainen ystäväni sanoo suoraan seuraavan vaiheen, ainakin Kreikassa, olevan yhteiskunnallinen levottomuus, anarkististen ryhmien syntyminen ja kasvu, sekä ulkoparlamentaaristen poliittisten tekojen hyväksynnän lisääntyminen. Kapakoissa jo nurkkapöydissä kuiskutellaan. Seurauksena hänen mukaansa saattaa olla sisällissota. Tavalliset kreikkalaiset eivät katso olevansa vastuussa Kreikan ahdingosta.
Tätäkö EU haluaa, tämäkö oli EU:n alkuperäinen tarkoitus, vai onko EU:n poliittinen eliitti lauma tyhmiä idiootteja, kysyy kreikkalainen ystäväni lopuksi.


tiistai 6. toukokuuta 2014

TOTTUMUS TOINEN LUONTOMME

Vertailtuani Bloombergin, CNN:n, venäläisen RT:n ( Russia Today ) ja suomalaisen median lukuja kaatuneiden määristä Ukrainan selkkauksessa mukaan lukien tahallisissa tulipaloissa kuolleet, päädyin lukuun 220 uhria. Ukrainassa on sisällissota.

Tappaminen täyttää sisällissodan tunnusmerkit. Tämä sota on monella tavalla erilainen sota. Yhteistä aiempiin sotiin on vain se, että ihmisiä tapetaan. Sodissa on aina tapettu. Uutta on eturintama-käsitteen poissaolo ja tunnuksettomat väkivallanteot ja taistelijat. Uutta on myös se, että Ukrainan sisällissota on ensimmäinen "puhdas" some-sota". Seuraan on-line minäkin 12 paikallaolijan twiittejä videoklippeineen. Minulla ei ole tiedonhankinnassa kiire. Tuutit ovat täynnä. Tali-Ihantalassa kesäkuussa 1944 oli kiire.

Otsikko on "kaakana", mikäli en pääse nälvimään itselleni, ja teille. Nyt, kun Ukrainassa ammutaan, nyt kun Euroopassa ammutaan, huolestunut mielenkiinto on meillä hiipumassa kuin partiopoikien leirinuotio iltahuudon jälkeen. Olemme tottuneet sotaan. Olemme tottuneet tähänkin euroopalaiseen sotaan.

6.5.2014
Arto Bäcklund

P.S. Asiaakin: On täysin ilmeistä, että "länsi" on liannut kätensä yhtä rumasti kuin Venäjäkin Ukrainan mustaan multaan. Pakko siis lisätä kolmanneksi "uudeksi sodan ilmentymän tuotteeksi" informaation salaamisen, sekoittamisen, sekä virheellisen tiedon julkaisemisen. Näin on toimittu ennenkin, mutta nyt harjoitellaan näiltä osin globaalia kybersotaa. Median hämmentämisen kautta olemme vähän ymmällämme, mutta suojellaksemme henkistä terveyttämme, OLEMME TOTTUNEET. Annan halveksuntani itselleni.

Sama



maanantai 5. toukokuuta 2014

"RISKILLÄ EI ENÄÄ HINTAA"

Tämä on huono postaus. Ei tule tekstiä minulta nyt. Kuitenkin, koska lukijoita on paljon, toivon teidän lukevan linkin. Johtuuko satunnainen kyvyttömyyteni viikon piiputtelulakosta?

Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja, DI ja KTM Elina Lepomäki, kirjoittaa asiaa. Unionin rahoituskriisi ei ole ohi. Päinvastoin! On vain vihelletty aikalisä eurovaalien ajaksi. Valmentajat sanovat parempien aikojen koittaneen.

Eurooppalaiset pankit hamuavat nyt lähes nollakorkoista lainaa keskuspankilta ja lainaavat sitä pääosin omille isäntävaltioilleen muutaman prosentin korkeamalla korolla. Se on "korkohippaa", tai virallisemmin "carry trade-kauppaa".

Suosittelen Liberan julkaisuja, mutta tässä Elina Lepomäen kolumni.

http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167204-kun-riskilla-ei-ole-hintaa

5.5.2014
YT
Arto Bäcklund

P.S. Vanhana sovinististarana voin sanoa bonuksena, että kirjoittaja on "upee mimmi". Tämä täkyksi lukemiseen teille.

lauantai 3. toukokuuta 2014

OODI TOUKOKUULLE

Toisin kuin edellinen tuttavasi
hän joka heitti henkensä kopiksi
     paloi pois
Sitten tämä uusi
ikean pulla
taiteilija ajat kielletty
ylitti rajat itsessään
     ilman asiakirjoja
söi teoksiaan
     asuikin niissä matkusti
vangittiin kahleitta
Edessäni laskitte alleni
Palelin ja itkin

Loppu ei ollut kaunis
     tekopaikka valpurin tapolle
     vääryyksien polttamalle suulle
     simaisille silmille
Nälkä juomaan vahvaa elämää
     ajoi viimeiselle kadulle
          Gorin torille
     muistot
     teokset
     lippu mukanaan
Värit muuttuivat astaloksi
anteeksipyyntöä huutaen
Viimeinen ensimmäinen toukokuuta



Tuhannesti saat etsiä uuden
     mustaviolettisilmäisen neitsyen
Etsikin
     mutta lähti
Annoit elinkororon syötäväksi
      mutta lähti
ja elää luultavasti aina
Pieni stalin hymyilee sinussa
Meitä on yksi vähemmän enemmistössä
     sen vähemmistössä
Vappuna skoolataan rauhalle
     nimeltään sota