Tässä ihmiselukoiden reissussa olemme jälleen tulleet lähtöpisteeseen. Olemme saapuneet alkuun. Aurinko on tullut kierretyksi. Katsoitko maisemia? Vai tuliko vain seuratuksi telkasta eksoottisia matkaohjelmia raiskatulta maa-planeetalta?
Vuodella on monia määritelmiä. Niillä ilmaistaan viimeiset desimaalit. Yhteistä niille kaikille on 365,2 vuorokautta. Se taas tähän roundtrippiin on kulunut. Älkää kysykö, tässä kohtaa, mitään vuorokauden määritelmästä.
Reissussa rähjääntyy. Jep. Siksipä jotkut arkistavat elämänsä omahyväiseen hiljaisuuden retriittiin. Nostavat itse itsensä lajimme noblesiin. He eivät noteeraa alle kilometrin maidonhakumatkoja alustallamme matkoiksi. Eivät jätä jalanjälkiä.
Osalle meistä siirryminen maa-planeetan pinnalla on nautinto, joka pahimmillaan on tullut intohimoksi. Niille joille äitimaa on antanut povestaan vapaalitteran.
Yhteistä lajillemme on onneton ymmärrys matkaamisen käsitteestä. Kierrämme kaikki aurinkokuntamme Aurinkoa, miljoonien aurinkokuntien joukossa. Ympyrää. Lähtö- ja saapumispisteessä juomme shampanjaa, syömme nakkeja ja perunasalaattia. Kroonisesti nälkäiset nuolevat tähtitaivasta.
Taivaantyhjyys nauraa. Sitten kun ihmisen aika on muuttunut pölyksi. Pölyksi, joka kiertää vuodessa Auringon. Sille on merkitystä vain universumin harmoniassa. Ihmisen aika oli. Ja meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti