TÄNÄÄN
Patriotismi istuu globalisaation maailmassa ikään kuin takalistoon haavoitettu karhu hakkuuraiskiolla. Vihaisena.
Vai onko mammutin luu, joka on paljastunut ikiroudan alta juhlapuheiden kuumentaessa viimeisillä perillä? Haaskalintujen kimppakiva, josta saavat maun, vaan eivät lihan syytäkään.
Ajattelen tänään; menemme takapuoli edellä katajaan. Missä on ihmislajin globalisaatio? Missä on ihmislajin toisiinsa liittyminen? Nyt, kun jääkaappinikin keskustelee älytelevisioni kanssa. Sovussa. Rauhassa.
En juhli 99 vuotista Suomea. Väärä vuosiluku. Jos juhlisin, en tekisi honööriä suomalaisille linnuille, ahmoille, soille, tuntureille, tälle maalle. Ihmisiä en juhli.
Juon kupillisen teetä illalla. Nostan hunajat huulille 10.000 vuotta sitten viimeiset jääkauden jäät puroiksi sulattaneelle luonnolle. 10.000 vuotta vanhalle Suomelle, pohjoisen perälle. Sille mitä Suomesta on jäljellä. Hörppyn otan myös menetetyn alueellisen itsenäisyytemme muistolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti