Nuoskalumen huuhtomien havujen raikas tuoksu leviää puhtaassa ilmassa, talven pimeimpänä yönä, havumetsävyöhykkeen suomalaisella syrjäseudulla.
Jos funktionaaliseksi julistettua ilmaa nokaansa vedettyään erehtyy edes arvioimaan, saati kritisoimaan pahanlaatuisia ympäristömuutoksia, on samalla tullut tuominneeksi itsensä joulutonttujenkin halveksimaksi kylähulluksi.
Sanotaan, ettei globalisaatiolle voi mitään. Sanotaan, ettei tulekaan voida. Se on siunaus ja ainoa vaihtoehto, joka yhdistää ylisuuren ihmispopulaation ja kansakunnat utopiaan, yhdistää taloudet ja uuden TTIP-hyvinvoinnin Graalin-maljaan, nautittavaksi virtuaalisten, puhtaiden vesien äärellä. Se yhdistää planeettamme varallisuuden muutamien hallintaan antaen harvoille, joulupuurosta mantelin löytäneille idiooteille, hallinnan yli koko maailmamme. Yli olemassaolomme.
Vielä on mahdollista lentää halpalennolla muutamassa tunnissa näkemään ympäristön tuhoutumista. Tarkoituksettomasti, tai tarkoituksella. Lentää nopeasti maailmankylässä, globalisaation siivellä hyväksymään ihmetellen globaalia tuhoa. Tässä uudessa puhtaassa digiajassa.
Voi mennä katsomaan juuri nyt Kiinaan, sen pohjoisosat vallannutta tuhoisaa savusumua, joka vaikuttaa satojen miljoonien ihmisten elämään niin, että kykenevät pakenevat.
Voi mennä katsomaan erästä maailman suurinta järveä, joka ihmisen toimin on kuivattu aavikoksi. Aral-järveä ei enää ole. Uusi aavikko vaikuttaa tuntemattomalla tavalla ilmastoon erityisesti Lähi-idässä.
Voi mennä katsomaan Etelä-Amerikkaan useita Suomen kokoisia sademetsäalueita, jotka on hakattu alas punaiselle, kuumalle hiekalle.
Voi mennä katsomaan autioituvaa Yhdysvaltain Keskilännen vilja-aittaa, josta pohjavedet ovat ehtyneet.
Voi mennä kuvamaan innostuksen vallassa napa-alueille jäätiköiden sulamista niiden ryskyessä kohtalokkaassa näytelmässä mereen.
Mutta kuka menee? Harva. Sen sijaan varakkaat pakenevat poron pulkassa haistelemaan kuusen tuoksua hiljaisuuteen, vähemmän varakkaat pakenevat turvapaikanhakijoina.
Globaali, lajien elinympäristön pilaaminen jatkuu meilläkin. Emme näe sitä, emme halua nähdä. Uskomme olevamme planeettamme ympäristökatastrofilta suojassa. Riittoisassa raikkautemme kodossa. Omahyväisyydessä. Emme halua nähdä oman ympäristömme huonoja muutoksia.
Sen sijaan markkinoimme uushyvinvoinnin odotusarvolla varakkaille ympäristömatkailijoille kolkkaamme, osana samaa ympäristöämme tuhoavaa uusahneuden kellopeliä. Köyhemmät tulevat myöhemmin aitojen yli. Resuperseet kuolevat sijoilleen.
Minä halveksin "puhtaiden alueiden" päättäjiä vastuuntunnottomuudesta, kovapintaisuudesta tiedon suhteen ja tulevaisuudettomuudesta yli heidän oman elämänsä.
Nyt keskitalven synkkydessä jatkamme ihmisenä olemistamme led-joulutähtien loisteessa joulupöydissämme tuhon poissulkien, vähätellen, irrallaan aiheuttamastamme elonkehän kärsimyksestä, väärästä strategiasta. Sydämellä, sovussa ja sisulla. Tappiin asti.
En voi toivottaa hyvää joulua. Sellaista ei ole.
Jos joku nyt miettii, että pitääpä Bäcklundin vielä tässä lähteä pilaamaan joulumieltä, niin vetäköön pipon syvälle päähän ja lähteköön ulos kävelylle. Miettimään ihan vain pienesti maailman menoa. Minulle tästä joulusta huonon tekee, vaikkapa nyt tuo muutaman sadan miljoonan ihmisen tukahduttava kärsimys Pohjois-Kiinassa. Riittäkö kärsivien lukumäärä? Riittäkö teille? Sinulle? Puhtaan hengitysilman puute. Tekeekö syyntakeetonta joulumieltä? Planeetalla ei ole evankeliumia, ilosanomaa.
Asukkaat pyrkivät pois Pohjois-Kiinan saastesumusta – voimassa korkein varoitus #uutisvahti http://yle.fi/uutiset/asukkaat_pyrkivat_pois_pohjois-kiinan_saastesumusta__voimassa_korkein_varoitus/9365419
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti