KISSAVIDEO

SATU
Omistan kaikille, jotka näkevät lukemansa. Vaikka eivät aina ymmärtäisikään näkemäänsä.

-------------------

Minut siirrettiin sotasairaalaan. Olin haavoittunut, mutta tuskin toipumassa. Keski-ikäisiä ei enää hoidettu ja lääkkeet olivat menettäneet tehonsa. Raha oli seurannut veteraania ja ohittanut. Olin kuitenkin tärkeä. Minulle aiottiin vaihtaa pää. Tehdä päänsiirto.
Sotilaan ei tule tietää miksi.

Rintamalla oli ollut rumaa. En halua siitä yksityiskohtaisesti puhua. Kerron kuitenkin, että etulinjasta näin seudun ainoan vuoren siirtyvän jonnekin ja vuoren paikalle tuli monttu. Aiemmin vuoren rinteeltä oli nähnyt kauas. Metsät eivät olleet esteenä. Sota oli vienyt puut aikapäiviä sitten. Savusumu tuurasi metsiä. Vesi, jota join, maistui suolatulle metallille. Yö yöltä enemmän. Silloin tiesin haavoittuvani pian. Sodassani Maailmaa vastaan.

Raportoin, kuvasin, kerroin, huusin, potkin. Kirosinkin. Söin viimeiset karkit. Kissanruoatkin. Kukaan ei kuullut. Kukaan ei nähnyt. Luutnantti oli pukeutunut Maailman asepukuun. Sen minä näin. Vaihtanut takin. Osui. Sattui. Silloin haavoituin. Ymmärsin Maailman sotivan itseään vastaan. Viimeisillään. Tuhon lapsivedelle. Sotani oli loppu. Loppu.

Viereiseen häkkiin tuotiin toinen narttu. Hän oli ollut joskus kaunis koira. Jos kohta olin huonossa kunnossa, hän ei haukkunut, ei murissut, nuollut, saati puhunut minulle. Tuijotti vain. Tunsin hänet heti. Kaunis kajaanitar, totaali-tosi-tv-siviili, joka julkisuudessa oli julistanut vain sattuman vievän lähelle täydellisyyttä. Ja että hän oli hulluudessaan täydellinen.

Päitä oli paljon vaihdettu. Erityisesti kuolleilla ihmisillä. Onnistuneilla vaihdokeilla oli jopa messuiltu ja kilpailtu. Robottien koirat oli jätetty lääketieteellisten kokeiden ulkopuolelle. Ilmeisesti liiallisesti koodattu tunneäly ja historiaprosessorit yhdessä linkittivät kyynelsiteen avaruuteen tukehtuneeseen Laika-koiraan. 

Aika vaihtuu, kasvaa laajenee. Alinomaan. Koneiden itserakentuvat ohjelmat päivittivät itse itsensä. Uuteen aikaan. Etiikka, sääli ja rakkaus deletoituivat bugeiksi, polttokopeiksi avaruuteen. Ihmisen parhaalle ystävälle aiottiin vaihtaa pää. Elävältä nartulta toiselle ja mahdollisesti toisellekin. Toisin päin. 

Päivät kuluivat. Sotasairaalan nappulat aiheuttivat ummetusta. Pää toimi moitteetta. Hyvän työpäivän mitan mietin, useinkin, saanko naapurini hiljaisen pään. Ja mitä hän saa, sillä en tuntenut itseäni. Monesti, valon sammuttua, ajattelin jopa säästää päätäni. Kasvatukseni vuoksi en halunnut sitä tyhjentää. Kukaan ei tarvitse tyhjää päätä. Kohtelias narttu.

Päätäni särki.

Iltapalanappulat eivät maistuneet tavanomaisilta. Herättyäni olin vaihtanut häkkiä. Tai pääni oli. Päittäin. En kärsinyt enää ummetuksesta. Naapurihäkin narttu kärsi.

Silloin ymmärsin, että täydellistä on vain aika. Nyt, kun maailma on vain yksi iso monttu ja kaikki luut kaivettu. Edelleen odotan kotiutumistani. Johonkin.

-----------------

Sotaan kaivureita vastaan tarvitaan isompi kaivuri. Mikä on sen kaivurin voitto?

Joku kysyy: miksi "Kissavideo"?
Siksi, koska kissavideot ovat niin suloisia ja ihan älyttömän suosittuja. 
- Mutta eihän tässä ollut kissavideota mielikuvituskatseltavaksi. 
Niin mitä? Mitä te jankkaatte?
Ei ole kissavideo?
No olihan siinä ainakin sana "Kissavideo". 
Tai sitten teillä ihanat pikku murmelit, teillä on onneton ratakiskonpätkän mielikuvitus.