KOTIHÄMÄHÄKIN KASVATUKSESTA

Kolmen vuoden kotihämähäkkien kasvatuksen ja ylläpidon jälkeen huonetiloissa voin lausua asiasta jotain.

Hämähäkkejä, suomenkielinen nimi on hämäävän hauska, elää joka puolella planeetallamme. Niitä on 112 heimoa ja ainakin 50.000 tunnistettua lajia. Todennäköisesti enemmänkin. 

Hämikset lasketaan niveljalkaisiin ja lajierottelua tehdään muun muassa purentaan sopivien leukojen, myrkyllisyyden ja esiintymispaikkojen perusteella. Muutama laji on sopeutunut kokonaan elämään vedessä. 

Hämähäkkien koko vaihtelee mikroskoopisen pienestä ison kämmenen kokoiseen.

Luonani asustelevat kotihämähäkit (Tegenaria domestica ) ovat aikuisena noin 2 - 3 sentin mittaisia, jalat pituuteen laskettuina. Ne ovat täysin vaarattomia. Kotihämikset ovat hyödyllisiä käyttäessään ravintonaan kärpäsiä, hyttysiä, pikku punkkeja ja muitakin öttiäisiä. Ne elävät noin 3 vuotiaiksi, jos niiden elämä on hyvä.

Lapsena sanottiin, että älä tapa hämähäkkiä. Isäs tai äitis kuolee. Voi olla, että tuo loru on ollut pelonsekaisen, freudilaisen ihmiskäsityksen ( lapsuuden kokemukset vaikuttavat yksilön nykyiseen käyttäytymiseen tiedostamatta ) ilmentymä nykyminussa. En ole likvidoinut hämähäkkejä.

Pieneen man's cave asuntooni mahtuu reviireilleen 3 hämähäkkiä. Tunnen ne ulkonäöltä. Kaikki ovat erikokoisia ja yksi on pitkulaisemman muotoinen. Se on myös rohkein. En väitä, että se minut tuntisi, mutta päästää lähimmäksi. Joskus jopa iholle. Tosin minulla ei ole tarvetta päästä niitä lähelle.

Mikäli hyväksyy nämä pienet hyötyeläimet kotiinsa, hyväksyy samalla muutamat niiden ravinnonhankintaansa kutomat seitit. Onkin syytä informoida asianosaisia siitä, ettei niitä systemaattisesti tuhota.

Minulla majailevat, nimettömät hämikset asuvat kylpyhuoneessa ja saunassa. Ne viihtyvät satunnaisessa kosteudessa ja lattialämmityksen luomassa kesäisessä mikroilmastossa. Olen myös sulkenut ulos johtavan lattianrajan saunan tuuletusventtiilin talveksi. Muutaman vuoden huomioiden jälkeen olen hämiksien huomannut tästä iloitsevan. Kylppäristä ne tekevät reissujaan ympäri huoneistoa. Myös makkariin satunnaisesti, mutta häipyvät minun makoillessani siellä. Ne eivät pidä minusta. Ehkä kuitenkin mustia leskiä lukuunottamatta.

Kakkapytyllä istuessa on mukava katsella niiden hyörimistä. Äkkinäinen voisi ajatella niiden toiminnan olevan hölmöä. Hämähäkkien näkökulmasta se tuskin kuitenkaan usein on hölmöä. Ellei sitten niilläkin joskus ole huono päivänsä. Luulen, että on.

Lopuksi muutama varoituksen sana mikäli laajennatte kokemusympäristöänne munivilla niveljalkaisilla.

Informoikaa fobioista kärsiviä ystäviänne. Kyltti kylppärin ovessa voisi olla ookoo. Olen itsekin harkinnut. Ettei teille, tai hämähäkeille käy kylmät. Älkää ruokkiko niitä. Ei ainakaan meetwurstilla, tai muullakaan ihmisravinnolla. Heikkona hetkenäni olen jokusen kärpäsen niille seittiin laittanut. Hämähäkkejä ei saa jahdata juoksuttamalla niitä! Ne hengästyvät nopeasti ja saattavat heittää veivinsä ykskaks. Niin ja suosikaa ystäviä, jotka ovat käyneet specsaversilla, tai muulla optikolla. Hämikset ovat pieniä ja naamioituvat pikku roskiksi. Etteivät tallaannu. Crocsit ja pölynimuri ihmisen käsissä ovat niiden pahimmat viholliset.

Avatkaa silmänne ja sydämenne! Pelot ohjaavat. Oletteko vain kyydissä?

P. S. Olen vakavasti ajatellut myös pölypunkkien elämän mahdollistamista, sillä nekin ovat käymässä uhanalaisiksi. Oikeesti!