Kello on 11.28. Juon toista kahvikertaa. Tummapaahdoksi keittynyttä. Kanava on Yle Puhe.
Voin kuulostaa luuserilta ja betonipateettiselta sanoessani,
etten tänään ole luuseri. Uskoin aiemmin aamulla olevani. En osannut päättää. Vaikka koko aamun olen puhunut itsestäni itselleni.
Nyt aalloilla vähemmistön edustaja kertoo kuinka vartijat häntä seuraavat.
Hänellä on seuraajia. Oikeasti. Minullakin on seuraajia. Leikisti.
Minusta tuntuu voimakkaasti, että hän elää todellista elämää.
Ulkomaalaislaissa etninen profilointi on kielletty. Monet asiat vielä ovat kuitenkin sallittuja, ellei niitä ole nimenomaisesti kielletty. Lapsena vanhempani saivat ilmeisen paljon huvia Linnanmäellä karikatyyripiirtäjien ja profiilinleikkaajien työskentelyn seuraamisesta. Kasvatuksensa vuoksi he eivät kuitenkaan asettuneet malleiksi. Profiloitaviksi.
Minut on Google profiloinut ja tehnyt todellisuusmunattomaksi. Se tietää minun saaneen liiton hopeisen ansiomerkin ja että olen ollut kivenkova pääluottamusmies. En ole varma, että tietääkö "Järjestelmä" minun saaneen Judoliiton pronssisen ansiomerkin. En moiti. Sillä ei ole merkitystä. Naapurinikaan ei tiedä.
Päivän kääntyessä iltapäivään itsevarmuuteni on palautumassa. Kuljen huonolla aasinsillalla.
Olen tehnyt päätöksen. En lähde huhtikuussa Kämppiin Luotsiliiton 100-vuotisjuhliin. En yksin, enkä avec.
Roll up Kämpin peilisaliin. Meikän ottama kuva. #truebluemoment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti