sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Bach, kunnanäidit, -isät ja mie Pääsiäisen suvannossa.

Kirjoitan tätä ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Langattomat nappikuulokkeet toistavat Bachin Toccata-teosta. Urkumusiikkia. Sillä ei ole mitään tekemistä Pääsiäisen kanssa. Kuuntelen Bachia muulloinkin. Bluesin tueksi. Ettei elämänkirjon totuus unohtuisi.

Savitaipaleen hallinnossa niin tuntuu käyneen. Totuus on unohtunut. Totuus siitä, että salailu tarkoitttaa jotain, mitä kaikkien asianosaisten ei haluta tietävän. Se on kuin touhuttaisiin sotelääkärileikkejä pimeässä huoneessa naamat punaisina häpeähöyryssä, luullen, ettei kukaan tiedä, vaikka tietääkin. Pikku kylässä kun kaikki tietävät kaiken. Yhteisten, joka päiväiseen elämään liittyvien isojen asioiden hoitamisen salailu on äärimmäisen tyhmää. Se on tyhmää ja lyhytnäköistä, sillä kaikki tulee ilmi. Aina. Lukemattomat esimerkit kertovat siitä. Salailijat muuttuvat hölmöiksi.

Olen saanut paljon yhteydenottoja koskien Savitaipaleen kaupallistamista. Koskien savitaipalelaisen omaisuuden myyntiä ulkomaalaisessa omistuksessa olevalle yhtiölle, savitaipalelaisen hoivarahan kiertokulun ohjautumisesta ulos omasta kunnasta ja avun tarpeessa olevien vanhustemme ja vammaistemme asettamisesta voitonlouhinnan raaka-aineeksi.

Haluammeko niin toimia? Onko se oikein? Varsinkin, jos vanhuksemme ja vammaisemme eivät siitä itse voi päättää, vaan yli heidän päättävät markkinaehtoisuuteen sitoutuneet kuntapoliitikot, jotka tökerösti perustelevat myyntien ja ulkoistusten täydellistä välttämättömyyttä vaihtoehdottomuudella. Niin sanoessaan he tekevät itsesä entistä hölmömmiksi. Lähes idiooteiksi. Aina on vaihtoehtoja.

Monilla savitaipalelaisilla on ahdistusta ja hätä. Itsestään ja omaisistaan. Se on tosiasia, eikä sitä kukaan voi kiistää. Pelko estää siitä laajemmin kertomasta. Siitä todistavat lukuisat yhteydenotot, jotka olen Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n, toimintakeskus Suvannon ja kunnan keskuskeittiön asioista saanut. Tapahtumassa olevista hölmöntölväyksistä, äänenpainoista jotka on koettu painostuksiksi, jopa kiristykseksi. Niin ei saa olla!

Bachin G-duurin Toccata on tulossa huipentumaansa. Sitä eivät tappisilmäiset kuntapoliitikot voi antaa pois. Toki yrittäisivät, jos kuvittelisivat oikeuden omistavansa ja näkisivät lämpimän kusen hetken lämmittävän kunnan raappahousuissa.

Video:
https://youtu.be/e3oI5MFP9M4

Youtube-kanava:
youtube.com/artobäcklund

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti