KUOLEMA KUULUU KAIKILLE, FACEBOOK EI.

Noin vuoden ajan olen tehnyt merkintöjä sosiaalisesta mediasta, sen vaikutuksesta "johonkin" ja vaikutuksesta itseeni. Minuun.

Olen käyttänyt pääasiallisesti kolmea mediaa; YouTubea, Instagramia ja Facebookia. Hyvin harvoin, käytännössä en lainkaan, myös Twitteriä. Mikäli tämä tekstien sähköinen tallettaminen, bloggaaminen, lasketaan some-genreen, olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana viittä hyvin samanlaista, mutta myös erilaista mediaa. Näin hölmön vastakaisesti on sanottava.

Facebookilla olen touhuillut eniten. Jäin reilu vuosi sitten pienelle tauolle hyvästä syystä: julkaisemistani estettiin. Juttuja poistettiin. En pitänyt sitä kohtuullisena omalta kohdaltani, vaikka "bannaamisen" henkilökohtaisuuksiin menevien törkeyksien osalta hyväksynkin. Itse en niihin mennyt. Minua estettiin poliittisten mielipiteideni vuoksi. Pienen totaalitauon jälkeen yritin uudelleen ja onnistuin.

Muutamia huomioita Facesta. Tärkein indikaattori on minulle keskustelun syntyminen. Reaktio. Se on enemmän kuin peukku, vau, tai surunaama. Keskustelua on helppo luoda. Tarvitsee vain valita aihepiiri, jossa lukijat ovat mahdollisimman paljon jakautuneet kahteen "ehdottomaan leiriin". Tällaisia aihepiirejä ovat ympäristönsuojelu, maahanmuutto, Perussuomalaiset, Vihreät, Kokoomus, Keskustapuolue, istuva hallitus, hiilinielut, tai vaikkapa verotus. Keskustelua syntyy takuuvarmasti. Sen sijaan keskustelun laatu, keskustelun alustan laadusta ja luonteesta johtuen, jää useinkin ala-arvoiseksi. Varsinkin tapauksissa, joissa keskustelu lähtee aaltoilemaan kohti Jukolaa, pois avauksen keskiöstä. Lisäksi usein avauksen osalta kantelupukki kaakattaa ja moderaattori usein kantelijaa uskoo. Liian herkästi.

Sen sijaan, jos avaan aiheella, joka juuri hetkellä ei ole ajankohtainen, mutta jossa itse näen ilmiön, syy-seuraussuhteita, postaus kertoo omasta kokemuspiiristäni, liittyy kulttuuriin, teen linkin ulkomaiseen lehteen saatesanoin, olen sanomisessani kuiskaaja. Tai tuuleen huutaja. En edes kärjistä, kun väitän, että taitavalla totuusarvon kääntämisellä, negaatiolla saa lukijoita.

Tilannetta käytetään hyväksi. Karkeasti ottaen Facebook on yhä enemmän jakautumassa nuolijoihin, niihin jotka kirjoittavat sitä, mitä uskovat oman viiteryhmänsä ihmisten haluavan lukea ja niihin, jotka kirjoittavat vain auki sen, että ovat erimieltä. Vaikuttamiskanavana Facebook onkin menettämässä merkitystään, mutta lisäämässä merkitystään turnauskenttänä, jossa voi osoittaa värinsä, komppaniansa, klaaninsa, tai jotain. Minulle Facebook on muuttumassa päivien myötä yhä merkityksettömämmäksi. Tarpeettomaksi. Tarpeettomaksi maailmankuvalleni ja sen muuttumiselle.

YouTubessa tehdään käyttäjälle kuva ja ääni valmiiksi. Toisin kuin Facebookissa, jossa parhaimmillaan lukija itse tekee kokemusavaruudessaan oman kuvansa ja äänensä. YouTube on käyttäjilleen, katselijoille, helppo media. Tekijöilleen ei niinkään. Taitavimmillaan hyvä YouTube-tuotanto on tuutorimaista. Opettavaa. Vaikeakin todistelu on käännettävissä lähes opetukseksi taitavasti tehtynä. Asian näennäinen unboxing. Eli, että uskottavahan se on, kun näkee.

Itse käytän yhä enemmän videon mahdollisuuksia sanoakseni jotakin. Hyvin tagitettu video leviää hyvin  hetkessä ympäri planeetan. Vaikuttavuus, jos sellaista haluaa, on hyvä, erityisesti päivänselviä epäkohtia kuvattaessa, tyyliin uskon, kun näen.
Koen myös saaneeni aikaan jotain.

Videonjakopalveluissa viestin sanoma leviää hyvin ja äärimmäisen nopeasti. Niin hyvässä kuin pahassa.  Oli sitten kyse Isisksen kaulankatkaisuvideoista, tai vaikkapa tämän aamuisesta klipistä, jossa hongkingilainen poliisi ampuu mielenosoittajaa pistoolilla rintaan. Klippi on katselijaansa yhtä lähellä kuin tekijänsä ja kuvattu tilanne. Näiden lyhyiden kansalaistuotantojen määrä ja merkitys onkin kasvussa. Videoklippien teknisellä laadulla, yllättävää kyllä, on sekundäärinen merkitys.

Kansalaistuotantojen määrien valtavan kasvun on mahdollistanut viestintätekniikan jättimäinen kehitys älypuhelimien ja niiden sovellusten kehityksen myötä, sekä nopeat, edulliset tiedonsiirtoverkot.
Käynnissä onkin jo nyt myös länsimaissa pyrkimykset rajoittaa kansalaisten mielipiteen ilmaisua sähköisesti, muun muassa sovelluksia sulkemalla, tiedonsiirron hinnoittelulla ja tekijänoikeuskysymyksin. Kansalaiset ovat aina vallan uhka.

Itse ole tehnyt YouTubeen ( tästä kanavalleni: youtube.com/artobäcklund ) lähes 400 videoklippiä yli kymmen vuoden aikana. Näen tuotannossani kehityskulun. Teknisessä laadussa, että myös sisällöllisesti. Huomaan, että YouTubessa minua myös kiinnostaa, sisällön lisäksi, tekemisen tekniikka ja dokumentaatio.

Olen myös Instagramissa. Minulle se on viihteellinen, kuvallinen alusta. On yllättävää, että monelle leipänsä somesta saavalle Instagram on tärkeä alusta. Siellä minulla on ajoittain yritystä saada vähän hymyä katselijan ilmeeseen.

Kultuuriantropologisesti ajateltuna Twitter on aivan omanlainen ilmiönsä.
Luulen, että kaikista sosiaalisen median sovelluksista Twitter muokkaa maailmaa eniten. Miksi?

Twitterissä sanotaan sanottava lyhyesti. Siellä "vuodatetaan" omia asioita ja muidenkin. Esitetään jyrkkiäkin kannaottoja ilman, että tarvitsee mitenkään perustella. Juuri tämän huomion, pinnallisuuden vuoksi, on Twitter alustana merkityksellinen. Kulttuuriantropologisesti merkittäväksi ilmiösi Twitterin tekee se, että siitä on lyhyessä ajassa tullut merkittävä vallankäytön väline merkittävienkin poliitikkojen keskuudessa.

En sano tässä ääneen esimerkkinä erästä maailmanvallan johtajaa, sillä maan sähköisten medioiden tiedustelun algoritmit löytävät minut aivan suotta ja aiheuttavat turhaa toimintaa. Senkin on sosiaalinen media saanut aikaan.