LÄHTÖ

Tänään pitäisi saada aikaan viimeinen postaus Instagramiin. Miksi olen tähän lähtöpäätökseen tullut? Kirjoitin asiasta jo viikkoja sitten, että lähden. Lähtöaika vain jäi ilmaan. Aiemmin, jo jonkin aikaa sitten, olen poistunut Facebookista ja muutamia viikkoja sitten Twitteristä. Poistuminen Instagramista on luonteva jatko.

Suuressa kuplassa haettuna syy lähtööni viestialustoilta on niiden nopea muuttuminen. Muutoksen vääjäämättömyyden kaikessa olevaisessa ymmärrän, niin somessakin, mutta voin olla pääosin tuon muutoksen ulkopuolella, sen yksittäisenä tekijänä ja mahdollistajana. Erityisesti kaksi keskeistä asiakokonaisuutta somen muutoksessa harmittaa. Muut syyt sisältyvät niihin.

Ensimmäinen on keskittyminen. Alustat keskittyvät yhä harvempien omistukseen ja sitä kautta määräysvaltaan. Meta-konsernissa, yli sen 70 miljardin dollarin liikkeenvaihdon, pitää valtaa toimitusjohtaja Mark Zuckenberg, joka perusti Facebookin. Metassa näkyy alustojen keskittyminen. Metan varjon alle on ostettu ja siirretty muun muassa Facebook, Whatsapp, Instagram ja Messenger. Massiivinen alustojen keskittyminen yhteen omistukseen vaikuttaa vääjäämättä tiedon keräämiseen tehostetusti asiakkaista, heihin lähes huomaamattomasti vaikuttamisen ja käyttäjämassan käyttämisen omistajien päämäärien saavuttamiseksi. On myös kiistatonta, että keskittynyttä, globaalia sosiaalista mediaa pystyvät kolmannet osapuolet manipuloimaan ja käyttämään omien kohderyhmiensä manipulointiin. Tässäkin alustojen keskittyminen on keskeinen tekijä.

Merkittävä ja uusi somen ilmiö on alustasegregaatio. Suosituimmat some-alustat keskittyvät yhä harvempiin käsiin. Paras esimerkki on Twitter. Miljardööri Elon Musk osti Twittertin 44 miljardilla dollarilla täydelliseen määräysvaltaansa ja palautti alustalla qanonlaisen narratiivin hyväksymällä valheelliset "tosiasiat" tosiasioina. Samalla, todistetun valehtelunsa vuoksi, Twitteristä poistettu ex-presidentti Donald Trump sai takaisin kirjoitusoikeutensa. Muskin poliittisesta vaikuttamisesta kouriintuntuvin, toistaiseksi, oli hänen kehotuksensa äänestää 2022 välivaaleissa republikaaneja. Minulle kehotus oli lähteä Twitteristä lopullisesti. Juuri nyt Twitter erityisesti anglosaksisessa maailmassa täyttyy Venäjän presidentin Vladimir Putinin ja sotapolitiikkansa ymmärtäjistä. En halua tätä toimintaa tukea käyttämällä alustaa. 

Myös qanonlaiset ovat aktivoituneet Twitterissä. Viikolla nähdyssä dokkarissa senaattoriksi pyrkivä qanonlainen esittää täysin vakavasti muun muassa, että presidentti Obama on pedofiili ja että rouva Obamalla on isompi penis kuin väitteen esittäjällä, eivätkä heidän lapsensa ole heidän omiaan. Dokkari löytynee toistaiseksi Yle Areenasta.

Toiseksi tulevat sisällölliset muutokset. Mainonnan lisääntymisen lisäksi yhä enemmän katseluaikaa saavat lyhyet viedot, joilla kuvataan merkillisiä sattumuksia, ajatuksellista kepeyttä ja niin sanottua tik-tok-tanssia eri muodoissaan. Siis sirkushuveja. Keskeistä on videon nopeus, lyhyys ja pääsääntöisesti sisällön aneemisuus. Muutos näkyy myös YouTubessa jossa on oma paikansa Short-videoille. Muutokset kertovat erityisesti somea käyttävien ihmisten mielenkiinnon keston jänteen lyhentymisestä. Lisäksi omistajien vaikutus sisältöihin on yhä enemmän huomattavissa.

Yksi keskeinen tähän liittyvä Instagramista lähtöni syy on kanavan nopea kaupallistuminen. Jopa puolet postauksista on tehty mainonnan yhtenä alalajina. Itse mainos useinkin verhotaan postattaviin "omiin kuulumisiin", kaupalliseen yhteistyöhön, mutta myös täysin suoraa mainontaa on. Mainosvälejä Instavirtaan ostavat niin autokauppiaat kuin verkkokaupat ja jopa kylien elitarvikekaupat. Juuri ennen tätä kirjoitusta laskin viidestäkymmenestä Instagram-postauksesta 19 kaupallista. Itse näen Instagramin kaventuneen myös sisällöitään. Jos kirjoitan Instagramiin poliittisen, kantaa ottavan päivityksen, olen outolintu. Olkoon sitten niin.

Jään vielä toistaiseksi YouTubeen ja kirjoittelen epäsäännöllisesti blogia, huolimatta siitä, että blogien kirjoittaminen, kestettyään somessa noin kaksikymmentä vuotta, on hiipumassa. Ihmiset eivät enää halua lukea arkin mittaista kirjoitusta. Se on liian työlästä.

Klikkaa auki.

Blogini: Kahdesti kadonnut.

YouTube: YouTube

                                                                                                                                                                                              

VIIMEINEN TWIITTI. TUNTOJA.

Tänään ajelin työhuoneelle auringon paistaessa matalalta jäähiukkasten läpi. Pysähdyin kolme kertaa. Kuvasin. Parhaimman maiseman missasin. 

Itäisellä taivaalla Lappeenrannan suunnalla horisontista nousevat tummanharmaat pilvet muodostivat valheellisen vuoriston. Leväsen kohdalla vuoret olivat kadonneet.

Tänään tuli pitkään tekemäni työ päätökseen. Virtuaaliseen päätökseen. Mikään ei tule valmiiksi, mikä ei milloinkaan alkanutkaan. Tänään jäin pois viimeisestä keskeisestä sosiaalisen median alustasta, Twitteristä. Jäljellä ovat enää verkon pikaviestimet ja blogi.

Olo ei olekaan tyhjä, vaan täysi. Ähky. Uuskeskustalaisena en juurikaan enää ajattele syntyjä syviä ja jos milloin ajattelen, teen sen keskustalaisittain oman napani kautta. 

Yhteisöä, planeetan tulevaisuutta ja elonkehää en enää pätkääkään ajattele. Mennään tässä ja nyt.  

Tilanne toki henk.koht. prosessini myötä voi tosin vielä muuttua. Silloin minusta tulee klassisen koulukunnan anarkisti ( tappisilmäisten ei tule liittää anarkiaan ), joka EI OMISTA älylaitetta  lainkaan, eikä silloin sovi olla keskustalainen rahan renki. Eikä kenenkään muunkaan renki.

MINULLE TARPEETONTA

Nopeatempoinen some-keskustelu ei johda mihinkään. Joskus ehkä johtikin. Silloin vuonna yksi, kun target-postauksia käsillä olevasta asiasta oli kolme, nykyisen miljoonan sijaan. Ja kun puhuttiin samasta asiasta. Heittämällä riittävän ison kiven kovaa ja kauaksi, saattoi puhkoa tuulisenkin vedenpinnan. Tänään heittämällä useammankin kourallisen soraa, ei se aallokossa näy. 

Sosiaalisen median, joka tänään sivumennen sanottuna on ilmiölle väärä nimitys, megatrendit ovat tulossa yhä ilmeisemmiksi ja näkyviksi. Ne eivät ole ihmislajin kehityksen kannalta yksinomaan hyviä. Oikeastaan marjoja somepuurosta saa etsiä.

Länsimaissa, joissa reunaehdot ja verkon rajoitukset sosiaalisen median käytölle ovat toistaiseksi vähäisiä, somen globaalivaikutuksista suurin juuri nyt lienee valtavien ihmismäärien jakautuminen yli rajojen ja merien, isoiksi some-etnisiksi klaaneiksi, jopa some-kansakunniksi. Ilmiöön liittyy tosiasiallisuuden vaatimuksen mahdottomuus miljardeille puheenvuoroille. 

Tunnetuimpana esimerkkinä on Yhdysvaltain entisen presidentin puolesta toimiva, sosiaalisessa mediassa syntynyt liike, joka on saanut messiaanisia piirteitä odottaessaan Donald Trumpin uutta tulemista. Donald Trump lienee ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka julkisesti ja tietoisesti todistetusti esitti epätotuuksia totuuksina. Kautta historian valtioiden päämiehet ovat valehdelleet, mutta valehtelu on pyritty peittelemään. Nyt some, presidentin työkaluna, toi epätotuuksien esittämisen hetkessä koko maailman tietoisuuteen. Ja valheet alkoivat muuttumaan totuuksiksi. Niin myös haluttiin tapahtuvan.

Ilmiö on mielenkiintoinen seurauksiltaan. Trumpin hallinto ei lähtenyt juurikaan selittelemään, saati korjaamaan presidenttinsä kannanottoja Twitterissä. Sen sijaan Twitter teki jotain ennen kuulumatonta; se poisti supervallan päämiehen twitter-tilin. Tämä oli kuitenkin loppupeleissä, joita muuten vielä ei ole nähty, kaikille osapuolille win-win-tilanne. Julkisuus lisäsi niin Twitterin julkisuutta ja näennäistä autonomista asemaa kuin myös presidentin julkikuvaa, somen pahan voimia vastaan taistelevana. Tänään näemme, Suomessakin uuden jakolinjan syntyneen lähinnä konservatiivisiin, äärioikeistolaisina pidettyihin piireihin, läpi koko läntisen maailman, mutta erityisesti ilmiö on syvyytensä vuoksi saanut Yhdysvalloissa vakavat mittasuhteet jakamalla raadollisesti kansan. On puhuttu jopa sisällissodan mahdollisuudesta. 

Toinen globaali, ihmisten välinen jakolinja on syntynyt Covid-19 viruksen ympärille, erityisesti syntyneen pandemian ratkaisumallien ympärille. Monille covid-19 viruksen aiheuttama, yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan ennen näkemättömän suuri pandemia, ei ole muuta kuin normaali influenssavirus ja sellaisena siihen heidän mukaansa tulee suhtautua. Nämä ihmiset liittyvät sosiaalisessa mediassa isompaan ihmisryhmään, some-kansakuntaan, joka vastustaa, eri syistä, rokotuksia pandemian hallintaan saamisessa.

On hyvin mielenkiintoista havaita kerroksellisuutta ja osin päällekkäisyyttäkin vertailtaessa näitä kahta vahvaa some-kansakuntaa. Ryhmät ovat hyvin erilaisia lähtökohdiltaan, mutta niitä yhdistäviä tekijöitäkin löytyy. Äärioikeistolaisessa "Our People" liikkeessä, joka on syntynyt amerikkalaisen konservatismin kovan ytimen ja niin sanotun trumpismin lähtökohdista, ei ensi havainnoinnilla voisi olettaa olevan mitään yhteistä kansainvälisen rokotusvastaisen liikkeen kanssa. Näiden ihmisten "ihmisenä olemisen" lähtökohdat ovatkin lähes täysin erilaiset. Silmiinpistävintä on tietynlainen intellektuaalisuus, tai sen puute. Yhteisiä tekijöitä molemmilla ovat kuitenkin "oman kansakunnan" luominen sosiaalisen median avulla ja sen sisään, virtuaalitodellisuuteen. Vahvin yhdistävä tekijä on kuitenkin usko erilaisiin salaliittomalleihin ja -teorioihin. Tämän mahdollistaa, tietoisuuden avartamisessa, sosiaalinen media työkaluineen, mutta erityisesti tasapainottavien työkalujen puute.

Somen käyttökelpoisuutta jakolinjojen luomisessa edesauttaa totuusmassan huono hallinta. Se taas tarkoittaa yksinkertaista oivallusta siitä, että epätotuuksia voi luoda ja hallita siinä määrin, että totuudellisuus hämärtyy, hämärtyy hiljalleen historian hämärään. Oivallus on myös valtavien massojen puhdistetun ja yhtenäistetyn mielipiteen käyttö kuin se olisi omasi. Oma mielipiteesi.

Totuus, sellaisena kuin me olemme sen tunteneet, on somen mahdollistamassa virtuaalimaailmassa muuttumassa joksikin muuksi. Merkityksellistä on myös havainto, että reuna-alueiltaan uusi totuuden käsite on siirtymässä reaalimaailmaan. Tästä esimerkkinä on jakolinjojen syvenemisen myötä ihmisten face to face sosiaalisten verkkojen pirstaloituminen. Tähän liittyen on jopa huvittavaa huomata joidenkin iltapäivälehtien uutisoineen lisääntyneestä tarpeesta tietoisesti säilyttää ystävyyssuhteet huolimatta some-vihamielisyydestä.

Sosiaalisella medialla on lukuisa määrä muitakin merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia, joiden tutkimus on alkutaipaleellaan. Yksi on ajankäyttömme muutokset. Erityisesti lastemme ajankäytön muutokset. Miten sosiaalinen media vaikuttaa henkisen terveytemme lisäksi myös fyysiseen terveyteemme? Liikummeko riittävästi? Miten käy silmillemme? Entä painonhallinta, liikunnan väheneminen ja ylipainon terveysvaikutukset? Kysymyksiä on paljon.

Entä sitten sosiaalisen median vaikuttavuus sen työkaluominaisuuden lisäksi? Palaan tässä alkuun. Uskoni somen vaikuttavuuteen, vaikkapa yhteiskunnallisissa asioissa, kuten ympäristöasioissa, yhden yksittäisen kansalaisen osalta on vähenemässä nopeasti. Se on minulle enää lähes kuriositeetti. Siksi aion käyttää aikaani muuhun. 

Ajattelen tämän päivän some-vaikuttamista ikään kuin tulvana, joka mennessään huuhtelee kaiken pois, erityisesti hedelmällisen kasvualustan. Näin esimerkiksi älykkään ympäristöaiheisen keskustelun aikaansaaminen somessa on lähes mahdotonta. Blokkiutuminen leireihin näkyy tässäkin ja some sen erinomaisesti mahdollistaa ja prosessia edesauttaa.

Kun alussa sanon, että sosiaalinen media on väärä nimitys sosiaaliselle medialle, sellaisena kuin me sen ymmärrämme, tulisi minun tietenkin perustella väitteeni. En siihen kykene. Eikä somessa tarvitsekaan. Tai tarvitsisi, mutta perustelua kohti tulee tuhat muuta yhtä vahvaa perustelua, joilla ei ole dialogin kanssa mitään tekemistä. Se ei johda mihinkään. Eli tuon nimen suhteen kyseessä on niin monitahoinen ja yhteiskuntia nopeasti muuttava ilmiö, että ennemminkin se tulisi paloitella osiin. Sen jätän muille. 

Monissa maissa on sosiaalinen media kontrolloimattomana nähty uhkaksi yhteiskunnalle, ei niinkään ihmisille itselleen. Venäjällä ja erityisesti Kiinassa kuljetaan edelleen älylaite kädessä, mutta siinä pyörii valtion toimesta sunniteltu ja valvottavissa oleva appi. Samaan suuntaan olemme menossa Länsimaissa, mutta valtioitakin voimakkaampien yhtiöiden toimesta. 

Päätös vetäytyä, tarkoittaa ylivoimasta vastustajaa.       A.E. Bäcklund

Olen Instagramissa vielä toistaiseksi.

#kuolevajäkälä

KUOLEMA KUULUU KAIKILLE, FACEBOOK EI.

Noin vuoden ajan olen tehnyt merkintöjä sosiaalisesta mediasta, sen vaikutuksesta "johonkin" ja vaikutuksesta itseeni. Minuun.

Olen käyttänyt pääasiallisesti kolmea mediaa; YouTubea, Instagramia ja Facebookia. Hyvin harvoin, käytännössä en lainkaan, myös Twitteriä. Mikäli tämä tekstien sähköinen tallettaminen, bloggaaminen, lasketaan some-genreen, olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana viittä hyvin samanlaista, mutta myös erilaista mediaa. Näin hölmön vastakaisesti on sanottava.

Facebookilla olen touhuillut eniten. Jäin reilu vuosi sitten pienelle tauolle hyvästä syystä: julkaisemistani estettiin. Juttuja poistettiin. En pitänyt sitä kohtuullisena omalta kohdaltani, vaikka "bannaamisen" henkilökohtaisuuksiin menevien törkeyksien osalta hyväksynkin. Itse en niihin mennyt. Minua estettiin poliittisten mielipiteideni vuoksi. Pienen totaalitauon jälkeen yritin uudelleen ja onnistuin.

Muutamia huomioita Facesta. Tärkein indikaattori on minulle keskustelun syntyminen. Reaktio. Se on enemmän kuin peukku, vau, tai surunaama. Keskustelua on helppo luoda. Tarvitsee vain valita aihepiiri, jossa lukijat ovat mahdollisimman paljon jakautuneet kahteen "ehdottomaan leiriin". Tällaisia aihepiirejä ovat ympäristönsuojelu, maahanmuutto, Perussuomalaiset, Vihreät, Kokoomus, Keskustapuolue, istuva hallitus, hiilinielut, tai vaikkapa verotus. Keskustelua syntyy takuuvarmasti. Sen sijaan keskustelun laatu, keskustelun alustan laadusta ja luonteesta johtuen, jää useinkin ala-arvoiseksi. Varsinkin tapauksissa, joissa keskustelu lähtee aaltoilemaan kohti Jukolaa, pois avauksen keskiöstä. Lisäksi usein avauksen osalta kantelupukki kaakattaa ja moderaattori usein kantelijaa uskoo. Liian herkästi.

Sen sijaan, jos avaan aiheella, joka juuri hetkellä ei ole ajankohtainen, mutta jossa itse näen ilmiön, syy-seuraussuhteita, postaus kertoo omasta kokemuspiiristäni, liittyy kulttuuriin, teen linkin ulkomaiseen lehteen saatesanoin, olen sanomisessani kuiskaaja. Tai tuuleen huutaja. En edes kärjistä, kun väitän, että taitavalla totuusarvon kääntämisellä, negaatiolla saa lukijoita.

Tilannetta käytetään hyväksi. Karkeasti ottaen Facebook on yhä enemmän jakautumassa nuolijoihin, niihin jotka kirjoittavat sitä, mitä uskovat oman viiteryhmänsä ihmisten haluavan lukea ja niihin, jotka kirjoittavat vain auki sen, että ovat erimieltä. Vaikuttamiskanavana Facebook onkin menettämässä merkitystään, mutta lisäämässä merkitystään turnauskenttänä, jossa voi osoittaa värinsä, komppaniansa, klaaninsa, tai jotain. Minulle Facebook on muuttumassa päivien myötä yhä merkityksettömämmäksi. Tarpeettomaksi. Tarpeettomaksi maailmankuvalleni ja sen muuttumiselle.

YouTubessa tehdään käyttäjälle kuva ja ääni valmiiksi. Toisin kuin Facebookissa, jossa parhaimmillaan lukija itse tekee kokemusavaruudessaan oman kuvansa ja äänensä. YouTube on käyttäjilleen, katselijoille, helppo media. Tekijöilleen ei niinkään. Taitavimmillaan hyvä YouTube-tuotanto on tuutorimaista. Opettavaa. Vaikeakin todistelu on käännettävissä lähes opetukseksi taitavasti tehtynä. Asian näennäinen unboxing. Eli, että uskottavahan se on, kun näkee.

Itse käytän yhä enemmän videon mahdollisuuksia sanoakseni jotakin. Hyvin tagitettu video leviää hyvin  hetkessä ympäri planeetan. Vaikuttavuus, jos sellaista haluaa, on hyvä, erityisesti päivänselviä epäkohtia kuvattaessa, tyyliin uskon, kun näen.
Koen myös saaneeni aikaan jotain.

Videonjakopalveluissa viestin sanoma leviää hyvin ja äärimmäisen nopeasti. Niin hyvässä kuin pahassa.  Oli sitten kyse Isisksen kaulankatkaisuvideoista, tai vaikkapa tämän aamuisesta klipistä, jossa hongkingilainen poliisi ampuu mielenosoittajaa pistoolilla rintaan. Klippi on katselijaansa yhtä lähellä kuin tekijänsä ja kuvattu tilanne. Näiden lyhyiden kansalaistuotantojen määrä ja merkitys onkin kasvussa. Videoklippien teknisellä laadulla, yllättävää kyllä, on sekundäärinen merkitys.

Kansalaistuotantojen määrien valtavan kasvun on mahdollistanut viestintätekniikan jättimäinen kehitys älypuhelimien ja niiden sovellusten kehityksen myötä, sekä nopeat, edulliset tiedonsiirtoverkot.
Käynnissä onkin jo nyt myös länsimaissa pyrkimykset rajoittaa kansalaisten mielipiteen ilmaisua sähköisesti, muun muassa sovelluksia sulkemalla, tiedonsiirron hinnoittelulla ja tekijänoikeuskysymyksin. Kansalaiset ovat aina vallan uhka.

Itse ole tehnyt YouTubeen ( tästä kanavalleni: youtube.com/artobäcklund ) lähes 400 videoklippiä yli kymmen vuoden aikana. Näen tuotannossani kehityskulun. Teknisessä laadussa, että myös sisällöllisesti. Huomaan, että YouTubessa minua myös kiinnostaa, sisällön lisäksi, tekemisen tekniikka ja dokumentaatio.

Olen myös Instagramissa. Minulle se on viihteellinen, kuvallinen alusta. On yllättävää, että monelle leipänsä somesta saavalle Instagram on tärkeä alusta. Siellä minulla on ajoittain yritystä saada vähän hymyä katselijan ilmeeseen.

Kultuuriantropologisesti ajateltuna Twitter on aivan omanlainen ilmiönsä.
Luulen, että kaikista sosiaalisen median sovelluksista Twitter muokkaa maailmaa eniten. Miksi?

Twitterissä sanotaan sanottava lyhyesti. Siellä "vuodatetaan" omia asioita ja muidenkin. Esitetään jyrkkiäkin kannaottoja ilman, että tarvitsee mitenkään perustella. Juuri tämän huomion, pinnallisuuden vuoksi, on Twitter alustana merkityksellinen. Kulttuuriantropologisesti merkittäväksi ilmiösi Twitterin tekee se, että siitä on lyhyessä ajassa tullut merkittävä vallankäytön väline merkittävienkin poliitikkojen keskuudessa.

En sano tässä ääneen esimerkkinä erästä maailmanvallan johtajaa, sillä maan sähköisten medioiden tiedustelun algoritmit löytävät minut aivan suotta ja aiheuttavat turhaa toimintaa. Senkin on sosiaalinen media saanut aikaan.