LÄHTÖ

Tänään pitäisi saada aikaan viimeinen postaus Instagramiin. Miksi olen tähän lähtöpäätökseen tullut? Kirjoitin asiasta jo viikkoja sitten, että lähden. Lähtöaika vain jäi ilmaan. Aiemmin, jo jonkin aikaa sitten, olen poistunut Facebookista ja muutamia viikkoja sitten Twitteristä. Poistuminen Instagramista on luonteva jatko.

Suuressa kuplassa haettuna syy lähtööni viestialustoilta on niiden nopea muuttuminen. Muutoksen vääjäämättömyyden kaikessa olevaisessa ymmärrän, niin somessakin, mutta voin olla pääosin tuon muutoksen ulkopuolella, sen yksittäisenä tekijänä ja mahdollistajana. Erityisesti kaksi keskeistä asiakokonaisuutta somen muutoksessa harmittaa. Muut syyt sisältyvät niihin.

Ensimmäinen on keskittyminen. Alustat keskittyvät yhä harvempien omistukseen ja sitä kautta määräysvaltaan. Meta-konsernissa, yli sen 70 miljardin dollarin liikkeenvaihdon, pitää valtaa toimitusjohtaja Mark Zuckenberg, joka perusti Facebookin. Metassa näkyy alustojen keskittyminen. Metan varjon alle on ostettu ja siirretty muun muassa Facebook, Whatsapp, Instagram ja Messenger. Massiivinen alustojen keskittyminen yhteen omistukseen vaikuttaa vääjäämättä tiedon keräämiseen tehostetusti asiakkaista, heihin lähes huomaamattomasti vaikuttamisen ja käyttäjämassan käyttämisen omistajien päämäärien saavuttamiseksi. On myös kiistatonta, että keskittynyttä, globaalia sosiaalista mediaa pystyvät kolmannet osapuolet manipuloimaan ja käyttämään omien kohderyhmiensä manipulointiin. Tässäkin alustojen keskittyminen on keskeinen tekijä.

Merkittävä ja uusi somen ilmiö on alustasegregaatio. Suosituimmat some-alustat keskittyvät yhä harvempiin käsiin. Paras esimerkki on Twitter. Miljardööri Elon Musk osti Twittertin 44 miljardilla dollarilla täydelliseen määräysvaltaansa ja palautti alustalla qanonlaisen narratiivin hyväksymällä valheelliset "tosiasiat" tosiasioina. Samalla, todistetun valehtelunsa vuoksi, Twitteristä poistettu ex-presidentti Donald Trump sai takaisin kirjoitusoikeutensa. Muskin poliittisesta vaikuttamisesta kouriintuntuvin, toistaiseksi, oli hänen kehotuksensa äänestää 2022 välivaaleissa republikaaneja. Minulle kehotus oli lähteä Twitteristä lopullisesti. Juuri nyt Twitter erityisesti anglosaksisessa maailmassa täyttyy Venäjän presidentin Vladimir Putinin ja sotapolitiikkansa ymmärtäjistä. En halua tätä toimintaa tukea käyttämällä alustaa. 

Myös qanonlaiset ovat aktivoituneet Twitterissä. Viikolla nähdyssä dokkarissa senaattoriksi pyrkivä qanonlainen esittää täysin vakavasti muun muassa, että presidentti Obama on pedofiili ja että rouva Obamalla on isompi penis kuin väitteen esittäjällä, eivätkä heidän lapsensa ole heidän omiaan. Dokkari löytynee toistaiseksi Yle Areenasta.

Toiseksi tulevat sisällölliset muutokset. Mainonnan lisääntymisen lisäksi yhä enemmän katseluaikaa saavat lyhyet viedot, joilla kuvataan merkillisiä sattumuksia, ajatuksellista kepeyttä ja niin sanottua tik-tok-tanssia eri muodoissaan. Siis sirkushuveja. Keskeistä on videon nopeus, lyhyys ja pääsääntöisesti sisällön aneemisuus. Muutos näkyy myös YouTubessa jossa on oma paikansa Short-videoille. Muutokset kertovat erityisesti somea käyttävien ihmisten mielenkiinnon keston jänteen lyhentymisestä. Lisäksi omistajien vaikutus sisältöihin on yhä enemmän huomattavissa.

Yksi keskeinen tähän liittyvä Instagramista lähtöni syy on kanavan nopea kaupallistuminen. Jopa puolet postauksista on tehty mainonnan yhtenä alalajina. Itse mainos useinkin verhotaan postattaviin "omiin kuulumisiin", kaupalliseen yhteistyöhön, mutta myös täysin suoraa mainontaa on. Mainosvälejä Instavirtaan ostavat niin autokauppiaat kuin verkkokaupat ja jopa kylien elitarvikekaupat. Juuri ennen tätä kirjoitusta laskin viidestäkymmenestä Instagram-postauksesta 19 kaupallista. Itse näen Instagramin kaventuneen myös sisällöitään. Jos kirjoitan Instagramiin poliittisen, kantaa ottavan päivityksen, olen outolintu. Olkoon sitten niin.

Jään vielä toistaiseksi YouTubeen ja kirjoittelen epäsäännöllisesti blogia, huolimatta siitä, että blogien kirjoittaminen, kestettyään somessa noin kaksikymmentä vuotta, on hiipumassa. Ihmiset eivät enää halua lukea arkin mittaista kirjoitusta. Se on liian työlästä.

Klikkaa auki.

Blogini: Kahdesti kadonnut.

YouTube: YouTube

                                                                                                                                                                                              

UHRIASEMASTA IDENTITEETTI?

23.11.2021 

Jos joku luuli minun kadonneen YouTuben ja Facebookin myötä, erehtyi. Täällä kirjoitellaan, tosin pöytälaatikkotyylisesti ja samalla olen todellisuudessa ainakin enemmän läsnä itseni kanssa. Jos joku sitten uskoo minun uhriutuneen ja nauttivan siitä, erehtyi. Erehtyi siinäkin. Sellaista arvelua on tullut minulle asti. Meikälaisen parviäly lensi tiehensä, enkä tunnekylmiöni kohmettunein siivin kyennyt mukaan. En kyllä yrittänytkään. Eli ihan vaan tiedoksi, että niin siinä kävi.

Aamulla nähtiin, että yöllä oli taivas pudotellut ensilumen. Aiempia kuura-aamuja en ensilumeksi laske. Kylällä käydessäni liukui puolitutun auto risteyksessä eteeni. Itse olin jo pysähdyksissä, mutta pieni peltikolari näytti vääjäämättömältä. Sen verran kai kuitenkin ABS-jarrut kaverin kesärenkaitakin auttoivat, että rakoa jäi lopulta kymmenen senttiä. Siinä sitä sitten noustiin autoista ulos siunailemaan. Jos tupakoisin, olisin pöllistä sauhut vetänyt. 

Muutama päivän huima uutinen on tässä vielä kommentoitava. Paikallinen Etelä-Saimaa lehti kertoo, että Eksoten ( Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri ) budjetti puidaan jouluun mennessä. Näyttää puintiajat menneen sekaisin niin kuin koko Eksoten talousosaaminen. Vai miltä kuulostaa muun muassa yksi lisäkulujen peruste ensivuodelle, 3,8 miljoonan edestä inflaation kaltaisia muita kuluja. Tämä tuskin ihan heti normikuntapäättäjälle aukeaa. No joo, "inflaation kaltaista" nykyisin pukkaa. 

Kysehän tässä on lyhyesti sanottuna noin 15 miljoonan edestä kirjattua kustannusten nousua ensi vuoden Eksoten talousarvioon, joka raha olisi haluttu jäsenkunnilta saada. Kunnat kuitenkaan eivät tällä kertaa taipuneet ja Eksote joutunee yt-neuvotteluiden kautta vähentämään toimintamenojaan 7 miljoonalla. Kunnat sitten pitkin hampain rahoittavat toisen puolen. Kun viittasin talousosaamiseen, niin vanhanliiton talousosaamisen perinteet näkyvät Eksoten toimissa; henkilöstöä aiotaan lomauttaa, samanaikaisesti kun terveydenhoitopuolen henkilöstöstä on ankara pula. Ei ole vaikeaa arvata, että siinä leikissä käy kylmät. Henkilöstöä siirtyy muualle. Ottajia on. Ei ole luettu uudesta ajasta, jossa tappiollinen yritys ostaa toisen, aina tappiollisena pysyneen yrityksen 7 miljardilla, tai 150 autoa muutaman olemassaolovuotensa aikana valmistanut yritys kasvaa pörssiarvossaan 176 miljardiin, ohi Fordin. 

Tähän lopuksi veikataan, ihan tunnistautuen. Etelä-Karjalassakin palveluverkko kutistuu muutamassa vuodessa, muun muassa hyvinvointiasemien vähenemisenä. Kun maaseutumalli on toiminut muutaman vuoden, huomataan, ettei se valtion massi ollutkaan pohjaton. Savitaipaleenkin uusi hoiva-asema todennäköisesti ensimmäisten joukossa lakkautetaan. Prosessi on jo alkanut, sillä lääkäri Savitaipaleelle enää aika harvoin ajelee. Jos jotain myönteistä tässä täytyy etsiä, niin kai se on se, että paikallisten kuntapäättäjien ei lakkautuspäätöstä tarvitse tehdä. Saavat valtion syntipukiksi. Sylttytehtaasta en sano mitään. Niin ja kiihtyyhän se maaltamuuttokin sen myötä, eikä löysässä hirressä kovin pitkää tarvitse riippua.

Lopuksi vielä kaivoslaista. Sehän on uunista tulossa, mutta taitaa pulla jäädä raa'aksi. Paikallislehti tästäkin tänään uutisoi ja kertoo ympäristökysymysten hiertävän. Keskustalle ei sovi, että kaivoslakiin kirjattaisiin lause, että malminetsintä kiellettäisiin luonnonsuojelualueilla. Ihan en tätä ymmärrä. Tarkoittaako, että jos ja kun luonnonsuojelualueilla saisi etsiä malmia, niin sinne periaatteessa sitten myös voisi kaivoksen perustaa? Kyllä se sitä tarkoittaa. Ei kukaan huvikseen malmia tositarkoituksetta luonnonsuojelualueilla etsiskelisi.

Sen ymmärrän kyllä, että jos lopetetaan luonnonsuojelualueet, kun niiden merkitys on muutenkin vähenemässä, muun muassa metsätaloudessa ja kaivetaan niitä kaivoksia sinne sitten ja vaikka järvienkin alle. Ne kun alkavat olla poispilatut muutenkin. Meidän on osallistuttava Suomen kokoisella kuopalla sähköautotalkoisiin, niin kuin viikonloppuna kaivosteollisuuden tiedottaja kertoi. Niinhän se menee. Ettei n-kirjaimella alkavat pikkulapset kanna koko vastuuta koboltista ja ellei sitten jo kuparikin ehdi sitä ennen loppumaan maan povesta.

Miten tämä tähän liittyy? No ei mitenkään, mutta juuri siksi tässä ajassa liittyy.

KUOLEMA KUULUU KAIKILLE, FACEBOOK EI.

Noin vuoden ajan olen tehnyt merkintöjä sosiaalisesta mediasta, sen vaikutuksesta "johonkin" ja vaikutuksesta itseeni. Minuun.

Olen käyttänyt pääasiallisesti kolmea mediaa; YouTubea, Instagramia ja Facebookia. Hyvin harvoin, käytännössä en lainkaan, myös Twitteriä. Mikäli tämä tekstien sähköinen tallettaminen, bloggaaminen, lasketaan some-genreen, olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana viittä hyvin samanlaista, mutta myös erilaista mediaa. Näin hölmön vastakaisesti on sanottava.

Facebookilla olen touhuillut eniten. Jäin reilu vuosi sitten pienelle tauolle hyvästä syystä: julkaisemistani estettiin. Juttuja poistettiin. En pitänyt sitä kohtuullisena omalta kohdaltani, vaikka "bannaamisen" henkilökohtaisuuksiin menevien törkeyksien osalta hyväksynkin. Itse en niihin mennyt. Minua estettiin poliittisten mielipiteideni vuoksi. Pienen totaalitauon jälkeen yritin uudelleen ja onnistuin.

Muutamia huomioita Facesta. Tärkein indikaattori on minulle keskustelun syntyminen. Reaktio. Se on enemmän kuin peukku, vau, tai surunaama. Keskustelua on helppo luoda. Tarvitsee vain valita aihepiiri, jossa lukijat ovat mahdollisimman paljon jakautuneet kahteen "ehdottomaan leiriin". Tällaisia aihepiirejä ovat ympäristönsuojelu, maahanmuutto, Perussuomalaiset, Vihreät, Kokoomus, Keskustapuolue, istuva hallitus, hiilinielut, tai vaikkapa verotus. Keskustelua syntyy takuuvarmasti. Sen sijaan keskustelun laatu, keskustelun alustan laadusta ja luonteesta johtuen, jää useinkin ala-arvoiseksi. Varsinkin tapauksissa, joissa keskustelu lähtee aaltoilemaan kohti Jukolaa, pois avauksen keskiöstä. Lisäksi usein avauksen osalta kantelupukki kaakattaa ja moderaattori usein kantelijaa uskoo. Liian herkästi.

Sen sijaan, jos avaan aiheella, joka juuri hetkellä ei ole ajankohtainen, mutta jossa itse näen ilmiön, syy-seuraussuhteita, postaus kertoo omasta kokemuspiiristäni, liittyy kulttuuriin, teen linkin ulkomaiseen lehteen saatesanoin, olen sanomisessani kuiskaaja. Tai tuuleen huutaja. En edes kärjistä, kun väitän, että taitavalla totuusarvon kääntämisellä, negaatiolla saa lukijoita.

Tilannetta käytetään hyväksi. Karkeasti ottaen Facebook on yhä enemmän jakautumassa nuolijoihin, niihin jotka kirjoittavat sitä, mitä uskovat oman viiteryhmänsä ihmisten haluavan lukea ja niihin, jotka kirjoittavat vain auki sen, että ovat erimieltä. Vaikuttamiskanavana Facebook onkin menettämässä merkitystään, mutta lisäämässä merkitystään turnauskenttänä, jossa voi osoittaa värinsä, komppaniansa, klaaninsa, tai jotain. Minulle Facebook on muuttumassa päivien myötä yhä merkityksettömämmäksi. Tarpeettomaksi. Tarpeettomaksi maailmankuvalleni ja sen muuttumiselle.

YouTubessa tehdään käyttäjälle kuva ja ääni valmiiksi. Toisin kuin Facebookissa, jossa parhaimmillaan lukija itse tekee kokemusavaruudessaan oman kuvansa ja äänensä. YouTube on käyttäjilleen, katselijoille, helppo media. Tekijöilleen ei niinkään. Taitavimmillaan hyvä YouTube-tuotanto on tuutorimaista. Opettavaa. Vaikeakin todistelu on käännettävissä lähes opetukseksi taitavasti tehtynä. Asian näennäinen unboxing. Eli, että uskottavahan se on, kun näkee.

Itse käytän yhä enemmän videon mahdollisuuksia sanoakseni jotakin. Hyvin tagitettu video leviää hyvin  hetkessä ympäri planeetan. Vaikuttavuus, jos sellaista haluaa, on hyvä, erityisesti päivänselviä epäkohtia kuvattaessa, tyyliin uskon, kun näen.
Koen myös saaneeni aikaan jotain.

Videonjakopalveluissa viestin sanoma leviää hyvin ja äärimmäisen nopeasti. Niin hyvässä kuin pahassa.  Oli sitten kyse Isisksen kaulankatkaisuvideoista, tai vaikkapa tämän aamuisesta klipistä, jossa hongkingilainen poliisi ampuu mielenosoittajaa pistoolilla rintaan. Klippi on katselijaansa yhtä lähellä kuin tekijänsä ja kuvattu tilanne. Näiden lyhyiden kansalaistuotantojen määrä ja merkitys onkin kasvussa. Videoklippien teknisellä laadulla, yllättävää kyllä, on sekundäärinen merkitys.

Kansalaistuotantojen määrien valtavan kasvun on mahdollistanut viestintätekniikan jättimäinen kehitys älypuhelimien ja niiden sovellusten kehityksen myötä, sekä nopeat, edulliset tiedonsiirtoverkot.
Käynnissä onkin jo nyt myös länsimaissa pyrkimykset rajoittaa kansalaisten mielipiteen ilmaisua sähköisesti, muun muassa sovelluksia sulkemalla, tiedonsiirron hinnoittelulla ja tekijänoikeuskysymyksin. Kansalaiset ovat aina vallan uhka.

Itse ole tehnyt YouTubeen ( tästä kanavalleni: youtube.com/artobäcklund ) lähes 400 videoklippiä yli kymmen vuoden aikana. Näen tuotannossani kehityskulun. Teknisessä laadussa, että myös sisällöllisesti. Huomaan, että YouTubessa minua myös kiinnostaa, sisällön lisäksi, tekemisen tekniikka ja dokumentaatio.

Olen myös Instagramissa. Minulle se on viihteellinen, kuvallinen alusta. On yllättävää, että monelle leipänsä somesta saavalle Instagram on tärkeä alusta. Siellä minulla on ajoittain yritystä saada vähän hymyä katselijan ilmeeseen.

Kultuuriantropologisesti ajateltuna Twitter on aivan omanlainen ilmiönsä.
Luulen, että kaikista sosiaalisen median sovelluksista Twitter muokkaa maailmaa eniten. Miksi?

Twitterissä sanotaan sanottava lyhyesti. Siellä "vuodatetaan" omia asioita ja muidenkin. Esitetään jyrkkiäkin kannaottoja ilman, että tarvitsee mitenkään perustella. Juuri tämän huomion, pinnallisuuden vuoksi, on Twitter alustana merkityksellinen. Kulttuuriantropologisesti merkittäväksi ilmiösi Twitterin tekee se, että siitä on lyhyessä ajassa tullut merkittävä vallankäytön väline merkittävienkin poliitikkojen keskuudessa.

En sano tässä ääneen esimerkkinä erästä maailmanvallan johtajaa, sillä maan sähköisten medioiden tiedustelun algoritmit löytävät minut aivan suotta ja aiheuttavat turhaa toimintaa. Senkin on sosiaalinen media saanut aikaan.

MINÄ EN UNOHDA

Elokuva on ihmeellisesti kiinni ajassa. Uskon, jos näen, on siinä. Historia ja tulevaisuus halaavat nykyhetkeä. Kirjoittamalla hakkaan kiveen. Kirjoittamista en unohda. Elämäni käsikirjoitusta. Sitä teen. Ja nyt kuvaan.

Sähköisen ilmaisun ongelmana on pidetty, kaikesta huolimatta, liudennettua persoonallisuutta. Välittyykö tekijä, vai narratiivin katseryydiretty sanoma, vai miten liittää kritiikittä luonto omaan lajiimme?
Sekoitammeko dokumentin viihteeseen tositeeveetyyppisesti? Dokumetoimmeko lähitulevaisuudessa elämämme goprotyyppisesti ja tähtihetkemme striimaamme?

Olen tehnyt, kirjoittamisen sijaan, tämän vuoden aikana videoklippejä.
Genren olen antanut tulla itsestäni. Huomaan tekeväni useinkin kauniiseen ja kivaan särön. Tiedän; tässä ajassa kuvaaminen on flash-backeja, muutaman sekunnin otoksia, asiayhteyksien liittämistä toisiinsa arveluilla ja useilla vaihtoehdoilla. Katselijalle annetaan mahdollisuus tehdä omat painotuksensa juoneen. Hänet pidetään taitavasti tyytyväisenä.

Erä kaikken katsotuinpia suomalaisia YouTuben ihmiskuvauksia juuri nyt, on "Jore1961". Kaksi alkoholistia kuvaavat toisiaan ja päiviään. Jälki on roheeta, editoimatonta, heittelehtivää ja teknisesti puutteellista. Päättelen, ettei "siisti" ja kaunis videonpätkä välttämättä korreloi katselukertoja lisäävästi.

Annan oman "HiHi-Tuotannon" mennä kuvaus kuvaukselta omaan suuntaansa. Näyttää siltä, että haluan näyttää missä elämme. Muualta näemme missä voisimme elää.
Suuttumukseni tarvittaessa sanon suoraan. En lähde metaforilla leikkimään. En ehkä osaisikaan.

Allergioita estääkseni huomaan tinkiväni videotuotantoni hygieenisyydestä. Jotenkin tässä Jore1961 ohjaa. Vaikka en klikkauksia kaipaakaan. Hephep minä; hyvältähän se tuntuu, jos katsotaan. Kiitos!

Katso ja tilaa kanava: Youtube Arto Bäcklund kanava