UHRIASEMASTA IDENTITEETTI?

23.11.2021 

Jos joku luuli minun kadonneen YouTuben ja Facebookin myötä, erehtyi. Täällä kirjoitellaan, tosin pöytälaatikkotyylisesti ja samalla olen todellisuudessa ainakin enemmän läsnä itseni kanssa. Jos joku sitten uskoo minun uhriutuneen ja nauttivan siitä, erehtyi. Erehtyi siinäkin. Sellaista arvelua on tullut minulle asti. Meikälaisen parviäly lensi tiehensä, enkä tunnekylmiöni kohmettunein siivin kyennyt mukaan. En kyllä yrittänytkään. Eli ihan vaan tiedoksi, että niin siinä kävi.

Aamulla nähtiin, että yöllä oli taivas pudotellut ensilumen. Aiempia kuura-aamuja en ensilumeksi laske. Kylällä käydessäni liukui puolitutun auto risteyksessä eteeni. Itse olin jo pysähdyksissä, mutta pieni peltikolari näytti vääjäämättömältä. Sen verran kai kuitenkin ABS-jarrut kaverin kesärenkaitakin auttoivat, että rakoa jäi lopulta kymmenen senttiä. Siinä sitä sitten noustiin autoista ulos siunailemaan. Jos tupakoisin, olisin pöllistä sauhut vetänyt. 

Muutama päivän huima uutinen on tässä vielä kommentoitava. Paikallinen Etelä-Saimaa lehti kertoo, että Eksoten ( Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri ) budjetti puidaan jouluun mennessä. Näyttää puintiajat menneen sekaisin niin kuin koko Eksoten talousosaaminen. Vai miltä kuulostaa muun muassa yksi lisäkulujen peruste ensivuodelle, 3,8 miljoonan edestä inflaation kaltaisia muita kuluja. Tämä tuskin ihan heti normikuntapäättäjälle aukeaa. No joo, "inflaation kaltaista" nykyisin pukkaa. 

Kysehän tässä on lyhyesti sanottuna noin 15 miljoonan edestä kirjattua kustannusten nousua ensi vuoden Eksoten talousarvioon, joka raha olisi haluttu jäsenkunnilta saada. Kunnat kuitenkaan eivät tällä kertaa taipuneet ja Eksote joutunee yt-neuvotteluiden kautta vähentämään toimintamenojaan 7 miljoonalla. Kunnat sitten pitkin hampain rahoittavat toisen puolen. Kun viittasin talousosaamiseen, niin vanhanliiton talousosaamisen perinteet näkyvät Eksoten toimissa; henkilöstöä aiotaan lomauttaa, samanaikaisesti kun terveydenhoitopuolen henkilöstöstä on ankara pula. Ei ole vaikeaa arvata, että siinä leikissä käy kylmät. Henkilöstöä siirtyy muualle. Ottajia on. Ei ole luettu uudesta ajasta, jossa tappiollinen yritys ostaa toisen, aina tappiollisena pysyneen yrityksen 7 miljardilla, tai 150 autoa muutaman olemassaolovuotensa aikana valmistanut yritys kasvaa pörssiarvossaan 176 miljardiin, ohi Fordin. 

Tähän lopuksi veikataan, ihan tunnistautuen. Etelä-Karjalassakin palveluverkko kutistuu muutamassa vuodessa, muun muassa hyvinvointiasemien vähenemisenä. Kun maaseutumalli on toiminut muutaman vuoden, huomataan, ettei se valtion massi ollutkaan pohjaton. Savitaipaleenkin uusi hoiva-asema todennäköisesti ensimmäisten joukossa lakkautetaan. Prosessi on jo alkanut, sillä lääkäri Savitaipaleelle enää aika harvoin ajelee. Jos jotain myönteistä tässä täytyy etsiä, niin kai se on se, että paikallisten kuntapäättäjien ei lakkautuspäätöstä tarvitse tehdä. Saavat valtion syntipukiksi. Sylttytehtaasta en sano mitään. Niin ja kiihtyyhän se maaltamuuttokin sen myötä, eikä löysässä hirressä kovin pitkää tarvitse riippua.

Lopuksi vielä kaivoslaista. Sehän on uunista tulossa, mutta taitaa pulla jäädä raa'aksi. Paikallislehti tästäkin tänään uutisoi ja kertoo ympäristökysymysten hiertävän. Keskustalle ei sovi, että kaivoslakiin kirjattaisiin lause, että malminetsintä kiellettäisiin luonnonsuojelualueilla. Ihan en tätä ymmärrä. Tarkoittaako, että jos ja kun luonnonsuojelualueilla saisi etsiä malmia, niin sinne periaatteessa sitten myös voisi kaivoksen perustaa? Kyllä se sitä tarkoittaa. Ei kukaan huvikseen malmia tositarkoituksetta luonnonsuojelualueilla etsiskelisi.

Sen ymmärrän kyllä, että jos lopetetaan luonnonsuojelualueet, kun niiden merkitys on muutenkin vähenemässä, muun muassa metsätaloudessa ja kaivetaan niitä kaivoksia sinne sitten ja vaikka järvienkin alle. Ne kun alkavat olla poispilatut muutenkin. Meidän on osallistuttava Suomen kokoisella kuopalla sähköautotalkoisiin, niin kuin viikonloppuna kaivosteollisuuden tiedottaja kertoi. Niinhän se menee. Ettei n-kirjaimella alkavat pikkulapset kanna koko vastuuta koboltista ja ellei sitten jo kuparikin ehdi sitä ennen loppumaan maan povesta.

Miten tämä tähän liittyy? No ei mitenkään, mutta juuri siksi tässä ajassa liittyy.

KIRJOITUS, JOTA EI JULKAISTU

Lähettäessäni allaolevan tekstin Hesarin mielipidepalstalle, olin lähes satavarma, etteivät sitä julkaise. Jotain rajaa. Joskus minulta ovat jotain julkaiseet, erityisesti silloin, kun kommentoin jotain muuta kirjoitusta tyyliin: "Biologi N. N. kirjoittaa ( HS 16.3 ) plaaplaap." Julkaisen itse.

xxxxxxxxxxxxx

LUONNONSUOJELUALUE

Kävellessäni Savitaipaleella, keskellä Kuolimojärveä, Selkäsaaressa, reilun 14 hehtaarin kokoisessa saaressa, syvässä motourassa kohti keskellä kohoavaa mäennyppylää, ajattelen, että vielä seuraavatkin sukupolvet saavat käyttää tätä syvään ruhjottua motouraa.

Saari näyttäisi karttamerkinnän mukaan olevan luonnonsuojelualuetta. Ellei sitten Maanmittauslaitos huijaa.
Ajattelen myös, että kannanottoni on kirjoitettava nyt, etukenossa, paikanpäällä, ennen uusia kyyneleitä.

Katselen kirkkaaksi miellettyä Kuolimojärveä. Sitä se oli vielä 60-luvun lopulla. Tänään on vesi tummaa ja yhä tummuu. Pohja tumman aineksen peitossa.

Miksi Taipaleen seurakunta hakkaa metsiään erittäin aroilla alueilla saarissa ja lähellä rantoja alueilla, jotka on sopimuksella suojeltu vuonna 1998 ja niistä on kertakorvaus maksettu. Tämä ns. Säkniemenlohko-niminen luonnonsuojelualue on vuosittaisten tehometsätalouteen liittyvien toimien kohteena. Avohakkuineen.

Mäelle kiivettyäni ajattelen, että onko seurakunnasta tullut elonkehän vihollinen, vai onko se sitä ollutkin huomaamattani aina? Mikälaisen viestin annamme nuorisollemme luonnonsuojelualueistamme ja niiden merkityksestä, joilla tehdään tehometsätaloutta? Entä Kirkosta?

Kirkkomme tarvitsee uuden uskonpuhdistuksen ja rönsyjen leikkaamista. Ei voi olla niin, että Sanan julistus vaatii hakkuita luonnonsuojelualueilla. Millään perusteilla. Veroeurojen on riitettävä. Toimintaa tulee mukauttaa aleneviin resursseihin.

Ihmisten tulee erota ympäristövastaisia tekoja tekevistä seurakunnista ja koko Kirkosta, ellei se saa seurakuntiaan kuriin. Herrasta ei tarvitse erota!

P. S.
Arkkipiispa, tervetuloa kanssani kesäiselle exkursiolle Savitaipaleelle. Tarjoan nuotiomakkarat ja venekuljetukset. En puhu mitään. Katsellaan.

ILMIÖOPPIMINEN

Uudessa opetussuunnitelmassa ei suoraan käytetä sanaa ilmiöoppiminen. Mutta annetaan ymmärtää. Annetaan ymmärtää, että "kaikki riippuu kaikesta" ja opetettavat asiakokonaisuudet, oppiaineet, ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa tilanteenmukaisin painoarvoin toisiinsa. Maailma ei ole vain matematiikkaa, historiaa, tai biologiaa.
Ne ovat kaikkea sitä. Ja paljon muutakin.

Ilmiöoppiminen ei ole uusi juttu. Se on keskeinen metodi pienten lasten kasvatuksessa. Tosin enemmänkin kasvattajakeskeinen kuin lapsikeskeinen ja useinkin syy-seuraussuhteisiin perustuva karkki-keppimetodi, jolla ehdollistetaan ilmiön kirkastuminen. Koulussa jotain tehdään toisin.

Kuulin eilen, minussa kysymyksen herättäneen kommentin: "Ei kai tälle järvien tummumiselle enää mitään voi tehdä, kun ilmaston lämpeneminen vaikuttaa". Edellisellä viikolla minulta kysyttiin, hyvin opettavaiseen sävyyn itse vastaten, että "eikö ole ekoteko troolata pienen järven muikut pois, etteivät jää kuoltuaan pohjasedimenttiin ( tätä sanaa ei käytetty ) päästämään ravinteitaan veteen?"

Tunsin tyhjän tupen rapinaa. Molemmat kysymykset ovat meille lajinomaisia, helppoja ratkaisuja. Niistä ei saa väännettyä totuutta, mutta niitä käytetään toiminnan oikeutuksessa. Tai toimimattomuuden.

Järvi voi pysyä puhtaana pohjoisella pallonpuoliskolla, mikäli elämälle tärkeät ravinnetasot pidetään minimissä pidentyneellä kasvukaudellakin. Tai, kautta vuosituhansien kirkkaissakin järvissä normaalissa ravinteiden kiertokulussa kuollutta kalaa on sitoutunut pohjasedimenttiin aiheuttamatta muutoksia järven ekologisessa tilassa. Niissä järvissä ei kalakantojen ja lajien suhteita sotkettu ihmisen toimesta vaikkapa nylon-verkkopyynnillä, joilla petokalat otetaan tehokkaasti pois.

Ilmiöpohjainen opetus puolustaa paikkaansa suomalaisessa kouluopetuksessa, mikäli tarvittavat ainekohtaiset perusopinnot ovat riittävällä tasolla. Mutta kysymykseni kuuluu, ottaako ilmiöihin perustuva opetus huomioon itse ilmiön?

Esimerkeillä pyrin sanomaan, että monet ilmiöt ovat arvopohjaisia, kiistanalaisia, vaikutukselle alttiita, tai tarkoitushakuisia.  Jopa niin, että puhtaiden luonnonlakien summasta saadaan ilmiö, joka nähdään eri tavoin. Tai sillä ei ole juurikaan tekemistä niiden keskeisten oppiaineiden combossa, joille ilmiöoppiminen perustuu.


Ilmiöiden reuna-alueille syntyy helposti harmaa alue, jossa ilman pyrkimystäkin voi syntyä "uusia normeja", joita pahimmillaan voidaan käyttää jopa hyvksyttävinä uusina normeina. Kun niitä kerran on.

Esimerkiksi lakisääteinen luonnonsuojelualue voi olla ilmiö, joka koostuu useista nykytietoon perustuvista luonnontieteellisistä osa-alueista ja on lopputulema pyrkimykselle vaikuttaa ilmiön rakenteeseen ja kestävyyteen, nykytutkimuksen valossa, tehokkaasti.

Olen kuullut erään tähän liittyvän kysymyksen usein. Miksi luonnonsuojelualueella saa avohakata ja siellä toimitaan tehometsätalouden keinoin?

Luonnonsuojelualueen käsite on, erityisesti nuorillamme, muuttumassa. Vai onko vain kyse "ilmiöstä", jossa ilmiölle annettu nimi ei korreloi todellisuuden kanssa?  Onko kyse tietoisesta valehtelusta?

Ilmiöoppimisen kanssa pitää näiden ilmiöiden ja ilmiöiden kanssa olla äärimmäisen tarkkana.

SEURAKUNTA HAKKAA

Postaukseni Facebookissa tänään.

https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=10207407221093837&id=1686409637&mds=%2Fedit%2Fpost%2Fdialog%2F%3Fcid%3DS%253A_I1686409637%253A10207407221093837%26ct%3D2%26nodeID%3Dm_story_permalink_view%26redir%3D%252Fstory_chevron_menu%252F%253Fis_menu_registered%253Dfalse%26perm%26loc%3Dpermalink&mdf=1