EPÄVARMUUDET EIVÄT SYÖ MEITÄ. ME SYÖMME NE.

Lumipyryn lailla tömäytti mieleeni eilen illalla, juuri ennen maaten menoa, niin isoja ajatuksia, että väsäsin niistä nopean pikku klipin. Parasta näissä ennalta suunnittelemattomissa videoissa on se, että olen oppinut, opettelematta, antamaan tajunnan flown vain tulla. Karkeasti ja jäsentelemättömästi. Kunpa vielä ehtisin oppia sanomaan ajatukseni tiiviimmässä paketissa. Kuin joululahja lahjakorttina. 

Videolla kerron tunnevaltaisesta ajatuksesta, jossa on mielessäni onnellinen ja surullinen puoli. Fiftysixty.

https://youtu.be/C7qaHg9bruw

Klipillä oikeastaan esitän pelkoni ulos. Pelkään, että erityisesti Eurooppa ja koko muukin maailma ovat hallitsemattoman muutoksen kynnyksellä, rahaan perustuvan, rahakeskeisen yhteiskuntamallin romahtaessa massojen menettäessä keskiluokkaisen elämän edellytykset. 

Sitten kuitenkin iloitsen suomalaisten kollektiivisen, globaalin kriisitietoisuuden vähäiseen ajatteluun perustuvan elämänmuodon onnellisuudesta ja vääjäämättömien kehityskulkujen vähäisestä ajattelusta. Olemme kansana onnellinen. Niin ainakin kansainvälisistä mittaustuloksista voi lukea. Tiedämme, että huolta tulisi kantaa, mutta se ei kuulu suomalaiseen kansan sieluun ja perinteeseen. Murehdimme mieluummin omaa osaamme kaikkeuden keskellä. Emme puhu uhista, emme julkisesti jossittele, emme oikeastaan yhtään mitään. Hörpimme ABC:llä kallista kahvia kallistuvan nisun kera ja ällistellemme ennenvanhan paremmuutta. Niin minä asiat nyt näen. Kun kerta olen suomalainen ja haluan niin nähdä, tai ehkäpä olla näkemättä. Oikeastaan lopputulemaltaan kyse on samasta asiasta.

Entäpä jos olenkin väärässä? Epäilys herää monesta kansallemme sattuneesta tapahtumasta. Niiden vuoksi. Muutos onkin ajatuksennopea. Ajattelen, vaikka minulle tärkeää poliittista historiaa. Pystymme kansana vaikka mihin. Sellaisiinkin tekoihin, jotka irroittavat meidät yllä kuvaamastani outosuomalaisen kansan stereotypiasta. Niihin luen sisällissodan. Pystyimme siihen kansakuntana. Yllättäen. Vaikka olikin kansan indentiteetin hakuprosessin yksi synteesi. Lopullinen antaa odottaa itseään. Luen myös epäilyttäväksi teesilleni yhdessä yössä kansamme kääntymyksen kekkosenpaasikiven linjalta ei-puolueettomaksi ja ei-liittoutumattomaksi maaksi, joka ei näe tulevaisuutta kaikkien naapureidessa kanssa ja jos näkeekin, näkee sen sotaisana. Ystävä muuttuu viholliseksi. Hetkessä. Vaihtoehdoitta. Tosiasiasta kertoo maksumääräykseltään tuplautunut varustautuminen. 

Suomalainen kansa siis pystyy moneen. Voin kuitenkin iloita ja surutella samasta asiasta. Siinä se piilee se ajatuksen vapaus, vaikka sananvapaudet olisikin nostettu uuninpakkolle, tai poltettu itsesensuurin krematoriossa.

IDIOTISMIA

Olen käyttänyt eilisen ja tämän aamun purkaakseni keräämääni koti- ja ulkomaista materiaalia valtioiden veloista ja niiden luonteesta. Päällimmäiseksi nousi kysymys, mikä tai mitä on vakuutena.

Suomen Finanssivalvonta sanoo velasta yleisellä tasolla: "Lainan vakuudeksi annettavan takauksen tai pantin on tarkoitus turvata lainan takaisinmaksu lainan myöntäjälle eli velkojalle."

Valtioiden veloilla on vakuutena vain tarkemmin substanssiltaan määrittelemätön "valtion markkinoille laskema velkakirja". Velkakirjat perustuvat poliittisiin päätöksiin, jotka virkamiehet kasaavat ja suuntaavat rahoitusmarkkinoille. Velkakirjojen yksityiskohdat ovat aina salaisia lainoja myöntävien instituutioiden vaatimusten mukaisesti.

Johtopäätös:
Minua on askarruttanut globaalin, valtionvelkojen luonne, vaikutukset rahatalouteen, ihmisten arkeen, sotaan ja rauhaan, köyhyyteen, sekä eriarvoitumiseen.
Tätä kirjoittaessani on todettava, että tietämykseni ei riitä edes alkeellisten johtopäätösten tekemiseen.

Voin ainoastaan päivitellä ja todeta tosiasioita; koko maailman varallisuudesta laskennallisesti 1 / 16 osalle on maapallolla nykyarvoilla mitattuna katetta. Yleistyvä käsitys siitä, että valtioiden velkoja ei voida milloinkaan maksaa takaisin, eikä ole tarkoituskaan, lienee tosi.

Juuri nyt kysymys onkin siitä, mitkä valtiot sinnittelevät vain pisimpään. Kysymykseen siitä, että tuleeko koko globaali, valtioiden välinen rahoitusjärjestelmä velkapääomineen räjähtämään kertarysäyksellä,  on noitaennustukseen verrattava arvio. Ei muuta. Enkä siihen lähde.

Kapeassa katsannossa on yhdyttävä Björn Wahlroosin eilen Tanskassa antamaan lausuntoon: 80% ihmisistä on idiootteja. Ja todellakin, juuri  nyt kaikki perustuu siihen; ihmismassoja viedään kuin puudeleita Savitaipaleen liikkahallilla koiranäyttelyssä.