HEIKKOLAATUISTA PAPERIA, HYVIÄ JUTTUJA

Luin sunnuntain ( 16.1. ) Helsingin Sanomat tarkkaan, etuperin ja takaperin. Ennen kuin on riviäkään lukenut, huomaa ainakin pitempiaikainen tilaaja Hesarin painopaperin laadun huonontuneen kipurajalle. Monet lehdet painavat tässä ohi, iltapäivälehdet etunenässä. Vääjäämättä tulee mieleen neuvostoaikainen painotuote. Hesarin paperi alkaa olla samaa sorttia. Täytyi oikein haistella, että onko tuoksukin sama. Ei sentään vielä ollut.

Otan muutaman jutun esiin, ennen aivan loistavaa Katja Marteliuksen kolumnia, "Ihminen ei kuulu Suomen luontoon". Martelius on vapaa toimittaja.

Lähdetään etusivun suunnasta kohti synkempiä aiheita. Ensimmäisenä iskee virus. Pääkirjoituksessa, en tiedä kuka on kirjoittaja, Hesari aivan oikein lyö covid-19 ytimeen. Turnausväsymyksen lisäksi pääkirjoituksen mukaan virus panee päät pyörälle. Sen se tekee. Minä ainakin, joka seuraan keskustelua tarkoin, olen liukunut ulkoraiteelle säännöistä ja suosituksista. Samalla omikron-variantti on hyvää vauhtia arkipäiväistämässä kansalaisten ajatuksia pandemian suhteen. Yhä useampi kokee omikronin normi lentsuksi. Sitä se tietenkään ei ole vaarallisuudessaan erityisesti monisairaille ja vanhuksille. Moni jo myös puhuu halusta terästää rokotuskertoja hankkimalla tietoisesti virustartunnan.

Heti alla on toinen hyvä pääkirjoitus. "Bensiini kelpaa politiikan polttoaineeksi". Otsikko kertoo olennaisen. Erityisesti Perussuomalaiset pitävät tulta yllä bensalla. Se jäisi populismina mariginaaliin, mutta muut puolueet joutuvat tällä kertaa vastaamaan parhaansa mukaan. Kyse kun on verosta.  Erityisesti liikennepolttoaineet ovat niin tärkeä elementti monelle äänestäjälle, että muidenkin on reagoitava. Ehkä paras vaste on tullut Vihreiltä; liikennepolttoaineet ovat aivan liian halpoja. Itse olen varma, että mikäli Perussuomalaiset asiasta pääsisivät päättämään, polttoaineiden hinnat eivät verotuksen osalta tulisi laskemaan. Ehkä saattaisivat sen hetkisestä tasosta laskea sentin, tai pari. Uskottavuusprosentin.

Tämän sunnuntain Helsingin Sanomat yllättää monilla laatujutuilla. On käynnistyvästä hoitajakilpailusta, seksuaali- ja lähisuhdeväkivallan tutkimisessa ilmenneistä ongelmista Poliisin osalta ( ei yllättänyt ), on kirjailija Joel Haahtelasta juttua ja koko kulttuuriosio on mielenkiintoinen. No jaa, ehkä Jari Tervon tappisilmäistä kolumnia lukuunottamatta. Viime aikoina hän on päässyt jälleen parrasvaloihin tv-ohjelmasarjan myötä. Kolumnissaan on yhteenvedon tunnustuksellista otetta. On vain valitettavasti niin, että kompetenssi ei riitä oikeisiin tulkintoihin ja kausaalisuuteen ymmärtämiseen. Silti eniten minua kiusaavat Tervon yleistykset. On nimittäin niin, että kylmän sodan suomettumisen aikana pääosa suomen kansasta oli tyytyväinen harjoitettuun ulkopolitiikkaan. Myös juttu Helsingin 20-luvun juutalais- ja tataariyhteisöistä. kiinnosti minua, sillä kadettiaikainen kadettipursimieheni oli tataari, Georgij Alafuzoff, isänmaallinen, rehellinen ja oikeudenmukainen mies, yleten aina kontra-amiraaliksi. Henkilökohtaisesti täytyy tähän nostaa vielä Kemiran vuorineuvos Yrjö Pessin tyttärensä kirjoittama muistokirjoitus. Pessi jää historiaan miehenä, joka bonuksilla palkitsi ensimmäisenä koko yhtiön henkilöstöä ja oli siitä saada potkut. Tunsin lapsuudestani henkilökohtaisesti Yrjö Pessin.

Ulkomaan uutista on välttämätöntä nostaa ylös Gotlannin varustaminen muutamalla komppanialla. Se tuntuu kaikin puolin vitsiltä. Mitä sillä haetaan, sitä en osaa ymmärtää. Uutisen  kuvassa lähes orpo panssarivaunu jyrää menemään. Noilla vahvuuksilla ei kuitenkaan ulkovalloille viestitetä yhtään mitään. Harkinnan jälkeen nostan tähän vielä uutisen, jonka mukaan Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin suurmieshaaveet murenevat yksi kerrallaan. Minulle tämä ei ole uutinen, mutta toimituksessa lienee katsottu sen olevan sitä, riittävän monelle, lehteen asti.

Sitten päivän helmeen. Katja Marteliuksen kolumni kolahti minuun enemmän kuin moni muu juttu aikoihin. Koin sen omakohtaiseksi siksikin, että olen jo yli vuosikymmenen kirjoittanut ja puhunutkin ihmisen ja muun luonnon välisestä suhteesta. Viime vuosina ihmislajin aiheuttamien esiin tulleiden tuhojen vuoksi, jotka saattavat koko olemassaolomme vaakalaudalle, olen kysellyt ihmisen oikeuksista muiden lajien yli. Jossain määrin näen tilanteen surullisen negatiivisuuden näkökulmasta, edesmenneen Pentti Linkolan tapaan. Puhuimme tästä viimeisessä kahdesta tapaamisessamme. Olisi onnellista, jos jotain elämää ihmisen jälkeen jäisi. Olin samaa mieltä.

PS. näyttää alusta huonontavan kuvan laatua, tai sitten en osaa. Auki klikkaamalla paranee.

VENÄJÄN MEININKI

Tässä, hyvät ihmiset, on tapahtumassa sama asia oikeusvaltion kanssa Suomessa kuin on tapahtunut Venäjälläkin; oikeutta periaatteessa on saatavilla, mutta sitä ei saa.

Oikeusvaltiokäsite on laaja ja vapaan, sekä puolueettoman oikeudenkäynnin mahdollisuus kansalaisille, on eräs keskeinen oikeusvaltioperiaate. Venäjällä kansalaisyhteiskuntaan kuuluva vapaan ja puolueettoman oikeudenkäynnin periaate on viety Kremlin muuriin samalla, kun kansalaisyhteiskunta on kansalaisilta viety. Jos sitä milloinkaan Venäjällä on ollutkaan. 

Sama tosin koskee Yhdysvaltojakin, joka pitää ihmisiä kaikkien lakien ulkopuolella Guontanamossa Kuubassa.  Yhdysvalloissa saa todellista oikeutta vain, mikäli on varaa kalliseen asianajajaan. Tämä maa piti tänään presidentti J. Bidenin johdolla maailmanlaajuisen konferenssin demokratiasta ja ihmisoikeuksista.

Kuva on irvokas. Oikeutta oikeuden saamiseksi peilataan yhteiskunnan eliitin asettamien normien kautta. Tällöin yhteiskunnallisen ajattelun erialaisuus, jopa näkemyserot, estävät oikeuden saamisen. Komentovalta peilautuu alemmissakin oikeusasteissa oikeuksien päätöksiin yhteiskunnan edun yksipuolisessa arvioinnissa. Tämä on tyypillistä diktatuurimaille.

Suomessa tilanne on sama, vain syyt ovat erilaiset. Tosin juurisyistä sanotaan tänään meilläkin yhä enemmän niiden olevan samanlaisia kuin vaikkapa juuri tämän päivän Venäjällä. Eliitti saa oikeutta, tai ei lainkaan joudu oikeuteen.

Kyseessä on Suomessa laajemman yhteiskunnallisen kriisin lisäksi koko oikeuslaitoksen kriisi. Syyttäjälaitos valittaa kroonista resurssipulaa ja yhä enemmän tehdään syyttämättäjättämispäätöksiä ilmiselvissä syytettä vaativissa tapauksissa.

Tuomioistuinlaitoksella on samanlaisia ongelmia, jopa niin, että käräjäoikeuksien tuomareiden johdolla on tehty ulosmarsseja "mahdottomaksi" muuttuvan toimintaympäristön vuoksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin onkin, ainakin kahteen otteeseen, huomauttanut Suomea juttujen päätösten antamisten aikataulujen venymisestä. Huomautukset eivät ole johtaneet korjaaviin muutoksiin, ne on lähinnä suomalaiseen tapaan merkitty tiedoksi.

Entä sitten Poliisi? Poliisi kärvistelee yhteiskunnan antamien uusien tehtävien myötä myös voimavarojen puutteessa. Viimeisimmän valtion lisätalousarvion antamisen yhteydessä syksyllä nähtiin performanssi, jossa poliisin ylin johto lähti kiristämään poliittista johtoa lomautuksilla ja voimakkaammalla resurssien allokoinnilla. Se oli toistaiseksi jonkinlainen kulminaatio ongelmanratkaisussa. Poliittinen johto taipui. Samanaikaisesti Poliisi pyytää, edelleenkin, lisää valtuuksia kansalaisten on-line seurantaan ja lisää kansalaisten valvonnan automatisointia, jopa ilman rikosepäilyä. 

Suomen poliisi-instituutio on ollut viimeiset 20 vuotta myllerryksessä. Muun yhteiskunnan kehittyessä tietysti niin pitääkin olla, mutta ovatko tehdyt ratkaisut olleet riittävän hyviä ja linjassa muun yhteiskunnan kehityksen kanssa? 

Kun Suomeen vuonna 2010 perustettiin poliisihallitus, budjetin poliisin menoluokan tasapainottamiseksi lopetettiin Liikkuva poliisi ja sen tehtävät jaettiin poliisialueille. Tämä yhtenä esimerkkinä, jota on pidetty virheenä. Se näkyy tänään liikennekurin höltymisenä, poliisin näkyvyyden vähenemisenä ja poliisibyrokratian voimakkaana lisääntymisenä. Poliisi on muuttumassa näkymättömäksi. Irralliseksi osaksi yhteiskuntaa. "Näyttöpäätepoliisien" määrän jyrkkä kasvu ei kuitenkaan ole tuonut toivottuja tuloksia. Aivan kuten jatkuvasti tehdään enemmän syyttämättäjättämispäätöksiä, jätetään poliisin toimesta tekemättä esitutkintaan johtavia päätöksiä. Poliisin ohjeistukseen on tehty kirjalliset priorisointikriteerit esitutkintakynnyksestä. Tänään ei satunnaista mökkimurtoa, muun tutkinnan ohessa tapahtuvaa tutkintaa lukuun ottamatta, lähdetä tekemään. Sama koskee monia muita laissa kriminalisoituja tekoja. Suomalaista poliisia on myös yhä useammin ja voimakkaammin arvosteltu esitutkintojen laadusta ja niiden pintapuolisuudesta.

Mitä edellä kerrotusta seuraa? Seuraa ainakin se, minkä on monissa länsimaissa nähty tapahtuvan nopeasti; luottamus poliisiin katoaa ja muuttuu poliisivastaisuudeksi. Kehitystä edesauttaa viime vuosina tapahtunut prosessi, jossa koko ylin poliisijohtomme on ollut syytettyinä rikoksista ja yksi keskeinen, aiemmin "vuoden poliisiksikin" valittu huumeyksikön johtaja istuu 13 vuoden tuomiota rikoksista. Tämä tietenkin kertoo, että järjestelmämme edelleen toimii, ainakin osittain, mutta kuinka kauan. Toisaalta oikeudenkäynnit kertovat sen, että laajamittaiseenkin yhteiskunnan vastaiseen toimintaan poliisivirkamiehellä on laajat mahdollisuudet, Suomessakin. 

Palataan hetkeksi normikansalaiselle kalliisiin ja mahdottomiin oikeudenkäyntikuluihin, mahdollisista oikeusvakuutuksista huolimatta ( niissä alhaiset ylärajat ). Tänään, 9.12. Helsingin Sanomat kertoo Helsingin poliisilaitoksen johtoon kuuluneiden henkilöiden saaneen tuomiot Hovioikeudesta ilman valitusoikeutta. Poliisikomentaja Riikonen sai 50 päiväsakkoa, mutta suurempi rangaistus lienevät oikeudenkäyntikulut 116.000 euroa pelkästään käräjäoikeusvaiheesta.

Suomi on itsenäisyytensä ajan suurimmassa kriisissä, kun yhteiskuntamme keskeiset fundamentit ja arvot ovat murenemassa rahaeroosiossa eriarvoisuuden kasvaessa. Tästä on kansalaisyhteiskunnassa kyse.

Hyvää joulukuun pakkaspäivää! Etelä-Karjalassa -20C.

PELTIPOLIISI EI PAMPUTA

Se tapahtui vuonna 2014. Menetin uskoni poliisiin. Aiemmin olen menettänyt uskoni moneen muuhuun, moneen ihmiseen, institutioon tai yleisesti hyväksyttyyn himphamppuun.

Tuona vuonna jouduin useiden poliisin arroganttien, puolueellisten ja amerikkalaistyyppisten toimien kohteeksi. Myöhemmin sain kaksi erillistä anteeksipyyntöä. Toinen tuli Kaakkois-Suomen apulaispoliisipäälliköltä ja toinen eräältä ylikomisariolta. Molemmat tietenkin ilman dokumentointimahdollisuutta. Hyshys, be happy. Kuljen edelleen niin sanotusti "vapaalla jalalla". Kiinnostuin oikeuslaitoksemme toiminnasta, johon poliisikin kuuluu ja aloitin oman "tutkintani" oikeuslaitoksestamme. Se jatkuu yhä.

Poliisi on nostettu juuri nyt riihenorsille. Vai onko vain varstan pauketta? Tarvittiinko terroriteko?

Poliisi on olennainen osa sisäisen turvallisuutemme järjestelmää. Niin kuin on tuomioistuinlaitoksemme, syyttäjälaitoksemme ja nykyisin yhä enemmän myös Rajavartiolaitos. Ja kaiken perustana ajantasainen, demokraattiseen yhteiskuntajärestelmään perustuva lainsäädäntö.

Viimeisen 11 vuoden aikana valtion talousarvioissa suhteelliset, mutta monissa yksityiskohdissa, kuten poliisien virkoihin kohdistetuissa määrärahoissa myös absoluuttiset leikkaukset ovat jatkuneet.

http://www.esaimaa.fi/m/Online/2017/08/31/Etel%C3%A4-Karjalassa%20ajaa%20toisinaan%20vain%20nelj%C3%A4%20poliisipartiota,%20rikostutkinnat%20venyv%C3%A4t%20ja%20liikennerikkomuksia%20havaitaan%20l%C3%A4hes%20puolet%20aiempaa%20v%C3%A4hemm%C3%A4n%20s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6jen%20vuoksi/2017122625886/563

Mielipidekyselyissä on tutkittu suomalaisten luottamusta poliisiin. Se on edelleen korkealla tasolla, mutta "uskokäyrä" sojottaa jo voimakkaasti kaakkoon.

Jo ennen suomalaisia uskonsa suomalaiseen oikeuslaitokseen menetti Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Viimeisen 10 vuoden aikana se on tehnyt 2 valitusta Suomelle oikeusjuttujen kohtuuttomasta kestosta ja antanut erillisten juttujen päätöksissä pyyhkeitä mm. esitutkintojen huonosta laadusta ja niiden venymisestä. Sen sijaan se ei ole puuttunut oikeusprosessien kalleuteen, joka estää jo monien keskituloistenkin lähdön hakemaan oikeutta tuomioistuimesta.

Viime päivät ovat osoittaneet kansalaisille oikeuslaitoksemme heikkoudet, onttouden, korruption ja viime kädessä tehottomuudenkin. On sanottu "järjestelmän toimivan", kun tutkinnassa jatkuvasti on poliisi itse. Se ehkä toimiikin joltain suunnalta katsottuna, mutta on vienyt ja vie valtavasti resursseja normaalista oikeuslaitoksemme työstä.

http://www.esaimaa.fi/m/Online/2017/08/31/Kameroista%20haetaan%20apua%20poliisin%20resurssipulaan%20%E2%80%94%20%E2%80%9DEi%20ole%20korvaamaan%20ihmissilm%C3%A4%C3%A4%E2%80%9D/2017122629753/563

Eilen valtion korkein syyttäjäviranomainen pidätettiin virasta. Eilen 6 valtion korkeinta poliisiviranomaista joutui esitutkintaan virkojensa hoidon mahdollisten laiminlyöntien vuoksi. Yksi heistä on "vankilapostuumisti" Helsingin poliisin huumejaoston ex-päällikkö. Hän istuu pitkiä tuomioita mm. huumerikoksista

Muutama vuosi sitten nähtiin ensimmäiset "kesken tuomiopäivän" käräjäoikeuksien henkilökuntien ulosmarssit. Tuomareineen. Viesti oli selvä: lisääntyvän rikoslainsäädännön ja alenevien tuomioistuimien resurssien vuoksi kansalaisten oikeusturva on alentunut ja yhä alenee.

On lähes eeppisen paradoksaalista, että rahoilla, joka ovat menneet tunnettuun, farssimaiseen Anneli Auerin juttuun ja ylikomissaario Jari Aarnion juttuun, olisi muun muassa Kaakkois-Suomen poliisipiirin henkilöstövaje voitu korjata tuplasti. Ja piikki on edelleen auki.

En ole oikein varma johtopäätöksistäni. Kutittaako muutaman vuosien takaisten kirjoitusteni ähäkutti nyt? Kyllä vähän kutittaa. Harmittaa suomalaisen poliisin amerikkalaistuminen, liipasinherkyyden lisääntyminen, alentuvat ja lapselliset tosi-teevee ohjelmat, ylikalliit oikeudenkäyntiprosessit, huonolaatuiset ja pitkittyvät esitutkinnat. Harmittaa kansalaisten esitutkintapyynnöt, jotka eivät etene esitutkintaan selvissäkään tapauksissa, joissa osapuolena on toinen toistaan suojeleva poliisi. Harmittaa ylipäätään "selkeä tason lasku" läpioikeuslaitoksemme.

Eilen ja tänään, 31.8.2017, hallituksella on budjettiriihi pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa. Oikeuslaitoksellemme se on "Syksykylmäranta". Resurssit pidetään about ennallaan. Sovitulla kehyksellä mennään.


Näillä mennään sitten lähitulevaisuudessa:
Tämän vuoden leikkauksia ei peruta, harkitaan mahdollisuutta poliisimiehelle kantaa asetta käytännössä virka-ajan ulkopuolella ja poliisinörtit pääsevät pian kuuntelemaan kansalaisten puhelimia ja lukemaan viestejä. Tuomioistuinten kuluja edelleen vähennetään tekemällä oikeuskäsittelyt taloudellisesti mahdottomiksi ja enenevässä määrin tulkitsemalla ahtaasti valitusoikeutta. Ja syyttäjät syyttävät toisiaan.

Entä miten käytännössä täällä syrjäseuduilla? Savitaipaleellakin ainoa mahdollisuus päästä poliisin kanssa arjessa tekemisiin on mennä muutamana päivänä viikossa ravintola Sahramiin lounasaikana treffaamaan. Hyvää kotiruokaa. Mutta vasta sitten, kun konstaapeli on siirtynyt jälkiruokasumppiin. Eletään siis siivosti, kohtuudella ja niin kuin peltipoliisit sanovat. Heitä saammekin jatkossa yhä enemmän kuunnella. Sopii minulle. Heille myös kannattaa käydä puhumassa.

SYYTÖN NIIN KAUAN KUIN ...

J. Sipilän 2. hallitus linjaa tietoisesti länsimaiselle oikeuskäsitykselle vierasta oikeusprosessin toteutusta. Periaate, "syytön niin kauan kunnes toisin todistetaan", on muuttumassa liikenteen sakotuskäytännössä käänteiseksi todistustaakaksi. Syyttäjän sijaan rikkeen tekijän on todistetteva lakiesityksen mukaan syyttömyytensä.

Esityksen takana, sitä puolustellen, ovat julkisuudessa jo ehtineet esiintymään oikeusministeri A. Häkkänen ( kok. ), juristi itsekin, sekä liikenneministeri A. Berner ( Kesk. ).  Viranomaisista esitystä on puolustellut Poliisi, sekä valmistelusta vastannut ministeriö.

Mikä on syynä ns. lähtökohtaisen, käänteisen todistustaakan lainmukaiselle käyttöönotolle liikenteen sakotuskäytännöissä? Kyse on tietenkin rahasta.

Suhteellisen mitättöminä pidetyt liikennesakkojutut työllistävät tuomioistuimia ja poliisia lisääntyneiden esitutkintojen muodossa. Erityisesti viime vuosien valossa amerikkalaistunutta ja korruptoitunutta Poliisia on kuormitettu uusilla esitutkintaa edellyttävillä laeilla, kuten muun muassa vuoden 2014 alusta voimaan tulleella lailla vainoamisesta, joka sinänsä on tarpeellinen rikoslaki. On useita muitakin. Samanaikaisesti poliisien lukumäärää ollaan vähentämässä reilusta 7000:sta 6000:teen. Esitutkintojen laatu onkin laskenut huolestuttavasti ja käsittelyajat pidentyneet.

Mikä ahaa-elämys on käänteisen todistustaakan käyttöönoton takana?
Se on edelleenkin raha. On ajateltu, että kynnys lähteä käymään oikeutta "pikkuasioissa" on liian suuri, maassa jossa oikeudenkäyntikulut ovat tavalliselta kansalaiselta karanneet taivaisiin jo aikapäiviä sitten. Periaatteesta Suomessa ei haluta käytävän oikeutta.

Itselle, erityisesti Poliisin kannassa, ei kokemukseni perusteella ole hätkähdyttävää. Itseäni on muutaman kerran heti ensitapaamisessa kuulusteluhuoneessa törkeästi pidetty syyllisenä ja sellaisena oikeuksiani rajoitettu. Kummassakaan tapauksessa ei tullut mitään seuraamuksia. "Pampun pelossa" en lähtenyt jälkeenpäin nälvimään ao. tutkijoille. Olin enemmänkin surullinen.

J. Sipilän hallitukselle tämä lakiesitys on linjassa uusorjayhteiskunnan luomisessa. Koen juuri nyt häpeää olla suomalainen.

Linkki:
https://yle.fi/uutiset/3-9719651